Melontapäiväkirja 2004-2011

Melontapäiväkirja 2004-2011

Kokeilin kajakkia ensi kerran joskus kesällä 1997 Kiskossa Hirsjärven mökillä. 2004 ostin käytettynä oman kajakin mallia Oasis II, joka on 4,4 m pitkä ja 63 cm leveä eli hyvin tukeva yksikkö aloittelijalle.
Aprillipäivänä 2004 kannoin kajakin Espoonjokeen, ja kävin pyörähtämässä Espoon Kirkkojärvellä kovimpaan tulva-aikaan. Matkaan tarttui myös pieni hauki jonka nappasin kyytiin pomppimasta rantapenkereeltä kuovin kynsistä. Jokimelonnat ovat parhaillaan mukavia, mutta toisin kuin järvellä ja merellä näissä on usein riesana lukemattomat suoraan keskelle jokea kaatuneetu puut ja pensaikot. Vesuri tai saha on hyvä olla mukana jos jokimelontaa harrastaa paljon. Huomasin tämän kun samana kesänä meloin Espoonjoen Espoon tuomiokirkolta mereen asti ja tästä jatkoin edelleen Espoonlahtea pitkin Suinonsalmeen ja etelärantaa aina Otaniemeen asti. Meloin myös Mankinjoen Espoonkartanolta mereen asti.
Huomasin että saaret ovat eniten oma juttuni, ne ovat geologisesti mielenkiintoisia, eri kokoisia ja hyvin erilaisia pinnanmuodoiltaan, kasvillisuudeltaan jne. Saaren kiertäminen on selvä ja helppo mitata ja näin ottaa melontareittisuunnitelman pohjaksi. Saaret myös antavat suojaa erityisesti merellä.Vuorosoutuveneellä tosin on kierretty Lohjansaari ja Jalassaari viisi kertaa Pentti Hovatan kanssa treenatessa ja kisatessa, samoin Sulkava-soutujen kautta on tullut Partalansaari kierrettyä tähän mennessä kahdeksan kertaa, joista kuusi kertaa kirkkoveneellä ja kahdesti vuorosoutuna.
Kesällä 2004 meloin Helsingissä Laajasalon ympäri joka on noin 16 km. Mukava lenkki kaiken kaikkiaan. 2004 melontoja olivat myös Särkisalon Isoluodon kierto yhdessä Aksun kanssa kaksikolla. Matka noin 23 km, aluksi aurinko paistoi, sitten tuli raju sadekuuro ja lopuksi taas paistoi. Espoossa meloin ensi kertaa Pentalan ja Stora Herrön saariin. Varsikin Pentala on eksoottinen paikka, koska siellä on pieni lampi keskellä saarta.

2006 kiersin yksikölläni Porvoon Emäsalon ja Vessölandetin saaret, Emäsalo noin 30 km ja Vessölandet noin 38 km. Vessölandetista jäi erityisesti mieleen kapea kanava ja hieno uimaranta saaren eteläpäässä. Samoin Särkisalossa meloimme Aleksin kanssa Ulkoluodon ympäri, matkaa tuli noin 25 km. 2006 elokuussa 19.8. meloin myös Pyhtäällä Munapirtin saaren ympäri ja kävin samalla poikkeamassa Kaunissaaren pohjoispäässä. Kävin myös Vahterpään saaressa. Matkaa tuli yhteensä noin 45 km. Kivoja paikkoja kaiken kaikkiaan. 2006 meloin myös Hiidenveden kioskilta ykköstien vierestä kapeaa jokea pitkin aina Lohjan Aurlahteen asti. Kapeikko oli todella kiva ja tuolloin siellä näkyi jo tulevaa moottoritietä varten valmiiksi tehtyjä rakenteita. Päivi haki minut pois sitten Lohjalta. Meloimme myös Päivin kanssa kaksikolla kaksi kertaa Laajalahdella. Lähdimme soutustadionilta ja kiersimme Kaskisaaren, Lehtisaaren, Kuusisaaren ja Seurasaaren. Pääministerin virka-asunto Kesäranta näkyy myös  suoraan melojien reitille. Ilma oli suhteellisen hyvä, tosin ensimmäisellä kerralla sivutuuli painoi meitä aika rajusti, minä olin takana melomassa, kun loppumatkassa irtosi myös toinen poljin ja peräsimen ohjausnaru löystyi. Tämän seurauksena ohjaus piti hoitaa kokonaan käsipelillä melomalla, että päästiin rantaan asti kunnolla.

Espoossa meloin saaristossa lenkin, jossa lähdin Haukilahdesta ja kävin mm. Rysäkarilla (huomasin vasta eväitä syödessäni että saari oli puolustusvoimien aluetta) Rannalla oli muutamia vanhoja rakennuksia. Tästä jatkoin Kytön saarelle, jossa pidin taas taukoa ja kävin tutustumassa tarkemmin tähän mielenkiintoiseen saareen. Paikalla oli kaksi rannikkotykkiä muistona puolustusvoimien ajasta. Tulenjohtotorni on hyvä maamerkki saaren tunnistamiseksi. Saarella kunnostettiin tuolloin vanhoja rakennuksia ja siellä oli venäläisten aikaisia pieniä kivilinnoitteita. Venäläiset olivat vallanneet saaren yksipuolisesti 1900-luvun alussa noin sata vuotta sitten ja Tarton rauhan  jälkeen saari siirtyi Suomen valtiolle ja myöhemmin armeijalle. Omistusriita puhkesi vuonna 2000, kun saarta oltiin myymässä Espoon kaupungille ja alun perin saareen omistussuhteen omannut suku alkoi vaatia saarta itselleen. Kiistaa puitiin maaoikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa asti. Joka tapauksessa saari on minusta viihtyisä ja nykyisin sinne voi jokamiehen oikeuden turvin myös rantautua, kunhan ei häiritse asutusta. Kävin myös lyhyesti Stora Herrössä sekä Pentalan saaressa, jossa on idyllinen pieni järvi saaren keskiosassa.

2007 melontoihin lukeutui heinäkuussa Ahvenanmaalla Kumlingen, Enklingen ja Seglingen saarten kierto. Kumlinge noin 30 km, Enklinge 15 km ja Seglinge 10 km. Kumlinge oli hienoin saari kiertää, oli vaihtelevaa maisemaa, kapeikkoa ym. Enklinge oli selväpiirteinen saari ja ilma oli hyvä, mutta Seglingeä kiertäessäni matalapaine alkoi painaa päälle. Voimakas myötätuuli siivitti minut saaren pohjoispäähän, jolloin kääntyessäni takaisin viheliäisen kova vastatuuli oli arviolta 10-12 m/s ja painoi suoraan vastaan kuin seinää vasten olisi yrittänyt meloa. Lisäksi alkoi massiivinen saderyöppy, joka kasteli minut täysin läpimäräksi. Ko. linjalla tuuli pääsi puhaltamaan suoraan Kökarista asti. Onneksi se oli vain muutaman kilometrin mittainen pätkä ja pääsin sittemmin hieman suojaan yhteyslossin ohituksen jälkeen. 2007 kesällä kävimme myös Päivin kanssa maitse retkellä Raumalla ja Uudessakaupungissa, jolloin kävimme tilausristeilyllä Kylmäpihlajan ja Isonkarin majakoilla. Kylmäpihlajan majakka oli lähempänä mannerta ja jäi mieleen erityisesti tiirojen suojelualueena. Isonkarin majakka oli ns. klassinen hienompi perinteisen mallinen majakka kauempana merellä. 2007 kesällä kävin myös melomassa Helsingin saaristossa ja kiersin Suomenlinnan saariryhmän, Santahaminan, Kuninkaansaaren ja Vallisaaren. Jännittävin kohta yllittää oli kapea Kustaanmiekan salmi Susisaaren ja Vallisaaren välissä, josta kulkee suuri laivaliikenne Eteläsatamaan, mm. kaikki Tallinnan ja Tukholman matkustajalaivat.
20.-22.8. meloin kaksikolla (Esa Härmän 6 m pitkällä Sea Ladyllä) Pasi Airikkeen kanssa Kemiönsaaren ympäri. Lähdimme Vuohensaaresta ja kiersimme saaren vastapäivään. Sää oli tuolloin hyvä. Pasi on erittäin kokenut ultrapitkien matkojen meloja, joten 150 km matka taittui harvinaisen jouhevasti kolmessa päivässä, joista kahtena ekana menimme 60 km ja viimeisenä loppupätkä 30 km. Purunpään saari oli mieleenjäävä paikka, koska siellä oli juuri miehen syvyinen iso hiidenkirnu, jossa oli kiva pulahtaa tauolla. Löysin merestä myös muovisen melan. Retken helmi oli myös käynti Högsåran saaressa, mm. museossa ja Keisarinsatamassa, jossa Aleksanteri III oli käynyt vuonna 1887 purjelaivallaan. Paikka oli luonnollisesti erittäin hyvin merkitty tämän luonnonkauniin saaren nähtävyyksiin.

2008 kesällä appiukko vei minut joelle, josta laskin kajakin ja meloin Nummen Pitkäjärven poikki Nummenjokea pitkin Turunväylän alitse edelleen kahden pienen järven kautta Lohjanjärveen asti. Joella oli paljon pieniä mökkejä ja asumuksia ja sankka metsä teki alueesta hyvin erämaan tuntuisen. Ykköstien ääni ei kuulunut lainkaan kun aivan vierestä mentäessä ja tuntui kuin olisi ollut jossakin hyvin syvällä erämaassa melomassa. Mökkeilijöiden ansiosta joelle kaatuneet puutkin oli aika hyvin sahattu veneen ja kajakin mentäviksi. Matkaa tuli noin 30 km. Samana kesänä meloin Pusulanjärveltä Pusulanjoen Nummenjokeen asti. Tämä pätkä oli kyllä todella viheliäinen, aivan täynnä kaatuneita puita ja välillä oli vaikea muistaa oliko lopulta melomassa vai metsätöissä. Eli en suosittele kenellekään jos haluaa vähänkään nauttia melomisesta.
Syyskuun alussa 2008 kävin Sisko Ruokosen ja Matti Hovin kanssa melomassa Vaasassa Mustasaaren kunnan alueella olevan Raippaluodon saariryhmän, toinen isompi saari oli Björkö. Alue on Merenkurkun UNESCO:n maailmanperintökohdetta yhdessä Ruotsin puoleisen Höga Kustenin kanssa. De Geer-moreeni näkyi käytännössä laajoina kiviharjanteina alueella, jolloin piti varoa törmäämästä kivikkoon kajakilla. Kivimuodostelmia oli sekä pinnan päällä että alla todella paljon. Melontamme kesti kolme päivää ja meloimme yhteensä satasen. Onneksi ilma oli kuin morsian, siksi pystyimme melomaan aina Valassaarille asti, jossa pidimme pitkän tauon. Saari oli hieno paikka, erityisesti koska siellä oli Gustaf Eiffelin arkkitehtitoimiston edustajan Henry Lepauten suunnittelema majakka. Alueen pohjoispuolella ekalla lounastauolla oli valtava määrä tyrnimarjoja. Yövyimme ekan yön laavun alla pohjoispäässä pienen kyläsataman lähellä. Illalla katselimme Matin kanssa tähtitaivasta ja pohdimme myös maailmankaikkeutta. Viimeisenä yönä ehti tulla aika pimeä ja onneksi meille tarjottiin telttapaikka saaren länsipuolelta ja pääsimme myös saunaan, mikä oli aika luksusta.
2008 kesällä meloimme Aksun kanssa Esan Sea-Lady-kaksikolla myös Bromarvinniemen eli Padvamaan ympäri kahdessa päivässä. Eka päivä oli nätti, toisena vettä satoi kaatamalla lähes koko päivän. Matkaa tuli noin 50 km. Yövyimme niemen länsipuolella olevalla uimarannalla.
2008 kesällä meloin myös Helsingissä Villingin saaren ympäri, saari itsessään oli melko pieni, mutta sen todellinen helmi oli Kristallilahti saaren eteläpuolella. Tämä oli todella kaunis maisema, tyyni kallioiden muodostama kapeikko ja hieman sokkeloinen reitti, joka päättyi hiekkaiselle rannalle. Samana kesänä kävin myös pitkien matkojen veteraanimelojan Yrjö Lindroosin kanssa melomassa Lauttasaaren ympäri. Lädimme melomaan Melaveikkojen majalta Hietaniemen rannasta Laajalahdelta.

2009 meloin Uudessakaupungissa taas Siskon ja Matin kanssa Pyhämaan saaren ympäri, Kalannin alueella jonne Eerik Pyhä teki ensimmäisen ristiretken 1100-luvulla. Kokonaismatkaa tuli noin 60 km. Sää oli hyvä, yövyimme Ruskion saaressa Matin kaverin mökillä. Saari oli todella nähtävyys sinänsä, nimensä se oli saanut juuri siitä että kauemmas näytti aika ruskealta. Kallioinen ja kumpuileva melko iso saari oli kuitenkin melko nopea kävellä läpi. Illalla kävimme saunomassa ja tuulastamassa läheisellä merenlahdella. Näimme tosin vain yhden hauen lähtevä hauen nopeudella rannasta. Että kalat jäivät tällä kertaa saamatta.

2010 meloin Espoon Nuuksion Pitkäjärvestä Solvallan urheiluopiston rannalta järven eteläpäähän ja kannoin kajakin padon yli joelle ja tästä edelleen Nupurinjärveen.
2010 heinä-elokuun vaihteessa oli vuorossa Ahvenanmaan kierto yhdessä Esa Härmän kanssa ja 2011 olimme vahvennetulla naiskokoonpanolla melomassa Eckeröstä Märketin ja Sälskärin majakoilla. Näistä löytyvät varsinaiset retkikertomukset ja kuvagalleriat Salon Melamogulien kotisivulla osoitteessa http://www.melamogulit.com/
Märket on vaikuttava 1885 rakennettu majakka pienelle luodolle keskelle Ahvenanmerta ja Sälskär on taas isompi metsäinen saari, jossa on valkea majakkatorni. Majakka on vaatimattomampi kuin Märket mutta saaressa on toki enemmän katsottavaa, näin mm. vanhoja maatilaan kuuluneita rakennuksia, pienen kalasataman sekä ison kyykäärmeen ja todennäköisesti minkin rantakkllioiden lomassa puikkelehtimassa. Märketillä oli lukuisia tiiroja rantakallioilla sekä hylkeitä aivan lähivesissä uimassa. Kävin uimassa saaren länsipuolella, jossa hylje ui myös melko lähellä samaan aikaan.
Ahvenanmaan kierto 2010 oli kokonaisuutena todella hieno kokemus ajoittaisesta liian kovasta tuulesta huolimatta. Retkellä huomasin ensimmäistä kertaa, miten avomerellä tuulen voima vaikuttaa aivan toisella lailla kuin rannikon saaria kiertäessä. Gamlanin saari pohjoisessa, jonne jouduimme jäämään tuulta suojaan yhdeksi yöksi, oli luontona todella kaunis, korkeat kalliot ja kaunis sisälahti, jonne oli hyvä rantautua. Ahvenanmaan saariyhmän kierto ml. Ahvenamantereen, Eckerön, Vårdön ja Lumparlandin sekä Lemlandin teki yhteensä noin 180 km. 2011 kesän majakkaretki 2011 teki noin 110 km. Majakkaretkellä yksittäinen hienoin kokemus minusta olivat useat harmaahylkeet, jotka tulivat lähimmillään muutaman metrin päähän kajakistani.
Lokakuussa 2010 meloin 17.10. Espoossa Kirkkonummen puolelle mukavan tyynelle Medvästön sisälahdelle, jonka pääsi kiertämään ruopattuja veneväyliä pitkin sopivasti molemmista päistä. Alueella oli paljon mökkejä ja pieniä luotoja keskellä lahtea. Toisella reissulla 31.10. meloin edelleen Bylandetiin ja Ängeslandetiin asti ja kiersin saarten välistä. Meloin myös nopeasti kauemmalle Stora Mickelskärein saariryhmälle, mutta aallokko oli ulompana selällä aika haipakkaa ja tulin siksi nopeasti takaisin Bylandetin saarelta takaisin Stora Brändön kohdalle ja väylälle. Matkaa tuli lenkeillä noin 25-35 km.

2011 toisena pääsiäispäivänä meloimme Aksun kanssa Melamogulien kontilta Halikonlahdelle kahdella yksiköllä ja löysimme hyvin Purilaanjoen suun, koska kaisla ei vielä ollut kasvanut liikaa. Meloimme kauniita harjumaisemia, joissa joki mutkitteli matalassa uomassa harjumaisten ajoittain aika korkeiden rantapenkereiden välissä. Kajakit piti kantaa pari kertaa pahimpien virtapaikkojen kohdalta, jotta päästiin eteen päin. Meloimme lähes Kokkilaan menevälle tielle asti, jossa puro kapeni jo käytännössä melkein melontakelvottomaksi.Paluumatkalla Esa tuli vastaan Kuhakarin lenkiltä ja saimme ystävälliseltä kalastajalta myös ahvenia kotiin viemisiksi. Kiitoksia!
2011 keväällä vapunpäivänä 1.5. meloin Espoon Pitkäjärven uimarannalta Glimsinjokea Bembölen läpi Espoon keskukseen Espoon tuomiokirkolle asti. Matka oli 10 km, mutta oli todella vaativa paikoitellen, kaatuneet puut haittasivat melontaa heti Träskandan puistosta lähtien ja pusikko tiheni paikoitellen lisää. Jorvinkoski oli kovin koski, jonka olen melonut ja pääsin kivikkojen välistä kuitenkin kohtuullisen hyvin. Joudun kahlaamaan kahluusaappaillani melko paljon ja kumarruin kaulaan myöten veden alle, jotta sain nipin napin uitettua kajakkini pienen sillan alta eteenpäin Jorvin sairaalan kodalla. Pyörähdin myös Kirkkojärven ympäri Espoon keskuksessa Kirkkojärven puistossa. 15.5. meloin Nupurinjärveltä Nuuksionjokea Espoonkartanolle asti tästä osiosta vielä puuttuvan pätkän. Tässä oli eittämättä Keski-Espoon hienoimmat maisemat. Luonnosuojelualue oli hienoin, Myllyjärvi, Kvärnträsk ja Dämman olivat pieniäa idyllisiä lähes luonnontilaisia järviä. Dämmanin pieni koski ylittyi helposti Kvarnträskistä tullessa, mutta suuri pato piti ohittaa kantamalla melko jyrkkää kalliota Dämmanin järveltä poistuttaessa. Melonta jatkui Gumbölen kartanon maille Gumbölenjokea pitkin ja tästä edelleen Espoonkartanolle. Kaatuneita puita oli todella paljon mm. golfkentän alueella ja siksi jokimelonta oli taas tälläkin kerralla täysin erilaista verrattuna järvi-ja merimelontaan. Samalla tuli melottua koko joki Nuuksionjärvestä Espoonlahteen asti, tosin kolmessa eri osassa.

2011 kesällä juhannuksena olimme perheen kanssa Inkoossa Barösundissa Gölisnäsin virkistysalueella, joka oli aivan mahtava paikka juhannuskokkoineen ja saunoineen. Kävin melomassa Julius kyydissä Orslandetin pääsaaren ympäri noin 15 km. Seuraavan päivän meloin vielä läheisen Själön saaren ympäri. Kesällä myöhemmin kävimme Ruokolahdella kadonnutta leijonaa etsimässä, joka 1992 hätkähdytti koko maata. Kävin melomassa Äitsaaren ympäri Juliuksen kanssa, matkaa tuli noin 40 km. Meloimme läheltä kuikkalaumaa, jolla saattoi olla soidinmenot tms. kyseessä, sen verran villiä menoa näytti olevan lähellä kajakkia. Puolivälissä kävimme ulkoilemassa Karonniemen leirintäalueella saaren luoteiskärjessä. Saarella oli myös hieno muinainen kalliomaalaus. Meloin myöhemmin Taipalsaarella vielä Kyläniemen saaren ympäri Kutveleen kanavan kautta Huuhan hienoille hiekkarannoille. 20.8. teimme kesäretken Loviisaan, jossa meloin Juliuksen kanssa Sarvisalon saaren ympäri. Merenlahti oli paikoittain hyvin kaislottunut ja alkoi kasvaa umpeen mutta veneellä ja kajakilla toki pääsi vielä hyvin läpi. Näimme paljon harmaahaikaroita ja merimetsoja ym. Matkaa tuli pienien kiertelyjen kanssa lopulta noin 40 km.
3.9. kävimme Nurmijärven Klaukkalassa testaamassa koko perheen kanssa Star 670 Tripleä ja Argomax 630-mallia ja meloimme lenkin Valkjärven ympäri. 4.9. oli hieno ilma, kirkas ja heikkotuulinen syyssunnuntai. Kävin melomassa Suvisaaristossa, kävin Miessaaren vieressä ja kiersin läpi Espoon kaupungin tärkeimmät ulkoilusaaret. Kävin Torra Lövössä, jossa on mm. hienoja kalliokaiverruksia ja poliisien erämaja. Tästä jatkoin Gåsgrundiin, joka on eniten veneilijöiden suosiossa. Saaressa oli eniten laavuja ja keittokatoksia verrattuna muihin pienempiin saariin sekä mm. kaksi venelaituria. Rannalla oli myös pieni idyllinen sauna. Tämän jälkeen jatkoin Rövarenin saareen Stora Herrön vieressä. Saari on hyvin korkeaprofiilinen, jyrkät rantakalliot ovat komeita itärannalla, joissa on tosin syytä olla hyvin varovainen ettei loukkaa itseänsä pahan kerran. Paikalla laiturilla oli myös ystävällinen veneilijä, joka tarjosi mukaan valmiiksi fileroidun puolistoistakiloisen hauen kotiin viemisiksi. Kiitoksia vielä kerran! Tämän jälkeen kävin vielä vieressä Rövargrundetin pikkuisessa ja piskuisessa saaressa, jossa niin ikään oli mukava keittokatos.

Meripäiväkirja 1990-2011

Meripäiväkirja 1990-2011

14.9.2011 – 0:03

Meripäiväkirja 1990-2011
Suur-Salon Halikonlahti tuli tutuksi 1990-luvun alussa, kun soudimme pitkäaikaisen koulukaverini Aleksi “Roope” Toivosen kanssa usein mökillä kesäisin. Kävimme tutustumassa mm. Luotsisaareen, Kokkilan uimarantaan vesitse sekä tietysti kiersimme useampaan kertaan Vartsalan saaren. Kalustona oli kalastusvene Särki 400 ja hankaimissa olevat liikkuvat airot, jotka mahdollistivat kaislikossa eteen päin luovimisen, mutta olivat toisaalta muuten haastavampia kuin kiinteät airot. Soudimme useaan kertaan myös Salon kaupungin uimarannalle Vuohensaareen sekä jatkoimme Salonjokea Salon keskustaan torille asti usein kesätorstaisin, kun oli perinteinen Suvisalon iltatori. Matkaa tuli yhteen suuntaan noin 10 km. Kalastimme myös paljon pitkällä siimalla, varsinkin kesällä 1992 saimme kerran todella monta isoa ahventa ja myös pieniä kuhia siimasta. Halikonlahden Rauvolanselkä on melko matala ja kapea, noin 800 m yhteen suuntaan, uin tämän moneen kertaan, ensimmäisen kerran 1992. Lahti on noin kilometrin leveä kapeimmasta kohdastaan, Aksun mittausten mukaan lähes yhtä kapea kuin Bosporinsalmi Turkissa Euroopan ja Aasian välisellä merirajalla. Muita lähisaaria ovat mm. Kaisaari, Papinsaari ja Mäntysaari. Vartsalan saaren koilliskulmassa on myös Kuhakarin pieni luoto, jota kutsuimme ns. Mummon saareksi. Vartsalan niemellä on myös Vartsalan vanha lakkautettu saha ja tukkien nostokiskoja. Kesällä 1993 löysimme Salonjoen vierustalta sokeritehtaan vanhan hylätyn ja rikkinäisen nosturin, jonka purimme pois parilla reissulla. Tämä kävi melkoisen hyvästä fyysisestä voimaharjoituksesta. Kävimme myös Teijolla Kirjakkalan mökillä soutamassa Särki 400:lla. Seuraavan kerran kävimme Aksun kanssa Kirjakkalan mökillä kesällä 2004, kun teimme retken mökiltä Isoholman saareen. Yövyimme saaren pohjoispäässä jossa oli laavu ja grilli. Makkaranpaiston jälkeen hyttyset tosin kiusasivat koko yön harvinaisen aggressiivisesti. Aksu nukkui laavussa, menin itse rantakalliolle hyttysiä pakoon. Se ei tosin paljon auttanut. Seuraavana päivänä soudimme Matildedahlin satamaan ja käännyimme takaisin. Paluumatkalla poikkesimme vielä Kirjakkalan mökillä, jossa kävin uimassa. Soudin käytännössä yksin koko matkan lukuunottamatta lyhyttä huilitaukoa ja matkaa tuli yli 30 km. Seuraavana päivänä tämän huomasi, kun niska oli niin jumissa ettei pystynyt kunnolla kääntämään päätä sivuille.
Järvillä tuli veneiltyä ekan kerran joskus 1988-1990 aika nuorena poikana. Oli hienoa päästä ohjaamaan sukulaisen Pirjo Lehden ja miehensä Pertti Suhosen melko kookasta venettä Lahden Vesijärvellä ja Päijänteellä. Mieleen jäi erityisesti kanavasulun ylitys, joka ekalla kerralla oli aika jännittävä kokemus. Kävimme yöpymässä Päijänteellä mm. idyllisellä veneilijöiden suosimalla Kelvennen saarella. Muuten järvillä tuli toki oltua lähinnä mummolassa Kiskossa kalastusreissuilla. Merellä oli myös aika ravisuttava kokemus joskus 1987, kun tulin äidin kanssa Uumajasta Ruotsista melko pienellä katamaraanilla Merenkurkun yli Vaasaan. Tuskin nykyisin enää saisi edes lähteä ylitykseen sellaisessa myrskyssä, muistan ikkunasta nähneeni talonkorkuisia aaltoja, kun laiva syöksyi ylös alas kuin karusellissa. Oksensin mahani tyhjäksi ja yritin ryömiä lattiallakin hetken olon helpottamiseksi. Muistan kuinka ravintolabaarin koko hylly kaatoi rysähtäen astioineen päivineen lattialle ja 99% kaikki matkustajat pahoivoivat rankasti. Kokemus oli todella hirveä sinänsä, tuulta oli arviolta vähintään 15 m/s.
Turun saaristoon tuli ensi kosketus joskus 1995 kun kävin perheen kanssa Korppoon saaristossa ja Houtskärissä. Houtskärin saari  erityisesti teki jo tuolloin vaikutuksen, se oli minusta todellinen helmi ja sopivan kokoinen kaunis saaristoidylli alueella.
1996 armeija-aikana Russarön linnakesaari tuli tutuksi, samoin tuli poikettua komennuksilla myös Jussarössä ja Hästö-Busossa. Varsinkin Hästis oli todella vehreä ja kaunis saari, jossa oli hyvä rantasaunakin sataman lähellä. Hangon Tulliniemessä pääsin kerran vesiskootterinkin kyytiin. Saaristossa ajeltiin paljon myös loma-aikoina inttikaveri Korkin Mikan kanssa. Kävimme mm. Naantalin Kultarantaan tutustumassa, Rymättylässä ja Velkualla. Samoin käytiin Kasnäsissä sekä Hiittisten ja Rosalan saarilla. Mieleen jäi erityisesti Hiittisten viikinkimuseo. 1996 kävin perheen kanssa myös Bengskärin majakalla, joka samana vuonna täytti 90 vuotta. Anna-alus lähti Hangosta ja matkaoppaana toimi salolainen lintumies Seppo Sällylä. Pohjoismaiden korkein majakka oli todella vaikuttava varsinkin historiansa ansiosta, koska se oli joutunut jatkosodassa 1941 myös vihollisen hyökkäyksen kohteeksi ja selvinnyt tästä. 1997 olin bussimatkalla, jolla kierrettiin saariston rengastie Kustavista Iniön kautta Houtskäriin, Korppooseen ja Nauvon kautta Paraisille. Samoin Nokian Tyky-päivänä tehtiin risteily Seilin saarelle, jolla oli ankea historia lepratautisten hoitopaikkana ja eräänlaisena siirtolana joskus 1700-1800-luvuilla. Saari oli kuitenkin nykyään hyvin kaunis.
1998 liityin Siniseen Reserviin, jonka kautta olin muutamilla meriretkillä. Olin melkoinen maakrapu, tamperelainen porukka Seppo “Sergei” Henttosen johdolla oli todella kokenut merenkäynnissä, mutta oli todella mielenkiintoista kuitenkin jotakin oppia navigoinnista ja veneen ohjauksesta sekä päivällä että myös yöllä. Teimme yöllisen navigointiharjoituksen elokuussa 1998, jolloin kävimme mm. Björkön saarella ja Örön sotilassaaressa.  1998 olin Anna-aluksen risteilyllä myös Gullkronan selällä, kävimme Gullkronan saarilla, Vänön saarella ja myös halaamassa Borstön saaren eukkoa ko. saaren korkeimmalla ja tuulisimmalla kohdalla. Kävimme myös Utön saarella ja tutustumassa saaren majakkakirkkoon. Mieleenjäävä käynti oli myös Jurmon saari, joka oli merenpuolinen jatke Salpausselän harjumaisemaan. Puusto oli kuin jossain etelän maassa, puuston ja niityn raja oli hyvin selvä ja rantaa peitti yhtenäinen kivipeite. Kävimme tutustumassa saaren kirkkoon ja muutamiin asumuksiin. Retki oli todella hieno ja säät olivat loistavat. Seppo Sällylä toimi oppaana tuolloinkin ja kipparina toimi Stefan Jensen. 1998 kävin myös Aksun kanssa risteilyllä. Lähdimme Nauvosta Prostvikin satamasta ja kävimme tuolloinkin Utössa ja Jurmossa sekä myös lyhyesti Nötön ja Aspön saarilla. Mieleen jäi tuolloin Utöstä erityisesti lähellä rantaa makaava hylky.
Kävin myös merivoimien valmiuskurssin1999 Turussa ja osittain Gyltön linnakkeella Pertti Dahlströmin johdolla , jolloin opeteltiin sotilaspainotteisia asioita merenkulun näkökulmasta. Tutkija ja eversti evp. Pekka Visuri toimi luennoitsijana kurssilla. Kesällä 2000 kävimme Aksun kanssa yhden yön risteilyllä Nauvosta Kökariin. Yövyimme aluksessa Kökärin satamassa. Saarella oli fransiskaaniluostari, joita on vain kaksi Suomessa. Toinen on Raumalla. Vuokrasimme fillarit ja ajelimme saarta ympäriinsä. Todella kiva ja idyllinen saari, oli niin heinäpeltoa kuin metsikköä ja kalliotakin. Miinuksena pitää todeta, että kuten useimmat muutkin luontopolut, tämäkin oli todella huonosti merkitty ja eksyimme lopulta polkua kiertäessämme pimeän laskeuduttua. Muistan kun luulin hiekkapolkua joeksi hämäränäön tehtyä tenät. Rämmimme korkealta kalliolta pusikon läpi laivalle, joka onneksi näkyi kukkulan huipulle hyvin. Kesällä 2000 olin myös Sinisen Reservin aluksella navigointiharjoituksessa Utössä ja Jurmossa. Tuolloin hienointa Jurmossa oli illalla kyläläisten polttama valtava kokko saaren rannalla. Kokkojen polttamisella ko. saarella on myös synkempi historia, kun saarella majailleet merirosvot aikanaan polttivat kokkoja väärilla paikoilla johdattaakseen merenkulkijoita karille tarkoituksella ryöstämistä varten. Silloinen Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa määräsikin myöhemmin 1500- luvulla koko saaren poltettavaksi merirosvojen karkottamiseksi.
2001 heinä-elokuussa Sinisen Reservin 13-metrisellä aluksella tehtiin ns. pitkä meriretki, jolloin lähdimme Turun Pansiosta ja ajoimme aivan Suomen etelärannikon myötäisesti Kotkaan asti. Retki oli todella hieno kokemus, sain itsekin jo hieman enemmän kokemusta ohjaustyöskentelystä ym.  Menomatkalla yövyimme Russarön linnakkeen satamassa, jossa paistettiin mm. lettuja ja oli nostalginen fiilis käydä samassa saaressa viisi vuotta myöhemmin. Kävimme Kotkan meripäivillä pitämässä taukoa. Tutustuimme myös Kirkonmaan linnakkeeseen kauniilla saarella ja katselimme horisontissa näkyvää selvästi erottuvaa Suursaarta nykyisen Venäjän puolella. Paluumatkalla yöajossa merenkäynti yltyi todella kovaksi, tuuli oli Porvoon ja Loviisan välisellä avonaisemmalla alueella 16-19 m/s. Muistan kun heräsin yöllä keulakajuutassa heilutukseen ja pidin käsilläni kiinni ylävuoteesta etten tippunut sängystä. Ryömin lattiaa pitkin naama kalpeana ja onneksi sain kaverilta pahoinvointipillerin, joka hieman helpotti oloa. En olisi mitenkään kyennyt ohjaamaa alusta enää siinä kelissä, mutta onneksi kaikille muille merenkäynti ei aiheuttanut ihan niin kovaa heikotusta. Aamulla kävimme Suomenlinnan merisotakoululla syömässä ja päässä keinutti vieläkin yöllisen myrskyn jäljiltä. Kaiken kaikkiaan reitti oli hyvin spesiaali, jota muuten ei normaalisti juuri tule mentyä millään reittialuksella. Näimme melko läheltä mm. majakoita, kuten Porkkalan, Harmajan ja Söderskärin majakat. Paljon lintuja ja luontoa tuli muutenkin toki nähtyä. Retken johtajana toimi tuolloin Juha Seppälä.
2002 oli välivuosi vesillä liikkumisesta. 2003-2004 oli mieleenjäävä myös Töölönlahdella radan varressa ollut turvesauna, jossa silloin tällöin kävin saunomassa. Tämä oli todellinen luomutaideteos, joka lisäksi vielä toimi hyvin. Taiteilijapariskunta Erkki ja Papu Pirtola oli ideoinut tämän happihuoneen, jossa oli myös erilaisia taidenäyttelyitä ja puuveistoksia pihamaalla saunan vieressä. 2004 kävin uimassa myös Finlandia-talon edessä olleella suihkulähteellä ja tietty käytiin myös UKK-monumentin uima-altaalla uimassa.
2002-2004 soudimme paljon Hovatan Pentin kanssa myös hänen mökillään Lohjanjärvellä. Kalasääsken valtava pesä oli jo tuolloin korkean puun latvassa Karkalinniemen tuntumassa. Vuorosoudun treenauksen järvi sopi ihanteellisesti, varsinkin kun kisat vielä tuolloin pidettiin siellä. Kävimme myös Karjalohjan Päiväkummussa kerran ja Karstun lahdessa, josta tuli yli 30 km lenkki Karkalinniemen ympäri. Kaljaasillakin kävimme kerran soutamassa ja kerran kävin myös läheisellä hyppytornilla hyppäämässä ja uimassa.
2006 kävin opiskelukaverini Ville Saarimaan ja Lasse Puroman kanssa Villen veneellä Eestiluodossa Helsingin kaakkoisella vesialueella. Saari oli mukava päiväretkikohde, Eestiluoto on myös ollut aikanaan armeijan hallussa tulenjohtotornista ym. päätellen. Kävimme myös saman kesänä Päivin, Villen ja Marja Pakarisen kanssa Pirttisaaressa Porvoon ulkosaaristossa. Paikalla oli merivartioasema ja harvinaisen ystävällinen merivartija, joka esitteli meille ko. aseman ja antoi kokeilla mönkijäänsäkin. Kruisailimme mönkijällä Päivin ja Villen kanssa saarta ympäri. Hän tarjosi vielä mahdollisuuden mennä saunaankin ja niin kävimme saunassa ja uimassa, jonka jälkeen grillailimme. Pirttisaari on yksi kaikkein hienoimpia saaria, missä olen käynyt, pienempien saarten väliin jää hieno lähes tyyni, idyllinen lahdenpoukama, jonne on hyvä kiinnittyä veneellä tai luonnollisesti kajakillakin. Saari oli muutenkin todella kaunis ja kiva.
2007 olimme Varsinaissuomalaisen osakunnan kesäretkellä Kemiönsaaressa ja Sauvossa mm. Sarapiston uimarannalla. Toki katsoimme myös keskiaikaisen Sauvon kirkon ym. kylän nähtävyydet. Kemiössä hienoin ja jännittävin kokemus oli vesihiihdon kokeilu. Kolmannella kerralla vasta onnistuin pysymään pystyssä kaatumatta ja pääsin moottoriveneen vetoon kunnolla mukaan. Sitä ennen sukset levisivät liikaa ja reväytin hiukan reittänikin yhdessä kaatumisessa. Oli aikamoinen taitolaji juuri liikkeelle lähtö. Itse hiihtohan sujui tosi jouhevasti kun vauhtiin ensin pääsi.
2008 kävin Villen kanssa Tammaluodossa ja 2011 heinäkuussa Varsasaaressa sekä Kotiluodossa. Tammaluoto oli karu kalliosaari, mutta tavallaan ihan hieno, Kotiluoto oli kaupungin virallisia retkeilysaaria, jossa grillikatos, sauna ym. Helsingin Navigaatioseuralla oli saarella omaa toimintaa, vanha kivihuvila mm. on lähinnä seuran käytössä. Varsasaari on iso saari, jossa on vanha Venäjän vallanaikainen komendantintalo ja vanha öljysatama sekä vanhoja öljysäiliöiden perustuksia. Yhteen näistä sisälle oli tehty kesäteateatterikin.  Myöhemmin elokuussa kävimme pienessä Leikosaaressa Ville “Sika” Saarimaan, Klas “Klasu” Laitisen ja Antti “Aulis” Kallion kanssa. Leikosaari oli pieni mukava veneilijöiden hyvinkin paljon suosima saari, jossa oli pieni sauna ja laituri rannalla. Oli hyvä uimapaikka, jota voi suositella.

2000-luvun juttuja

2000-luvun juttuja

26.9.2011 – 22:59

Kesällä 2000 mieleenjäävä oli jalkapallossa Ranskan ja Italian EM-finaali, jonka Ranska sensaatiomaisesti voitti jatkoajalla 2-1. Mieleenjäävä oli myös Yhdysvaltain pressanvaalit, joissa uudelleenlaskennalle ei tullut loppua ennen korkeimman oikeuden äänestystä ja lopulta vähemmän ääniä saanut George W. Bush valittiin presidentiksi. Jälkeenpäin tutkittiin että Bush sai vähemmän ääniä myös Floridassa. Jokainen voi itsekseen pohtia toteutuiko oikeuden päätöksessä oikeus ja olisiko tämän supervallan äänestysjärjestelmissä eri osavaltioissa jotakin kehittämisen varaa…
Juhannuksena kävin Seurasaaren valtaisaa kokkoa katsomassa. Kävin myös testaamassa saarella Kekkosen juoksulenkeillään käyttämiä ns. UKK-portaita, jota hän lenkeillään pyrki hyppäämään aina ylöspäin muttei koskaan päässyt ylimmälle eli kuudennelle askelmalle. Onnistuin muutamien yritysten jälkeen hyppäämään ylimmälle askelmalle vaikken olekaan korkeushyppyä harrastanut Kekkosen tapaan. Oli kuitenkin hienoa pystyä lyömään UKK:n ennätys edes yhdessä lajissa:) Kekkosen syntymästä tuli 100 vuotta 3.9.2000, jolloin Finlandia-talon viereisessä puistikossa paljastettiin muistomerkki, vesiallas ja korkeat veistetyt kädet sekä muistolaatta. Joulukuussa 21.12.2000 valmistuin tradenomiksi Lohjan Laureasta. Teimme Tommy Fagerströmin kanssa lopputyön aiheesta Euroopan talous-ja rahaliitto EMU-pk-yrittäjyyden näkökulmasta. Joulukuussa kävin yleisönä Helsingin Vanhassa kirkossa valtioneuvos Johannes Virolaisen valtiollisissa hautajaisissa. Autosaatue pysähtyi eduskunnan edessä ennen kuin se jatkoi Lohjan kirkolle ja hautausmaalle.
2001 mieleenjäävä oli luonnollisesti WTC-terrori-isku 11.9.2001. Tämä päivämäärä muodostui vedenjakajaksi monelle asialle maailmanpolitiikassa ja herätti monenlaisia ristiriitoja. Olin Helsingin Kalliossa avoimen VTT Jari Hoffrenin pitämällä avoimen yliopiston luennolla Helsingin Kalliossa, kun Hoffren kertoi tästä asiasta. Koko asian mullistavuus ja rajuus ilmeni vasta uutisia katsottuamme kun luento keskeytettiin ja vähitellen asia alkoi hahmottua enemmän. Kävimme syksyllä HEO:n porukalla Vantaan Kuusijärvellä viettämässä ulkoilupäivää mm. saunomassa ja uimassa kylmähkössä järvivedessä. 2000-2001 osallistuin Kalevan Kierroksen puolimatkoille ja 2002 eteenpäin siirryin täydelle pitkälle matkalle. Päivin kanssa kävimme kesällä 2001 Ruotsissa ja Norjassa bussimatkalla Geirangerin vuonon ollessa matkan kohokohta.
Kesällä 2002 kävimme Tanskassa ja näimme bussista myös Ruotsin puolella olevan Öölannin komean saaren. 2003 kävimme Itämeren kierroksella, joka meni Baltian maiden kautta Puolaan Varsovaan ja Tsekin Prahaan sekä sieltä lopuksi Saksan Berliiniin ja Rostockin kautta laivalla takaisin. 2003 oli myös Suomen pitkäiaikaisimman pääministerin Kalevi Sorsan hautajaiset Helsingissä Kallion kirkossa ja muistotilaisuus Hakaniemessä työväentalolla. 2002 muistan penkkiurheilusektorilta näyttävän Real Madridin voiton Mestareiden liigassa, joka ei sen jälkeen oli kymmeneen vuoteen taas toistunutkaan. Aloitin samana vuonna myös Kalevan Kierroksen pitkän matkan ensimmäistä kertaa. Vuosi 2002 oli myös kansalliseepoksemme Kalevalan kirjoittajan Elias Lönnrotin symtymän 200-vuotisjuhlavuosi.
5.2. 2004 Johan Ludvig Runebergin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta, jota juhlistettiin mm. Helsingissä paljastamalla muistolaattoja eri rakennuksiin, joissa hän oli Helsingissä asunut, mm. Kasarmikadulla. 2004 maaliskuussa kävin Helsingin tuomiokirkossa jalkaväenkenraali Adolf Ehnroothin valtiollisissa hautajaisissa. Tämä oli todella korkean profiilin tapahtuma, jonoa oli valtavasti kaikilla ovilla ja olin tyytyväinen päästyäni sisään melkein viimeisten joukossa, vaikka olin ollut paikalla jo hyvissä ajoin. Kirkko oli aivan tupaten täynnä ja seremonia oli juhlallinen ennen kuin autosaattue lähti Hietaniemen hautausmaalle. 2004 kävimme autolla kiertämässä Ahvenanmaan tärkeimmät kaupungit, kirkot ym. nähtävyydet, joihin lukeutuu tietenkin myös museolaiva Pommern. Hieno juttu oli myös opiskelupaikan saaminen Helsingin valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja mahdollisuus osallistua heinäkuussa Ateenan olympialaisia edeltävään olympiasoihtuviestiin Helsingissä. Aika yllätys oli että pääsimme lehteen yhden toisen “nuoren” urheilijan, pikajuoksija Tiia Träffin kanssa. Eronamme oli että hän oli oikeasti nuori ja kilpaurheilija, minä edustin enemmän amatööriurheilijasektoria. Todella hieno muisto on Kalevan Kierroksen Vuoden Kehittyjä- palkinto,  jossa oli kotkapatsas ja muistolautanen. Mieleen jäivät myös suomalaisten kohtalainen menestys olympialaisissa ja Kreikan sensaatiomainen jalkapallon EM-kulta finaalissa Portugalia vastaan.
2005 keväällä toisen maailmansodan päättymisesti tuli kuluneeksi 60 vuotta. Yhdysvaltain silloinen presidentti George W. Bush kävi ihastelemassa venäläisen virkaveljensä Vladimir Putinin vieressä Moskovassa neuvostoaikaista sotakalustoparaatia, mutta Valko-Venäjän presidentti Aleksander Lukashenko ei mahtunut Bushin viereen istumaan ja päätti boikotoida koko tilaisuutta, koska amerikkalainen oli kehdannut kutsua häntä Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi. Wojciech Jaruzelski Puolasta tuli sentään mieleenpainuvine tummine laiseineen verestämään muistoja lukuisten muiden entisten ja nykyisten valtiojohtajien kanssa. 2005 rauhanturvatehtävä Bosnia-Hertsegovinassa EUFOR-operaatiossa oli vuoden kohokohta. Vapaa-ajalta jäivät mieleen erityisesti entinen sodan kynsissä turmeltunut talviolympiakaupunki  Sarajevo vuodelta 1984, Kroatiassa oleva Dakovon mahtava kirkko sekä Dalmatian rannikko. Splitissa oli mm. Rooman keisari Hadrianuksen aikainen palatsi ja Dubrovnikin hieno linna, joka oi tosin melkoinen turistirysä. Kävimme reissussa Kankkusen Hannun kanssan vuokra-autolla. Montenegro oli ehkä vielä vaikuttavampi paikka, se kun oli pieni ja idyllinen, erityisesti Kotor ja Budva. Säväyttävä kokemus oli myös kun kävimme tuolloin juuri 10 vuotta myöhemmin katsomassa Bosniassa Srebrenicassa 1995 tapahtuneen joukkosurman hautausmaata.
Päivi tuli myös kerran lomailemaan alueelle, kävimme silloin kuuden eri valtion alueella viikon aikana, joten ohjelmaa riitti. Kroatiassa tutustuimme aluksi Zagrebiin, Sloveniassa mm. Mariborin valtaviin tippukiviluoliin ja näimme hienoja linnoja. Mieleenjäävin oli maaseudulla vuoren rinteeseen rakennettu todella komea linna. Italiassa kävimme koillisrajalla Triesten kaupungissa, jossa kelluimme Adrianmeressä ja söimme parasta Frutti Di Mare- pizzaa, mitä koskaan on koskaan mistään löytynyt. Pizza osoitti että siinä italialaiset ovat todella maailman parhaita, pizzassa oli kaikki mahdolliset meren herkut tuoreina. Ajoimme myös edelleen Itävallan puolelle etelärajalla Klagenfurtin pikkukaupunkiin ja lopuksi kävimme vielä Serbiassa Belgradissa. Serbia on ortodoksimaa ja siellä historia huokuu joka paikassa vaikuttavasti. Maa on silti täysin erilainen profiililtaan kuin esimerkiksi Kroatia. Serbiassa on omanlaisensa historia ja myös geologia, koska siellä ei ole rantaviivaa, maa ei luonnollisesti samassa määrin vedä turisteja puoleensa. Silti maassa kannattaa minusta käydä. Kävin myöhemmin myös Novi Sadin kaupungissa, jossa oli komea linna ja muutenkin hienoa historiaa. Belgradissakin näkyi vielä muistoja entisen Jugoslavian pääkaupunkina. Kävimme mm. katsomassa Josip Broz Titon hautamuistomerkkiä. Tito hallitsi maata yksinvaltaisesti noin 35 vuoden ajan 1945-1980.
2.4.2006 juhlin kolmekymppisiäni VSO:n tiloissa Uudella Ylioppilastalolla. Kutsuin pippaloihin valtsikan opiskelukavereita sekä muutamia vanhoja lapsuudenystäviä, lähinnä tietysti juuri Varsinais-Suomesta ja Suur-Salon alueelta;) Menimme loppuillasta jatkoille Hämäläiselle osakunnalle Urho Kekkosen kadulle.
2006 myös tunnetun fennomaanin, filosofin ja kirjailijan Johan Vilhelm Snellmanin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta, joka oli jatkumoa 2000-luvun merkkipäiville Lönnrotin ja Runebergin päiville. 2006 silti ehkä kaikkein tärkein ja mieleenjäävin yksittäinen juttu oli ainejärjestömme Voon matkaprojekti Etelä-Amerikkaan, jolloin kävimme opiskelijaporukalla Perun Limassa, inkatraililla Macchu Picchussa ja tästä jatkoimme Päivin kanssa Boliviaan ja Chileen Santiagoon. Vino de Palmar oli todella hieno paikka. Kävimme Santiagossa myös parlamenttirakennuksen edustalla, jossa oli myös Salvador Allenden muistomerkki. Allenden jälkeinen maan pitkäaikainen diktaattori vuosina 1973-1990,  kenraali Augusto Pinochet muuten kuoli matkamme aikana. Lopuksi kävimme Argentiinassa Buenos Airesissa ja Brasilian eteläkärjessä pienessä pikkukaupungissa ennen kotiin paluuta. Macchu Picchu oli vaikuttava paikka, kävimme Päivin kanssa kiipeämässä myös läheisillä Huccpicchun ja Waynapicchun vuorilla.
2007-2008 menivät opinnoissa ja järjestötoiminnoissa ym. Olin kesätöissä mm. Sotamuseossa sukellusvene Vesikossa Suomenlinnassa ja UKK-museossa Tamminiemessä.  Kävimme perheen kanssa Kannusillan avajaisissa 26.8. Espoon keskustassa ja 31.8.2008 osallistuin myös Espoon 550-juhlavuoden messuun Espoon tuomiokirkossa.
2009 olin vaihdossa Belgiassa Brysselissä. Syksyllä 2009 osallistuin Suomen autonomian 200-vuotisjuhlavuoden tapahtumiin mm. juhlamessuun Turun tuomiokirkossa ja Korkeimman oikeuden / Korkeimman hallinto-oikeuden juhlatilaisuuteen Helsingin yliopiston juhlasalissa. Kävin myös avointen ovien päivänä valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa ja Korkeimman oikeuden ja hallinto-oikeuden tiloissa tutustumassa. Hallinto-oikeudessa oli nykyinen presidentti Pekka Hallberg itse esittelemässä paikkoja ja puhui pitkään historiasta ym. taloon liittyvästä paikalla kävijöiden kanssa. Kävin myös valtioneuvoston linnassa toistamiseen. Vuonna 2002 olin tosin  jo Päivin kanssa käynyt siellä tutustumassa. Hallituksen istuntohuone oli ihan hieno, samoin presidentin esittelysali. Presidenttien hyvinkin erilaiset muotokuvat koristivat seiniä, taideasiat jos mitkä ovat todella makuasioita;) 30.11. 2009 tuli 70 vuotta Suomessa talvisodan syttymisestä ja olin todella tyytyväinen, kun tähän liittyen evp.kenraali ja puolustusvoimain komentaja Lauri Sutela tuli avustajansa Matti Lukkarin kanssa Varsinaissuomalaiselle osakunnalle kertomaan omista sotakokemuksistaan ja keskustelemaan.
Vuonna 2010 alkoi gradunteko. Valmistuin VTM:ksi 26.1.2011 ja 2009- 2011 kohokohtia oli promootiotoimikuntaan ja itse promootioon osallistuminen kesäkuun alussa 2.-5.6.2011. Oli paljon erilaisia juhlia kolmen päivän aikana, mm. purjehdusta Suomenlinnassa, pääjuhla yliopiston juhlasalissa ja tietysti myöhemmin uimavisiitti Bottan saunasta UKK-muistomerkin uima-altaalle. Veikkasin Espanjaa maailmanmestariksi jalkapallon MM-kisoissa ja oli todella makea juttu, kun maa voitti tiukan finaalin Hollantia vastaan aivan jatkoajan lopussa. Maalivahti Iker Casillas oli loistava, kuten koko muukin joukkue, samoin että veikkaamani David Villa onnistui saavuttamaan vielä jaetun maalikuninkuudenkin. Tämä oli loistava jatko ko. maajoukkueen 2008- Euroopan mestaruudelle.
2011 kävimme perheen kanssa talvella Otaniemessä tutustumassa mm. Teekkarikylään ja kappeliin, jossa myyrä juoksenteli sisällä. Pappi oli ensin hätistämässä sitä ulos, mutta lähti lopulta itse ennen pois ja myyrä jäi kyyhöttämään seinän viereen. Jätimme sen sinne. Näimme harvinaisen läheltä myös ison palokärjen, joka nakutti kuin konekiväärin voimalla männyn runkoa. 2011 kesällä jäi mieleen myös hiihtäjälegenda Mika Myllylän ja valtioneuvos Harri Holkerin poismenot. Varsinkin Myllylän tapaus oli minusta todella surullinen ja traaginen, muistan kun juttelin hänen kanssaan joskus 2003 Helsinki City Maratonin starttia odotellessa. Hän oli tuolloin vaimonsa huoltojoukoissa ja vaikutti todella sympaattiselta ihmiseltä. Harri Holkeria taas haastattelimme Villen kanssa Policy- lehteen opiskeluaikana, josta hän jäi mieleen. Holkerille järjestettiin myös valtiolliset hautajaiset Helsingin tuomiokirkossa elokuussa ja muistotilaisuus Säätytalolla.
Elokuussa kävimme Päivin kanssa osakunnan kesäretkellä saariston rengastiellä. Lähdimme matkaan Kustavista lautalla Iniöön, jossa yövyimme. Seuraavana päivänä tutustuimme Iniön saareen enemmän ja kävimme mm. uimassa. Houtskärin saari oli minusta kaikkein idyllisin, juuri sopivan kokoinen viihtyisä monenkirjava paikka. Kävimme tuulimyllyssä, kirkossa ja monipuolisessa saaristolaismuseossa sekä näkötornissa Päivin kanssa. Jatkoimme yhteyslossilla edelleen Korppoon saareen ja pysähdyimme toiseksi yöksi Nauvoon. Olimme yötä taas mökillä. Viimeisenä päivänä kävimme Paraisilla Tammiluodon viinitilalla maistelemassa viinejä ennen kotiinpaluuta. Hieno reissu kaiken kaikkiaan.
19.8.-20.8. Dalai-Lama, Tiibetin hengellinen johtaja vieraili Suomessa ja minulla oli tilaisuus nähdä hänet ns. livenä kun hän tuli yliopistolle Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen aulaan turvamistensä saattelemana ja meni pitämään kutsuvierasluentoa. Elokuussa 20.8.2011 tuli kuluneeksi 20 vuotta Baltian maiden itsenäistymisestä ja Neuvostoliitossa alkaneista mullistuksista. Arabimaiden vallankumoukset värittivät vuotta merkittävästi maailmanpolitiikan kentällä. Syyskuussa tuli kuluneeksi 10 vuotta New Yorkin WTC-iskuista 11.9.2011 ja samana päivänä tuli kuluneeksi 30 vuotta UKK:n ensimmäisesti sairaslomasta, joka myöhemmin 26.10. johti presidentin eroon ja sairaslomaan.Kävin Päivin kanssa myös Varsinaissuomalaisen osakunnan ja Maunu Tavastin Killan yhteisellä retkellä Turussa 17.-18.9. Kävimme opastetulla kierroksella suljetussa Kakolanmäen vanhassa vankilassa ja sunnuntaina Turku-päivänä kävimme tuomiokirkon tornissa opastetulla kierroksella. Oli hienot näkymät Turkuun ja Aurajoelle merelle asti 82 metrin korkeudesta. Suomen mittakaavassa minusta hieno paikka, vaikka tosin mm. Keski-Euroopassa onkin vielä paljon korkeampia kirkon torneja ym.
Keväällä kävin Lähdekorven Mikan Kuusamon eräoppaiden rafting-tiimin kisabussilla katsomassa huhtikuussa, kun joukkue valmistautui seuraavan päivän kisaan Helsingin Vanhankaupunginkoskella. Bussissa oli jopa sauna, mikä oli sinänsä aika ainutlaatuista. Syyskuussa oli myös kaksi uutta saunareissua, kun kokoustimme Keski-Espoon seuran hallituksen kanssa Espoontorin tornitilassa ja kävin saunomassa paikassa, josta näkee koko Espoon keskuksen monen kilometrin säteellä. Samoin ORUP:in porukan kanssa kävimme 16.9. kokoustamassa ja saunomassa Kirkkonummella aivan Upinniemen kärjessä olevalla Kajanuksen linnamaisella saunalla. Paikka oli todella hieno ja muutenkin mahtava kokemus. Kävimme katsomassa maisemia mm näkötornista, josta näkyi hyvin mm. Rönnskärin majakka, Mäkiluoto ja Porkkalan majakkakin kauempana. Kino Tuomarilan päättäjäisviikolla kävin Päivin kanssa katomassa elokuvan “Enoni on toista maata”, mikä oli ihan hauska leffa. 29.9. kävimme työporukalla tutustumassa Porvoon vanhaan kaupunkiin, kävin mm. Johan Ludvig Runebergin kotimuseossa, raatihuoneella ja Holmin talossa.
2000-luvulla tapahtui paljon mielenkiintoisia asioita, opiskelijaelämä oli mielenkiintoista ja siitä on paljon hyviä muistoja. Maailmanpolitiikassa oli myös paljon draamaa ja dramatiikkaa, oli erilaisia terrori-iskuja maailmassa ja Yhdysvaltain lanseeraama terrorismin vastainen sota, Kiinan mullistavan talouskasvun vuosikymmen ja talouskuplasta johtuva taantuma erityisesti länsimaissa 2008-2009. Taantuma tosin jatkuu monessa suhteessa edelleen, myöhemmin tulivat Euroopassa vielä Kreikan romahdus ym. tästä johtuvat seuraukset ja heijastumat koko euroalueeseen. llmastokysymyksiä alettiin nostaa pintaan, Bushille vuoden 2000 presidentinvaalit niukasti hävinnyt Al Gore ryhtyi kansainväliseksi kiertäväksi ilmastolähettilääksi (suurella rahalla tietysti amerikkalaiseen malliin) ja sai mm. Nobelin rauhanpalkinnon 2007 yhdessä IPCC:n kanssa työstään ilmastonmuutoksen ja ympäristönsuojelun merkityksen nostamisen hyväksi. Nobel-komitea palkitsi mm. entisen presidentin Jimmy Carterin 2002 ja Suomen entisen presidentin Martti Ahtisaaren 2008. Istuvan uuden presidentin Barack Obaman palkitseminen 2009 oli kova veto ja monen mielestä ennen aikaistakin.

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

Meripäiväkirja 1990-2011 ja Melontapäiväkirja 2004-2011

14.9.2011 – 0:03

Meripäiväkirja 1990-2011
Suur-Salon Halikonlahti tuli tutuksi 1990-luvun alussa, kun soudimme pitkäaikaisen koulukaverini Aleksi “Roope” Toivosen kanssa usein mökillä kesäisin. Kävimme tutustumassa mm. Luotsisaareen, Kokkilan uimarantaan vesitse sekä tietysti kiersimme useampaan kertaan Vartsalan saaren. Kalustona oli kalastusvene Särki 400 ja hankaimissa olevat liikkuvat airot, jotka mahdollistivat kaislikossa eteen päin luovimisen, mutta olivat toisaalta muuten haastavampia kuin kiinteät airot. Soudimme useaan kertaan myös Salon kaupungin uimarannalle Vuohensaareen sekä jatkoimme Salonjokea Salon keskustaan torille asti usein kesätorstaisin, kun oli perinteinen Suvisalon iltatori. Matkaa tuli yhteen suuntaan noin 10 km. Kalastimme myös paljon pitkällä siimalla, varsinkin kesällä 1992 saimme kerran todella monta isoa ahventa ja myös pieniä kuhia siimasta. Halikonlahden Rauvolanselkä on melko matala ja kapea, noin 800 m yhteen suuntaan, uin tämän moneen kertaan, ensimmäisen kerran 1992. Lahti on noin kilometrin leveä kapeimmasta kohdastaan, Aksun mittausten mukaan lähes yhtä kapea kuin Bosporinsalmi Turkissa Euroopan ja Aasian välisellä merirajalla. Muita lähisaaria ovat mm. Kaisaari, Papinsaari ja Mäntysaari. Vartsalan saaren koilliskulmassa on myös Kuhakarin pieni luoto, jota kutsuimme ns. Mummon saareksi. Vartsalan niemellä on myös Vartsalan vanha lakkautettu saha ja tukkien nostokiskoja. Kesällä 1993 löysimme Salonjoen vierustalta sokeritehtaan vanhan hylätyn ja rikkinäisen nosturin, jonka purimme pois parilla reissulla. Tämä kävi melkoisen hyvästä fyysisestä voimaharjoituksesta. Kävimme myös Teijolla Kirjakkalan mökillä soutamassa Särki 400:lla. Seuraavan kerran kävimme Aksun kanssa Kirjakkalan mökillä kesällä 2004, kun teimme retken mökiltä Isoholman saareen. Yövyimme saaren pohjoispäässä jossa oli laavu ja grilli. Makkaranpaiston jälkeen hyttyset tosin kiusasivat koko yön harvinaisen aggressiivisesti. Aksu nukkui laavussa, menin itse rantakalliolle hyttysiä pakoon. Se ei tosin paljon auttanut. Seuraavana päivänä soudimme Matildedahlin satamaan ja käännyimme takaisin. Paluumatkalla poikkesimme vielä Kirjakkalan mökillä, jossa kävin uimassa. Soudin käytännössä yksin koko matkan lukuunottamatta lyhyttä huilitaukoa ja matkaa tuli yli 30 km. Seuraavana päivänä tämän huomasi, kun niska oli niin jumissa ettei pystynyt kunnolla kääntämään päätä sivuille.
Järvillä tuli veneiltyä ekan kerran joskus 1988-1990 aika nuorena poikana. Oli hienoa päästä ohjaamaan sukulaisen Pirjo Lehden ja miehensä Pertti Suhosen melko kookasta venettä Lahden Vesijärvellä ja Päijänteellä. Mieleen jäi erityisesti kanavasulun ylitys, joka ekalla kerralla oli aika jännittävä kokemus. Kävimme yöpymässä Päijänteellä mm. idyllisellä veneilijöiden suosimalla Kelvennen saarella. Muuten järvillä tuli toki oltua lähinnä mummolassa Kiskossa kalastusreissuilla. Merellä oli myös aika ravisuttava kokemus joskus 1987, kun tulin äidin kanssa Uumajasta Ruotsista melko pienellä katamaraanilla Merenkurkun yli Vaasaan. Tuskin nykyisin enää saisi edes lähteä ylitykseen sellaisessa myrskyssä, muistan ikkunasta nähneeni talonkorkuisia aaltoja, kun laiva syöksyi ylös alas kuin karusellissa. Oksensin mahani tyhjäksi ja yritin ryömiä lattiallakin hetken olon helpottamiseksi. Muistan kuinka ravintolabaarin koko hylly kaatoi rysähtäen astioineen päivineen lattialle ja 99% kaikki matkustajat pahoivoivat rankasti. Kokemus oli todella hirveä sinänsä, tuulta oli arviolta vähintään 15 m/s.
Turun saaristoon tuli ensi kosketus joskus 1995 kun kävin perheen kanssa Korppoon saaristossa ja Houtskärissä. Houtskärin saari  erityisesti teki jo tuolloin vaikutuksen, se oli minusta todellinen helmi ja sopivan kokoinen kaunis saaristoidylli alueella.
1996 armeija-aikana Russarön linnakesaari tuli tutuksi, samoin tuli poikettua komennuksilla myös Jussarössä ja Hästö-Busossa. Varsinkin Hästis oli todella vehreä ja kaunis saari, jossa oli hyvä rantasaunakin sataman lähellä. Hangon Tulliniemessä pääsin kerran vesiskootterinkin kyytiin. Saaristossa ajeltiin paljon myös loma-aikoina inttikaveri Korkin Mikan kanssa. Kävimme mm. Naantalin Kultarantaan tutustumassa, Rymättylässä ja Velkualla. Samoin käytiin Kasnäsissä sekä Hiittisten ja Rosalan saarilla. Mieleen jäi erityisesti Hiittisten viikinkimuseo. 1996 kävin perheen kanssa myös Bengskärin majakalla, joka samana vuonna täytti 90 vuotta. Anna-alus lähti Hangosta ja matkaoppaana toimi salolainen lintumies Seppo Sällylä. Pohjoismaiden korkein majakka oli todella vaikuttava varsinkin historiansa ansiosta, koska se oli joutunut jatkosodassa 1941 myös vihollisen hyökkäyksen kohteeksi ja selvinnyt tästä. 1997 olin bussimatkalla, jolla kierrettiin saariston rengastie Kustavista Iniön kautta Houtskäriin, Korppooseen ja Nauvon kautta Paraisille. Samoin Nokian Tyky-päivänä tehtiin risteily Seilin saarelle, jolla oli ankea historia lepratautisten hoitopaikkana ja eräänlaisena siirtolana joskus 1700-1800-luvuilla. Saari oli kuitenkin nykyään hyvin kaunis.
1998 liityin Siniseen Reserviin, jonka kautta olin muutamilla meriretkillä. Olin melkoinen maakrapu, tamperelainen porukka Seppo “Sergei” Henttosen johdolla oli todella kokenut merenkäynnissä, mutta oli todella mielenkiintoista kuitenkin jotakin oppia navigoinnista ja veneen ohjauksesta sekä päivällä että myös yöllä. Teimme yöllisen navigointiharjoituksen elokuussa 1998, jolloin kävimme mm. Björkön saarella ja Örön sotilassaaressa.  1998 olin Anna-aluksen risteilyllä myös Gullkronan selällä, kävimme Gullkronan saarilla, Vänön saarella ja myös halaamassa Borstön saaren eukkoa ko. saaren korkeimmalla ja tuulisimmalla kohdalla. Kävimme myös Utön saarella ja tutustumassa saaren majakkakirkkoon. Mieleenjäävä käynti oli myös Jurmon saari, joka oli merenpuolinen jatke Salpausselän harjumaisemaan. Puusto oli kuin jossain etelän maassa, puuston ja niityn raja oli hyvin selvä ja rantaa peitti yhtenäinen kivipeite. Kävimme tutustumassa saaren kirkkoon ja muutamiin asumuksiin. Retki oli todella hieno ja säät olivat loistavat. Seppo Sällylä toimi oppaana tuolloinkin ja kipparina toimi Stefan Jensen. 1998 kävin myös Aksun kanssa risteilyllä. Lähdimme Nauvosta Prostvikin satamasta ja kävimme tuolloinkin Utössa ja Jurmossa sekä myös lyhyesti Nötön ja Aspön saarilla. Mieleen jäi tuolloin Utöstä erityisesti lähellä rantaa makaava hylky.
Kävin myös merivoimien valmiuskurssin1999 Turussa ja osittain Gyltön linnakkeella Pertti Dahlströmin johdolla , jolloin opeteltiin sotilaspainotteisia asioita merenkulun näkökulmasta. Tutkija ja eversti evp. Pekka Visuri toimi luennoitsijana kurssilla. Kesällä 2000 kävimme Aksun kanssa yhden yön risteilyllä Nauvosta Kökariin. Yövyimme aluksessa Kökärin satamassa. Saarella oli fransiskaaniluostari, joita on vain kaksi Suomessa. Toinen on Raumalla. Vuokrasimme fillarit ja ajelimme saarta ympäriinsä. Todella kiva ja idyllinen saari, oli niin heinäpeltoa kuin metsikköä ja kalliotakin. Miinuksena pitää todeta, että kuten useimmat muutkin luontopolut, tämäkin oli todella huonosti merkitty ja eksyimme lopulta polkua kiertäessämme pimeän laskeuduttua. Muistan kun luulin hiekkapolkua joeksi hämäränäön tehtyä tenät. Rämmimme korkealta kalliolta pusikon läpi laivalle, joka onneksi näkyi kukkulan huipulle hyvin. Kesällä 2000 olin myös Sinisen Reservin aluksella navigointiharjoituksessa Utössä ja Jurmossa. Tuolloin hienointa Jurmossa oli illalla kyläläisten polttama valtava kokko saaren rannalla. Kokkojen polttamisella ko. saarella on myös synkempi historia, kun saarella majailleet merirosvot aikanaan polttivat kokkoja väärilla paikoilla johdattaakseen merenkulkijoita karille tarkoituksella ryöstämistä varten. Silloinen Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa määräsikin myöhemmin 1500- luvulla koko saaren poltettavaksi merirosvojen karkottamiseksi.
2001 heinä-elokuussa Sinisen Reservin 13-metrisellä aluksella tehtiin ns. pitkä meriretki, jolloin lähdimme Turun Pansiosta ja ajoimme aivan Suomen etelärannikon myötäisesti Kotkaan asti. Retki oli todella hieno kokemus, sain itsekin jo hieman enemmän kokemusta ohjaustyöskentelystä ym.  Menomatkalla yövyimme Russarön linnakkeen satamassa, jossa paistettiin mm. lettuja ja oli nostalginen fiilis käydä samassa saaressa viisi vuotta myöhemmin. Kävimme Kotkan meripäivillä pitämässä taukoa. Tutustuimme myös Kirkonmaan linnakkeeseen kauniilla saarella ja katselimme horisontissa näkyvää selvästi erottuvaa Suursaarta nykyisen Venäjän puolella. Paluumatkalla yöajossa merenkäynti yltyi todella kovaksi, tuuli oli Porvoon ja Loviisan välisellä avonaisemmalla alueella 16-19 m/s. Muistan kun heräsin yöllä keulakajuutassa heilutukseen ja pidin käsilläni kiinni ylävuoteesta etten tippunut sängystä. Ryömin lattiaa pitkin naama kalpeana ja onneksi sain kaverilta pahoinvointipillerin, joka hieman helpotti oloa. En olisi mitenkään kyennyt ohjaamaa alusta enää siinä kelissä, mutta onneksi kaikille muille merenkäynti ei aiheuttanut ihan niin kovaa heikotusta. Aamulla kävimme Suomenlinnan merisotakoululla syömässä ja päässä keinutti vieläkin yöllisen myrskyn jäljiltä. Kaiken kaikkiaan reitti oli hyvin spesiaali, jota muuten ei normaalisti juuri tule mentyä millään reittialuksella. Näimme melko läheltä mm. majakoita, kuten Porkkalan, Harmajan ja Söderskärin majakat. Paljon lintuja ja luontoa tuli muutenkin toki nähtyä. Retken johtajana toimi tuolloin Juha Seppälä.
2002 oli välivuosi vesillä liikkumisesta. 2003-2004 oli mieleenjäävä myös Töölönlahdella radan varressa ollut turvesauna, jossa silloin tällöin kävin saunomassa. Tämä oli todellinen luomutaideteos, joka lisäksi vielä toimi hyvin. Taiteilijapariskunta Erkki ja Papu Pirtola oli ideoinut tämän happihuoneen, jossa oli myös erilaisia taidenäyttelyitä ja puuveistoksia pihamaalla saunan vieressä. 2004 kävin uimassa myös Finlandia-talon edessä olleella suihkulähteellä ja tietty käytiin myös UKK-monumentin uima-altaalla uimassa.
2002-2004 soudimme paljon Hovatan Pentin kanssa myös hänen mökillään Lohjanjärvellä. Kalasääsken valtava pesä oli jo tuolloin korkean puun latvassa Karkalinniemen tuntumassa. Vuorosoudun treenauksen järvi sopi ihanteellisesti, varsinkin kun kisat vielä tuolloin pidettiin siellä. Kävimme myös Karjalohjan Päiväkummussa kerran ja Karstun lahdessa, josta tuli yli 30 km lenkki Karkalinniemen ympäri. Kaljaasillakin kävimme kerran soutamassa ja kerran kävin myös läheisellä hyppytornilla hyppäämässä ja uimassa.
2006 kävin opiskelukaverini Ville Saarimaan ja Lasse Puroman kanssa Villen veneellä Eestiluodossa Helsingin kaakkoisella vesialueella. Saari oli mukava päiväretkikohde, Eestiluoto on myös ollut aikanaan armeijan hallussa tulenjohtotornista ym. päätellen. Kävimme myös saman kesänä Päivin, Villen ja Marja Pakarisen kanssa Pirttisaaressa Porvoon ulkosaaristossa. Paikalla oli merivartioasema ja harvinaisen ystävällinen merivartija, joka esitteli meille ko. aseman ja antoi kokeilla mönkijäänsäkin. Kruisailimme mönkijällä Päivin ja Villen kanssa saarta ympäri. Hän tarjosi vielä mahdollisuuden mennä saunaankin ja niin kävimme saunassa ja uimassa, jonka jälkeen grillailimme. Pirttisaari on yksi kaikkein hienoimpia saaria, missä olen käynyt, pienempien saarten väliin jää hieno lähes tyyni, idyllinen lahdenpoukama, jonne on hyvä kiinnittyä veneellä tai luonnollisesti kajakillakin. Saari oli muutenkin todella kaunis ja kiva.
2007 olimme Varsinaissuomalaisen osakunnan kesäretkellä Kemiönsaaressa ja Sauvossa mm. Sarapiston uimarannalla. Toki katsoimme myös keskiaikaisen Sauvon kirkon ym. kylän nähtävyydet. Kemiössä hienoin ja jännittävin kokemus oli vesihiihdon kokeilu. Kolmannella kerralla vasta onnistuin pysymään pystyssä kaatumatta ja pääsin moottoriveneen vetoon kunnolla mukaan. Sitä ennen sukset levisivät liikaa ja reväytin hiukan reittänikin yhdessä kaatumisessa. Oli aikamoinen taitolaji juuri liikkeelle lähtö. Itse hiihtohan sujui tosi jouhevasti kun vauhtiin ensin pääsi.
2008 kävin Villen kanssa Tammaluodossa ja 2011 heinäkuussa Varsasaaressa sekä Kotiluodossa. Tammaluoto oli karu kalliosaari, mutta tavallaan ihan hieno, Kotiluoto oli kaupungin virallisia retkeilysaaria, jossa grillikatos, sauna ym. Helsingin Navigaatioseuralla oli saarella omaa toimintaa, vanha kivihuvila mm. on lähinnä seuran käytössä. Varsasaari on iso saari, jossa on vanha Venäjän vallanaikainen komendantintalo ja vanha öljysatama sekä vanhoja öljysäiliöiden perustuksia. Yhteen näistä sisälle oli tehty kesäteateatterikin.  Myöhemmin elokuussa kävimme pienessä Leikosaaressa Ville “Sika” Saarimaan, Klas “Klasu” Laitisen ja Antti “Aulis” Kallion kanssa. Leikosaari oli pieni mukava veneilijöiden hyvinkin paljon suosima saari, jossa oli pieni sauna ja laituri rannalla. Oli hyvä uimapaikka, jota voi suositella.
Melontapäiväkirja 2004-2011
Kokeilin kajakkia ensi kerran joskus kesällä 1997 mökillä. 2004 ostin käytettynä oman kajakin mallia Oasis II, joka on 4,4 m pitkä ja 63 cm leveä eli hyvin tukeva yksikkö aloittelijalle.
Aprillipäivänä 2004 kannoin kajakin Espoonjokeen, ja kävin pyörähtämässä Espoon Kirkkojärvellä kovimpaan tulva-aikaan. Matkaan tarttui myös pieni hauki jonka nappasin kyytiin pomppimasta rantapenkereeltä kuovin kynsistä. Jokimelonnat ovat parhaillaan mukavia, mutta toisin kuin järvellä ja merellä näissä on usein riesana lukemattomat suoraan keskelle jokea kaatuneetu puut ja pensaikot. Vesuri tai saha on hyvä olla mukana jos jokimelontaa harrastaa paljon. Huomasin tämän kun samana kesänä meloin Espoonjoen Espoon tuomiokirkolta mereen asti ja tästä jatkoin edelleen Espoonlahtea pitkin Suinonsalmeen ja etelärantaa aina Otaniemeen asti. Meloin myös Mankinjoen Espoonkartanolta mereen asti.
Huomasin että saaret ovat eniten oma juttuni, ne ovat geologisesti mielenkiintoisia, eri kokoisia ja hyvin erilaisia pinnanmuodoiltaan, kasvillisuudeltaan jne. Saaren kiertäminen on selvä ja helppo mitata ja näin ottaa melontareittisuunnitelman pohjaksi. Saaret myös antavat suojaa erityisesti merellä.Vuorosoutuveneellä tosin on kierretty Lohjansaari ja Jalassaari viisi kertaa Pentti Hovatan kanssa treenatessa ja kisatessa, samoin Sulkava-soutujen kautta on tullut Partalansaari kierrettyä tähän mennessä kahdeksan kertaa, joista kuusi kertaa kirkkoveneellä ja kahdesti vuorosoutuna.
Kesällä 2004 meloin Helsingissä Laajasalon ympäri joka on noin 16 km. Mukava lenkki kaiken kaikkiaan. 2004 melontoja olivat myös Särkisalon Isoluodon kierto yhdessä Aksun kanssa kaksikolla. Matka noin 23 km, aluksi aurinko paistoi, sitten tuli raju sadekuuro ja lopuksi taas paistoi. Espoossa meloin ensi kertaa Pentalan ja Stora Herrön saariin. Varsikin Pentala on eksoottinen paikka, koska siellä on pieni lampi keskellä saarta.
2005 oli välivuosi melonnassa Bosnian-Hertsegovinan ulkomaankomennuksen takia.
2006 kiersin yksikölläni Porvoon Emäsalon ja Vessölandetin saaret, Emäsalo noin 30 km ja Vessölandet noin 38 km. Vessölandetista jäi erityisesti mieleen kapea kanava ja hieno uimaranta saaren eteläpäässä. Samoin Särkisalossa meloimme Aleksin kanssa Ulkoluodon ympäri, matkaa tuli noin 25 km. 2006 elokuussa 19.8. meloin myös Pyhtäällä Munapirtin saaren ympäri ja kävin samalla poikkeamassa Kaunissaaren pohjoispäässä. Kävin myös Vahterpään saaressa. Matkaa tuli yhteensä noin 45 km. Kivoja paikkoja kaiken kaikkiaan. 2006 meloin myös Hiidenveden kioskilta ykköstien vierestä kapeaa jokea pitkin aina Lohjan Aurlahteen asti. Kapeikko oli todella kiva ja tuolloin siellä näkyi jo tulevaa moottoritietä varten valmiiksi tehtyjä rakenteita. Päivi haki minut pois sitten Lohjalta. Meloimme myös Päivin kanssa kaksikolla kaksi kertaa Laajalahdella. Lähdimme soutustadionilta ja kiersimme Kaskisaaren, Lehtisaaren, Kuusisaaren ja Seurasaaren. Pääministerin virka-asunto Kesäranta näkyy myös  suoraan melojien reitille. Ilma oli suhteellisen hyvä, tosin ensimmäisellä kerralla sivutuuli painoi meitä aika rajusti, minä olin takana melomassa, kun loppumatkassa irtosi myös toinen poljin ja peräsimen ohjausnaru löystyi. Tämän seurauksena ohjaus piti hoitaa kokonaan käsipelillä melomalla, että päästiin rantaan asti kunnolla.
Espoossa meloin saaristossa lenkin, jossa lähdin Haukilahdesta ja kävin mm. Rysäkarilla (huomasin vasta eväitä syödessäni että saari oli puolustusvoimien aluetta) Rannalla oli muutamia vanhoja rakennuksia. Tästä jatkoin Kytön saarelle, jossa pidin taas taukoa ja kävin tutustumassa tarkemmin tähän mielenkiintoiseen saareen. Paikalla oli kaksi rannikkotykkiä muistona puolustusvoimien ajasta. Tulenjohtotorni on hyvä maamerkki saaren tunnistamiseksi. Saarella kunnostettiin tuolloin vanhoja rakennuksia ja siellä oli venäläisten aikaisia pieniä kivilinnoitteita. Venäläiset olivat vallanneet saaren yksipuolisesti 1900-luvun alussa noin sata vuotta sitten ja Tarton rauhan  jälkeen saari siirtyi Suomen valtiolle ja myöhemmin armeijalle. Omistusriita puhkesi vuonna 2000, kun saarta oltiin myymässä Espoon kaupungille ja alun perin saareen omistussuhteen omannut suku alkoi vaatia saarta itselleen. Kiistaa puitiin maaoikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa asti. Joka tapauksessa saari on minusta viihtyisä ja nykyisin sinne voi jokamiehen oikeuden turvin myös rantautua, kunhan ei häiritse asutusta. Kävin myös lyhyesti Stora Herrössä sekä Pentalan saaressa, jossa on idyllinen pieni järvi saaren keskiosassa.
2007 melontoihin lukeutui heinäkuussa Ahvenanmaalla Kumlingen, Enklingen ja Seglingen saarten kierto. Kumlinge noin 30 km, Enklinge 15 km ja Seglinge 10 km. Kumlinge oli hienoin saari kiertää, oli vaihtelevaa maisemaa, kapeikkoa ym. Enklinge oli selväpiirteinen saari ja ilma oli hyvä, mutta Seglingeä kiertäessäni matalapaine alkoi painaa päälle. Voimakas myötätuuli siivitti minut saaren pohjoispäähän, jolloin kääntyessäni takaisin viheliäisen kova vastatuuli oli arviolta 10-12 m/s ja painoi suoraan vastaan kuin seinää vasten olisi yrittänyt meloa. Lisäksi alkoi massiivinen saderyöppy, joka kasteli minut täysin läpimäräksi. Ko. linjalla tuuli pääsi puhaltamaan suoraan Kökarista asti. Onneksi se oli vain muutaman kilometrin mittainen pätkä ja pääsin sittemmin hieman suojaan yhteyslossin ohituksen jälkeen. 2007 kesällä kävimme myös Päivin kanssa maitse retkellä Raumalla ja Uudessakaupungissa, jolloin kävimme tilausristeilyllä Kylmäpihlajan ja Isonkarin majakoilla. Kylmäpihlajan majakka oli lähempänä mannerta ja jäi mieleen erityisesti tiirojen suojelualueena. Isonkarin majakka oli ns. klassinen hienompi perinteisen mallinen majakka kauempana merellä. 2007 kesällä kävin myös melomassa Helsingin saaristossa ja kiersin Suomenlinnan saariryhmän, Santahaminan, Kuninkaansaaren ja Vallisaaren. Jännittävin kohta yllittää oli kapea Kustaanmiekan salmi Susisaaren ja Vallisaaren välissä, josta kulkee suuri laivaliikenne Eteläsatamaan, mm. kaikki Tallinnan ja Tukholman matkustajalaivat.
20.-22.8. meloin kaksikolla (Esa Härmän 6 m pitkällä Sea Ladyllä) Pasi Airikkeen kanssa Kemiönsaaren ympäri. Lähdimme Vuohensaaresta ja kiersimme saaren vastapäivään. Sää oli tuolloin hyvä. Pasi on erittäin kokenut ultrapitkien matkojen meloja, joten 150 km matka taittui harvinaisen jouhevasti kolmessa päivässä, joista kahtena ekana menimme 60 km ja viimeisenä loppupätkä 30 km. Purunpään saari oli mieleenjäävä paikka, koska siellä oli juuri miehen syvyinen iso hiidenkirnu, jossa oli kiva pulahtaa tauolla. Löysin merestä myös muovisen melan. Retken helmi oli myös käynti Högsåran saaressa, mm. museossa ja Keisarinsatamassa, jossa Aleksanteri III oli käynyt vuonna 1887 purjelaivallaan. Paikka oli luonnollisesti erittäin hyvin merkitty tämän luonnonkauniin saaren nähtävyyksiin.
2008 kesällä appiukko vei minut joelle, josta laskin kajakin ja meloin Nummen Pitkäjärven poikki Nummenjokea pitkin Turunväylän alitse edelleen kahden pienen järven kautta Lohjanjärveen asti. Joella oli paljon pieniä mökkejä ja asumuksia ja sankka metsä teki alueesta hyvin erämaan tuntuisen. Ykköstien ääni ei kuulunut lainkaan kun aivan vierestä mentäessä ja tuntui kuin olisi ollut jossakin hyvin syvällä erämaassa melomassa. Mökkeilijöiden ansiosta joelle kaatuneet puutkin oli aika hyvin sahattu veneen ja kajakin mentäviksi. Matkaa tuli noin 30 km. Samana kesänä meloin Pusulanjärveltä Pusulanjoen Nummenjokeen asti. Tämä pätkä oli kyllä todella viheliäinen, aivan täynnä kaatuneita puita ja välillä oli vaikea muistaa oliko lopulta melomassa vai metsätöissä. Eli en suosittele kenellekään jos haluaa vähänkään nauttia melomisesta.
Syyskuun alussa 2008 kävin Sisko Ruokosen ja Matti Hovin kanssa melomassa Vaasassa Mustasaaren kunnan alueella olevan Raippaluodon saariryhmän, toinen isompi saari oli Björkö. Alue on Merenkurkun UNESCO:n maailmanperintökohdetta yhdessä Ruotsin puoleisen Höga Kustenin kanssa. De Geer-moreeni näkyi käytännössä laajoina kiviharjanteina alueella, jolloin piti varoa törmäämästä kivikkoon kajakilla. Kivimuodostelmia oli sekä pinnan päällä että alla todella paljon. Melontamme kesti kolme päivää ja meloimme yhteensä satasen. Onneksi ilma oli kuin morsian, siksi pystyimme melomaan aina Valassaarille asti, jossa pidimme pitkän tauon. Saari oli hieno paikka, erityisesti koska siellä oli Gustaf Eiffelin arkkitehtitoimiston edustajan Henry Lepauten suunnittelema majakka. Alueen pohjoispuolella ekalla lounastauolla oli valtava määrä tyrnimarjoja. Yövyimme ekan yön laavun alla pohjoispäässä pienen kyläsataman lähellä. Illalla katselimme Matin kanssa tähtitaivasta ja pohdimme myös maailmankaikkeutta. Viimeisenä yönä ehti tulla aika pimeä ja onneksi meille tarjottiin telttapaikka saaren länsipuolelta ja pääsimme myös saunaan, mikä oli aika luksusta.
2008 kesällä meloimme Aksun kanssa Esan Sea-Lady-kaksikolla myös Bromarvinniemen eli Padvamaan ympäri kahdessa päivässä. Eka päivä oli nätti, toisena vettä satoi kaatamalla lähes koko päivän. Matkaa tuli noin 50 km. Yövyimme niemen länsipuolella olevalla uimarannalla.
2008 kesällä meloin myös Helsingissä Villingin saaren ympäri, saari itsessään oli melko pieni, mutta sen todellinen helmi oli Kristallilahti saaren eteläpuolella. Tämä oli todella kaunis maisema, tyyni kallioiden muodostama kapeikko ja hieman sokkeloinen reitti, joka päättyi hiekkaiselle rannalle. Samana kesänä kävin myös pitkien matkojen veteraanimelojan Yrjö Lindroosin kanssa melomassa Lauttasaaren ympäri. Lädimme melomaan Melaveikkojen majalta Hietaniemen rannasta Laajalahdelta.
2009 meloin Uudessakaupungissa taas Siskon ja Matin kanssa Pyhämaan saaren ympäri, Kalannin alueella jonne Eerik Pyhä teki ensimmäisen ristiretken 1100-luvulla. Kokonaismatkaa tuli noin 60 km. Sää oli hyvä, yövyimme Ruskion saaressa Matin kaverin mökillä. Saari oli todella nähtävyys sinänsä, nimensä se oli saanut juuri siitä että kauemmas näytti aika ruskealta. Kallioinen ja kumpuileva melko iso saari oli kuitenkin melko nopea kävellä läpi. Illalla kävimme saunomassa ja tuulastamassa läheisellä merenlahdella. Näimme tosin vain yhden hauen lähtevä hauen nopeudella rannasta. Että kalat jäivät tällä kertaa saamatta.
2010 meloin Espoon Nuuksion Pitkäjärvestä Solvallan urheiluopiston rannalta järven eteläpäähän ja kannoin kajakin padon yli joelle ja tästä edelleen Nupurinjärveen.
2010 heinä-elokuun vaihteessa oli vuorossa Ahvenanmaan kierto yhdessä Esa Härmän kanssa ja 2011 olimme vahvennetulla naiskokoonpanolla melomassa Eckeröstä Märketin ja Sälskärin majakoilla. Näistä löytyvät varsinaiset retkikertomukset ja kuvagalleriat Salon Melamogulien kotisivulla osoitteessa http://www.melamogulit.com/
Märket on vaikuttava 1885 rakennettu majakka pienelle luodolle keskelle Ahvenanmerta ja Sälskär on taas isompi metsäinen saari, jossa on valkea majakkatorni. Majakka on vaatimattomampi kuin Märket mutta saaressa on toki enemmän katsottavaa, näin mm. vanhoja maatilaan kuuluneita rakennuksia, pienen kalasataman sekä ison kyykäärmeen ja todennäköisesti minkin rantakkllioiden lomassa puikkelehtimassa. Märketillä oli lukuisia tiiroja rantakallioilla sekä hylkeitä aivan lähivesissä uimassa. Kävin uimassa saaren länsipuolella, jossa hylje ui myös melko lähellä samaan aikaan.
Ahvenanmaan kierto 2010 oli kokonaisuutena todella hieno kokemus ajoittaisesta liian kovasta tuulesta huolimatta. Retkellä huomasin ensimmäistä kertaa, miten avomerellä tuulen voima vaikuttaa aivan toisella lailla kuin rannikon saaria kiertäessä. Gamlanin saari pohjoisessa, jonne jouduimme jäämään tuulta suojaan yhdeksi yöksi, oli luontona todella kaunis, korkeat kalliot ja kaunis sisälahti, jonne oli hyvä rantautua. Ahvenanmaan saariyhmän kierto ml. Ahvenamantereen, Eckerön, Vårdön ja Lumparlandin sekä Lemlandin teki yhteensä noin 180 km. 2011 kesän majakkaretki 2011 teki noin 110 km. Majakkaretkellä yksittäinen hienoin kokemus minusta olivat useat harmaahylkeet, jotka tulivat lähimmillään muutaman metrin päähän kajakistani.
Lokakuussa 2010 meloin 17.10. Espoossa Kirkkonummen puolelle mukavan tyynelle Medvästön sisälahdelle, jonka pääsi kiertämään ruopattuja veneväyliä pitkin sopivasti molemmista päistä. Alueella oli paljon mökkejä ja pieniä luotoja keskellä lahtea. Toisella reissulla 31.10. meloin edelleen Bylandetiin ja Ängeslandetiin asti ja kiersin saarten välistä. Meloin myös nopeasti kauemmalle Stora Mickelskärein saariryhmälle, mutta aallokko oli ulompana selällä aika haipakkaa ja tulin siksi nopeasti takaisin Bylandetin saarelta takaisin Stora Brändön kohdalle ja väylälle. Matkaa tuli lenkeillä noin 25-35 km.
2011 toisena pääsiäispäivänä meloimme Aksun kanssa Melamogulien kontilta Halikonlahdelle kahdella yksiköllä ja löysimme hyvin Purilaanjoen suun, koska kaisla ei vielä ollut kasvanut liikaa. Meloimme kauniita harjumaisemia, joissa joki mutkitteli matalassa uomassa harjumaisten ajoittain aika korkeiden rantapenkereiden välissä. Kajakit piti kantaa pari kertaa pahimpien virtapaikkojen kohdalta, jotta päästiin eteen päin. Meloimme lähes Kokkilaan menevälle tielle asti, jossa puro kapeni jo käytännössä melkein melontakelvottomaksi.Paluumatkalla Esa tuli vastaan Kuhakarin lenkiltä ja saimme ystävälliseltä kalastajalta myös ahvenia kotiin viemisiksi. Kiitoksia!
2011 keväällä vapunpäivänä 1.5. meloin Espoon Pitkäjärven uimarannalta Glimsinjokea Bembölen läpi Espoon keskukseen Espoon tuomiokirkolle asti. Matka oli 10 km, mutta oli todella vaativa paikoitellen, kaatuneet puut haittasivat melontaa heti Träskandan puistosta lähtien ja pusikko tiheni paikoitellen lisää. Jorvinkoski oli kovin koski, jonka olen melonut ja pääsin kivikkojen välistä kuitenkin kohtuullisen hyvin. Joudun kahlaamaan kahluusaappaillani melko paljon ja kumarruin kaulaan myöten veden alle, jotta sain nipin napin uitettua kajakkini pienen sillan alta eteenpäin Jorvin sairaalan kodalla. Pyörähdin myös Kirkkojärven ympäri Espoon keskuksessa Kirkkojärven puistossa. 15.5. meloin Nupurinjärveltä Nuuksionjokea Espoonkartanolle asti tästä osiosta vielä puuttuvan pätkän. Tässä oli eittämättä Keski-Espoon hienoimmat maisemat. Luonnosuojelualue oli hienoin, Myllyjärvi, Kvärnträsk ja Dämman olivat pieniäa idyllisiä lähes luonnontilaisia järviä. Dämmanin pieni koski ylittyi helposti Kvarnträskistä tullessa, mutta suuri pato piti ohittaa kantamalla melko jyrkkää kalliota Dämmanin järveltä poistuttaessa. Melonta jatkui Gumbölen kartanon maille Gumbölenjokea pitkin ja tästä edelleen Espoonkartanolle. Kaatuneita puita oli todella paljon mm. golfkentän alueella ja siksi jokimelonta oli taas tälläkin kerralla täysin erilaista verrattuna järvi-ja merimelontaan. Samalla tuli melottua koko joki Nuuksionjärvestä Espoonlahteen asti, tosin kolmessa eri osassa.
2011 kesällä juhannuksena olimme perheen kanssa Inkoossa Barösundissa Gölisnäsin virkistysalueella, joka oli aivan mahtava paikka juhannuskokkoineen ja saunoineen. Kävin melomassa Julius kyydissä Orslandetin pääsaaren ympäri noin 15 km. Seuraavan päivän meloin vielä läheisen Själön saaren ympäri. Kesällä myöhemmin kävimme Ruokolahdella kadonnutta leijonaa etsimässä, joka 1992 hätkähdytti koko maata. Kävin melomassa Äitsaaren ympäri Juliuksen kanssa, matkaa tuli noin 40 km. Meloimme läheltä kuikkalaumaa, jolla saattoi olla soidinmenot tms. kyseessä, sen verran villiä menoa näytti olevan lähellä kajakkia. Puolivälissä kävimme ulkoilemassa Karonniemen leirintäalueella saaren luoteiskärjessä. Saarella oli myös hieno muinainen kalliomaalaus. Meloin myöhemmin Taipalsaarella vielä Kyläniemen saaren ympäri Kutveleen kanavan kautta Huuhan hienoille hiekkarannoille. 20.8. teimme kesäretken Loviisaan, jossa meloin Juliuksen kanssa Sarvisalon saaren ympäri. Merenlahti oli paikoittain hyvin kaislottunut ja alkoi kasvaa umpeen mutta veneellä ja kajakilla toki pääsi vielä hyvin läpi. Näimme paljon harmaahaikaroita ja merimetsoja ym. Matkaa tuli pienien kiertelyjen kanssa lopulta noin 40 km.
3.9. kävimme Nurmijärven Klaukkalassa testaamassa koko perheen kanssa Star 670 Tripleä ja Argomax 630-mallia ja meloimme lenkin Valkjärven ympäri. 4.9. oli hieno ilma, kirkas ja heikkotuulinen syyssunnuntai. Kävin melomassa Suvisaaristossa, kävin Miessaaren vieressä ja kiersin läpi Espoon kaupungin tärkeimmät ulkoilusaaret. Kävin Torra Lövössä, jossa on mm. hienoja kalliokaiverruksia ja poliisien erämaja. Tästä jatkoin Gåsgrundiin, joka on eniten veneilijöiden suosiossa. Saaressa oli eniten laavuja ja keittokatoksia verrattuna muihin pienempiin saariin sekä mm. kaksi venelaituria. Rannalla oli myös pieni idyllinen sauna. Tämän jälkeen jatkoin Rövarenin saareen Stora Herrön vieressä. Saari on hyvin korkeaprofiilinen, jyrkät rantakalliot ovat komeita itärannalla, joissa on tosin syytä olla hyvin varovainen ettei loukkaa itseänsä pahan kerran. Paikalla laiturilla oli myös ystävällinen veneilijä, joka tarjosi mukaan valmiiksi fileroidun puolistoistakiloisen hauen kotiin viemisiksi. Kiitoksia vielä kerran! Tämän jälkeen kävin vielä vieressä Rövargrundetin pikkuisessa ja piskuisessa saaressa, jossa niin ikään oli mukava keittokatos.

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Urheilu | Kommentit poissa käytöstä

Toisen maailmansodan ja Muammar Gaddafin valtaantulon vuosipäivä

1.9.2011 – 16:59

Tänään Gaddafilla olisi tullut täyteen 42 vuotta Libyan johtajana, pisimpään hallinneena arabidiktaattorina ja kolmanneksi pitkäaikaisimpana hallitsijana 1900-luvulla Kuuban Fidel Castron ja Pohjois-Korean Kim-il Sungin jälkeen. 1.9.1969 27-vuotias kapteeni Gaddafi teki verettämän vallankaappauksen, jossa kuningas Idris syostiin vallasta. Gaddadi ylensi itsensä everstiksi, koska naapurimaan silloinen johtaja Nasser oli myos eversti. Gaddafi onnistui luomaan yhtenaisen valtion, mutta lopulta nämä erilaiset marxistiset kokeilut johtivat kansan kärsimykseen ja diktaattorin aloittamaan veriseen sisällisotaan ennen kukistumista. Libya itsenäistyi YK päätöksella jouluaattona 1951 joten tänä vuonna 60-vuotista itsenäistymistä voi pitkästä aikaa juhlia vapaasti ilman diktaattorin vuosipäivän juhlintaa. Samoin tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Libyan jäämisestiä Italian miehittämäksi. Vuosi on siis monessa mielessä merkittävä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Gaddafin vallankaappaus oli samalla toisen maailmansodan syttymisen 30-vuosipäivä.

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

Synttärifiiliksiä

2.4.2011 – 23:15

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

Kalevalan päivä

1.3.2011 – 0:26

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

Mannerheimin kuolemasta 60 vuotta 28.1.2011 (vai 27.1.?)

28.1.2011 – 23:44

Mielenkiintoinen juttu sinänsä

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

Reaganista Bushiin 20.1.1981-20.1.2001

20.1.2011 – 22:32

Tänään tulee kuluneeksi 30 vuotta B-luokan Hollywood-filmitähden Ronald Reaganin virkaanastujaispäivästä Yhdysvaltain presidentin virkaan. Reaganin kautta muistetaan nykyisin melko neutraalisti ainakin meillä Suomessa, tuolloin Yhdysvalloissa talous kasvoi ja inflaatio pysyi melko matalalla, mutta toisaalta vaihtotaseen alijäämä ja velkanntuminen kasvoivat merkittävästi, myöhemmin myös kasvava työttömyys nousi ongelmaksi. Ulkopoliitikassa Reagan oli onnekas cowboy, koska Mihail Gorbatshovin noustua valtaan Neuvostoliitossa hän kykeni kääntämään ensimmäisen kauden sapelin kalistelun onnistuneeksi diplomatiaksi pitkään takkuilleiden aseriisuntaneuvottelujen käynnistyttyä uudelleen toden teolla 1985. Reagan muistetaan retorisesti taitavana ja harvinaisen suosittuna presidenttinä, amerikkalaiset ovat eri kansan gallupeissa nostaneet hänet jopa kolmen maan historian merkittävimmän henkilön joukkoon.  Reaganin aikana ulkopolitiikka oli selkeän johdonmukaista, toisaalta mustavalkoista kuin Rambon vapaustaistelut, kolmannen maailman valtioissa pyrittiin rajoittamaan kaikin keinoin Neuvostoliiton vaikutusvaltaa mutta yhtäältä Reagan pyrki myös todellisiin aseriisuntaneuvotteluihin huolimatta Tähtien Sota-projektista  ja Iran-contra-jupakasta. Reagan teki maihinnousun Grenadaan 1983 ja yritti nitistää Libyan Muammar Gaddafin 1986 tässä kuitenkaan onnistumatta, mutta muuten Yhdysvallat ei käynyt varsinaisia sotia 1980-luvulla. Toki Israelia ja Irakia tuettiin vahvati Lähi-idässä. Jälkeen päin etenkin Saddam Husseinille annettu näkyvä ja mittava tuki sodassa Irania vastaan on jälkeen päin näyttänyt suorastaan ironiselta.

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

Itsenäisyyspäivän aatto 5.12.2010

6.12.2010 – 0:13

Tänään on ollut todella mukava talvisää päättää Velskolan isä-lapsi leiriä ja samalla viettää vaimon kanssa ensitapaamisen 10-vuotisjuhlapäivää.

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

YK 65 vuotta 24.10.2010

24.10.2010 – 22:58

Tänään on maailmanjärjestön juhlavuosipäivä, mutta ainakaan Suomen mediassa ei löytynyt tietoa, että tätä olisi jotenkin erityisesti muistettu missään päin maailmaa.

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

Saksojen yhdistymisestä 20 vuotta 3.10.2010

3.10.2010 – 12:34

Tänään on uuden Saksan kannalta merkittävä päivä. Saksojen yhdistyminen oli yksi kylmän sodan päättymien merkittävimpiä vaiheita ja oli eräänlainen päätepiste  vajaa vuotta aiemmin tapahtuneelle Berliinin muurin murtumiselle. Vaikka Itä-Saksa on edelleen jäljessä taloudellisesta kehityksestä, yhdistyminen on ollut tärkeä ns. “turning point” koko Euroopan integraatiolle. Nykyistä Euroopan unionia olisi aika mahdotonta kuvitella tänä päivänä, jos sen suurin nettomaksajavaltio olisi edelleen  kahtia jaettuna.
Suurin ansio yhdistymisestä kuuluu Saksan entiselle liittokanslerille Helmut Kohlille ja silloiselle Neuvostoliiton johtajalle Mihail Gorbatshoville, joiden yhteistyöllä tämä vaikea poliittinen kysymys saatiin ratkaistua oikein.

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

« Vanhemmat merkinnät

• Linkit

  • Kotisivu
  • WordPress.com
  • WordPress.org

• Arkistot

  • syyskuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • lokakuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • tammikuu 2009

• Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Merkintöjen RSS-syöte
  • Kommenttien RSS-syöte
  • WordPress.org

• Viimeisimmät kommentit

WordPress | Sandbox

Ranskan vallanvaihto 15.5.2012

Ranskan uusi presidentti Francois Hollande tuli virkaansa muodollisesti tänään. Merkille pantava yksityiskohta oli että aiemmin presidentit Francois Mitterrand ja Jacques Chirac saattoivat seuraajansa virka-autolle asti ja kättelivät ennen kuin auto poistui pihalta. Tällä kertaa kuitenkin Nicolas Sarkozy ja vaimonsa Carla Bruni-Sarkozy kävelivät Elysee-palatsin rappusilta suoraan autolle.

Vaalitulos oli minusta mielenkiintoinen ja hieman yllättävä. Sarkozyllä oli ansioita aktiivissa toimissa Georgian konfliktin sovittelussa 2008 Ranskan toimiessa EU:n puheenjohtajamaana, hän sovitteli myös aktiivisesti Libyan suhteen 2011 sekä aiemmin yritti ennakkoluulottomasti kehittää EU:n painoarvoa Lähi-idän ongelmien ratkaisuissa. Sarkozy toimi myös aktiivisesti EU:n velkakriisin hoidossa, mutta toki hänellä oli myös sisäpoliittisia ongelmia kuten monilla muillakin  EU-johtajilla. Työttömyys ja taantuma vaikuttavat luonnollisesti myös Ranskassa. Ranska on yksi suurimpia EU-maita ja siellä presidentillä on eniten valtaa, jopa enemmän mitä Yhdysvalloissa perustuslain mukaan joten ongelmat ja vastuu korostuvat luonnollisesti myös presidentin suhteen. Ehkä kaikkein ristiriitaisin oli Sarkozyn suhde mediaan, häntä pidettiin ehkä liiaksi mediapersoonana, joka halusi touhuta mahdollisimman monessa paikassa. Tämä voi näyttää turhamaiselta ja ymmärrettävästi taantuman aikana rikkaiden kavereiden luksusjahdilla lomailu ärsyttää monia. Silti minusta lenkkeily shortseissa ei nyt välttämättä vähennä presidentin arvovaltaa, ihminenhän hänkin vain on eikä 2010-luvulla presidentin rooli ole sama kuin sata vuotta aiemmin. Instituution on luonnollista kehittyä Ranskassa samoin kuin muuallakin...

Toivottavasti uusi presidentti on myös Sarkozyn tavoin aktiivinen myös ulkopoliittisesti.

Melontapäiväkirja 2012

Avasin melontakauden 28.4. melomalla Vääräjärveltä etelään Espoossa. Järvi oli vielä hieman jäässä eteläpohjukasta mutta sain kierrettyä silti kajakin maihin asti. Kannoin kajakin kapean kannaksen yli Kattilajärvelle jonka meloin ympäri. Jäitä oli vielä sielläkin paikoittain. Kattilajärven pohjoisrannalla näin noin 50-100 metrin päästä harmaapystykorvan näköisen koiran. Se kävi nopeasti kastautumassa rantavedessä mutta nousi ennen kuin ehdin lähemmäksi ja jatkoi juoksuaan villinoloisena polkua eteenpäin. Se ei paljoa välittänyt huudoistanikaan. Ajattelin myöhemmin että olisikohan kyseessä ollut peräti susi?  Ei ollut aiempaa vertailupohjaa, mutta eipä näyttänyt olevan mitään omistajaakaan mailla halmeilla, jonka olisin kyllä varmuudella nähnyt niin läheltä. Meloin järven rantaa pitkin takaisin kannakselle. En uskonut että olisi hirveästi muutenkaan vapaana juoksevia villikoiria täällä päin. Meloin seuraavaksi kannoin kajakin Vääräjärven länsipuolelta kannaksen yli Urjaan, ja jatkoin järven eteläpäähän. Urjassa on nuotiopaikka eteläkärjessä ja lahdenpohjukka oli vahvemmassa jäässä kuin mitä saattoi murtaa kajakilla. Kajakki nousi jään päälle ja työnsin käsillä itseni rantaan asti. Tästä kannoin kajakin vielä Kolmperän puolella jonka meloin ympäri. Palasin sitten Urjaan ja Vääräjärvelle, jossa kaverini Marko poikineen oli patikoimassa järveä ympäri. Matkaa tuli 15 km.

Sunnuntaina 29.4.2012 meloin Esa Härmän kanssa Tammisaaressa Degerön saaren ympäri. Degerö on Tammisaaren ja nykyisen Raaseporin alueen ylivoimaisesti suurin saari, pinta-alaltaan noin 47 neliökilometriä. Maisemat olivat ihan kivoja ja keväisiä. Jostain syystä Degeröä ei löydy kaikista saarilistoista, joita on netissä julkaistu. Saari pidetään osittain keinotekoisesti auki itäpäästä veneilijöiden toimesta, mutta tämä ei poikkea mitenkään käytännössä esim. Porvoon Vessölandetin Fladanista, joka yhtälailla on keinotekoisesti auki pidettävä veneväylä. Silti ko. saari yleensä löytyy listoilta...

Matkaa tuli 40 km. Alue oli ihan hienoa seutua ja sääkin suosi. Lähdimme matkaan Tammisaaren venesatamasta ja kiersimme paluumatkalla Jomalvikin kanavan kautta takaisin. Saaren jokiuoman  itäpää oli mielenkiintoinen, koska kartassa tämä on merkitty päättyväksi, mutta olin etukäteen tiedustellut paikalliselta melojalta, että varsinkin tällä aikaa keväästä siitä pitäisi päästä hyvin läpi, kun ruovikko ei ole vielä kasvanut. Tämä onneksi pitikin hyvin paikkansa. Pysähdyimme tauolle Långönin virkistysalueella kallion vieressä. Paikalla oli mukava nuotiopaikka.

Vapunpäivän meloin Vihdin Poikkipuoliaisten järvestä Palojärvelle asti, noin 13 km. Joessa oli pari peuraakin ja maisemat olivat hienoja kuten yleensäkin. Tervalammen ja Huhmarin välinen mutkitteleva jokiosuus oli minusta hienoin, ei tarvinnut kantaa tässä kertaakaan. Loppuosuus oli myös kiva, tosin lopussa oli koski vähän ennen Palojärveä jossa kajakki piti kantaa rantaa pitkin noin 100m. Kaveri Marko kiersi sillä aikaa poikiensa kanssa Ison Parikkaan ja törmäsi siellä kahdesti kuulemma uhittelevaan ukkometsoonkin. Oli ollut jännittävät paikat kun oli tullut peräsinmenoja ja nopeita spurttikiihdytyksiä kiihkeän metson lähennellessä;)
 
2.5. kävin melomassa Espoon Kirkkojärvellä kirkolle Kannusillalle ja sieltä takaisin vastavirtaan Turunväylän alitse puistoalueelle.Hauki pulahti kirkon kohdalla ja vettä oli hyvin korkealle asti, kävin koirapuiston sisälläkin pörähtämässä melomalla.

6.5. sunnuntaina meloin Siuntionjoen Palojärveltä lähtien. Sunin Marko jätti minut autolla Palojärven eteläpuolelle, josta jatkoin lahdenpohjukkaan. Sitten vastaan tuli Palokoski, jota ei olisi lainkaan kannattanut meloa normikajakilla, vaan koskarilla. Laskua oli 12 metriä 500 metrin matkalla, jonka huomasi kouriintuntuvasti. Lähdin pudottamaan laskua kivikkojen välistä kun hetken kuluttua kajakkini keula osui kiveen ja pyörähdin poikittain keskelle kosken kuohuja. Kahlasin vyötäröä myöten vedestä taas jalkeille ja aloin vääntää vettä täynnä olevaa kajakkiani kohti rantaa. Talutin kajakin rantavettä myöten alemmaksi jossa Marko tuli jeesaamaan tavaroiden kanssa. Hetken päästä jatkoin matkaa sillan kupeesta naapuritalon asukkaiden katsellessa menoani kohti kosken kuohua. Pääsin mutkan taakse kun eteen tuli kaatunut puu ja kajakkini pyörähti uudestaan ympäri. Samalla aukkopeite ja evääni hävisivät kosken imussa. Olin toistamiseen taas läpimärkä. Jatkoin eteenpäin, maisemat alkoivat kaunistua ja virtaus tasoittua. Meloin Karhujärvelle ja sieltä edelleen Myllykylään jossa oli iso pato. Vedin kajakin maitse padon ja kosken ohi ja jatkoin matkaa. Tällä osuudella tuli paljon kaatuneita puita ja rämeikköä vastaan, kajakkia piti vähän väliä hilata kaatuneiden puunrunkojen yli, välillä vetää maata pitkin ja punnertaa taas veteen. Pyörähdin kaikkiaan kolme-neljä kertaa pahemmin kajakin kanssa, lisäksi oli lukuisia kiperiä tilanteita väistellessä kaatuneita puunrunkoja altapäin littanaksi painautuen. Melkoinen koskimelonnan oppitunti, joka ei jättänyt todellakaan kuivaksi;)

Kurkisten patoaukossa oli myös melko kova virta. En ottanut enää riskiä vaan kannoin maitse kajakin lahteen. Jatkoin Tjusträskin pikkujärvelle ja tästä edelleen Sjundbyn linnalle, jossa Marko ja pojat olivat auton kanssa odottamassa. Nousin autoon ja otettiin kajakki kyytiin. Alkoi tulla hämärä ja vesisadekin alkoi vielä voimistua kaupan päällisiksi. Matkaa tuli noin 30 km. Olipa aikamoinen reissu!

19.5. meloin Somerolla Paimionjoen yläjuoksuun sisältyvän 8 eri järven muodostaman kokonaisuuden. Lähdin matkaan Hovirinnanpadon edestä. Järvet olivat Pitkäjärvi, Avikinjärvi, Pusulanjärvi, Rautelanjärvi, Saarentaanjärvi, Kirkkojärvi, Hirsjärvi ja Painio. Matkaa Somerniemen kirkkorantaan tuli noin 30 km. Sää oli erittäin kaunis, kirkas ja aurinkoinen. Kiersin Painion suurimman saaren Holman ympäri, joka oli luonnonsuojelualuetta ja tihumetsikköä. Reitti oli todella kiva, niittyjen ja peltojen keskellä mutkittelevaa jokiosuutta ja kivoja järviä. Hirsjärven ainoassa saaresa pidin evästauon. Ei yhtään kaatunutta puuta joella, ei kahlaamista eikä koskia. Siuntionjokimelonnan täydellinen vastakohta. 

27.5. meloin Aksun kanssa Salossa Halikonlahdella noin 15 km lenkin, kiersimme Luotsisaaren kautta Kokkilaan ja sieltä edelleen Angelansaaren idyllisen saaren takaa Vartsalan saareen. Pidimme taukoa kaupungin mökillä saaren eteläkärjessä. Jatkoimme Vartsalan saaren ympäri takaisin mökille. Aurinko paistoi ja vesi oli melkein rasvatyyni.

31.5. meloin Ilen kanssa Espoon Velskolan Pitkäjärven ympäri. Lähdimme seurakunnan laiturista järven pohjoispäästä ja meloimme Haaralahteen asti. Velskolan järven rannoilla oli useita todella komeita ja korkeita kallioita, joita vastaavia ei Saarijärven lisäksi ole tullut missään muulla järvellä vastaan.  Matkaa tuli noin 10 km ja lenkki oli mukava parin tunnin reissu.

16.-18.6. meloimmen Samuel Marisan kanssa Porkkalan saaristossa. Lähdimme lauantaina iltakuuden maissa liikkeelle Lillanskogin lammelta kapeaa uomaa pitkin Stora ja Lilla Svärtön ohi niemen kärkeen asti. Keli oli aluksi synkkä ja tihutti vettä, hetken päästä hieman selkeni. Kiersimme Träskönin saaren ja etsimme sopivaa majapaikkaa, sellainen löytyikin lopulta saaren eteläosasta Träsköklobbenin idyllisestä lahdenpoukamasta, josta aukeni mukava näköala suoraan läheiselle Rönnskärin majakkasaarelle. Seuraavana aamuna saimme teltan purettua ja tavarat enimmäkseen pakattua juuri ennen kuin alkoi sataa. Sadetta jatkuikin sitten tiiviisti ja taajaan koko päivän lyhyitä taukoja lukuunottamatta. Meloimme Mäkiluodon linnakesaaren ympäri ja yritimme saada Porkkalan (Kallbådan) majakkaa näkyviin, mutta sumuinen ilma esti täysin näkyvyyden. Mäkiluodon eteläkärjestä matkaa majakalle on noin 5.5. km. Jatkoimme Mäkiluodosta luoteen suuntaan Järvön saarelle jossa pidimme tauon. Saari on melko suuri, aivan pieni pätkä eteläkärjestä on erotettu Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen käyttöön. Mitään nuotiopaikkoja tms ei tosin ole, mutta mukava ja suojainen lahdenpoukama. Muu osa saaresta on yksityisaluetta ja Suomenlahden rannikkotykistökillan maata. Jatkoimme edelleen Stora Mickelskärenin saariryhmän suuntaan tavoitteena käydä Bylandetin saarella, mutta koveneva tuuli ts. myrsky yllätti meidät täydellisesti juuri ennen Skrobbanin saarta. Samuel ehti juuri pistää kameran takaisin ennen kuin pari kovaa kuohuaaltoa keikauttivat vaarallisesti kajakkia. Tilanne oli todella kiperä ja uhkaava, aaltojen korkeus tuplaantui yhtäkkiä ja tähtäsimme sisään noin 50 metrin levyisestä aukosta suojaan saarien väliin. Tiesin heti että joutuisimme pelastautumaan sinne emmekä pystyisi jatkamaan pitkään aikaan. Kajakki surffasi melkein keula ylhäällä hetken Srobbanin ja Södra Linlandetin välisestä tuulitunnelista ja saimme onneksi käännettyä kajakin purjevenelaiturin viereen suojaan. Onneksi saaren ystävälliset purjehtijat auttoivat ja antoivat meidän rantautua laiturin viereen. Peter Sweins kutsui meidät myös veneeseensä lämmittelemään. Saimme yöpyä vanhassa luotsituvassa ja tutustua Merikarhujen ja saaren historiaan. Saimme jopa saunoa rantasaunassa ja yksi purjehtijoista tarjosi ahvenia savustettavaksi. Jäimme suuren kiitoksen velkaa kaikille saarelaisille, heidän apunsa oli ratkaiseva että matkamme sai lopulta paremman käänteen. Purjehtijat kertoivat että tullessamme tuuli puhalsi mittausten mukaan 16-18 m/ sekunnissa. Tuuli puhalsi vielä puolenyön aikaan 12 m/sekunnissa ja vavisutti lipputankoa voimakkaasti. Vasta aamuksi tyyntyi jolloin lähdimme ylittämään selkää ja kiersimme Rafsön saaren ympäri kapeikkoa pitkin takaisin lähtöpaikalle. Ilmakin alkoi kirkastua kun lähestyimme reissun loppua;) Matkaa tuli reilut 55 km.

Juhannuksena 22.6.-24.6.2012 olimme Vahterpään saaressa Loviisassa, yövyimme Ringborgin kylätalon pihalla koska saaressa oli aika niukalti järkeviä telttapaikkoja. Aatto oli nätti, katselimme laiturilta illalla kokkoja. Lauantaina lähdin melomaan saarta vastapäivään, tuuli oli aluksi ihan ok, mutta Lehtisen saaren kohdalla eteläkärjessä matalikon jälkeen avomeren kosketus tuntui. Melko korkeaa maininkia työnsi korkeita rantakallioita kohti. Samalla alkoi satamaan, joka tiiviisti ja sitkeästi yltyi koko ajan ja jatkui seuraavaan aamupäivään asti sunnuntaina. Meloin läpimärkänä loppumatkan. Glosholmenin saaren kohdalla oli idyllinen lahti, jossa kaksi kalastajaa tulivat vastaan avokanootilla. Näkyipä Norjan lippukin yhden mökin lipputangossa:)

Matkaa Vahterpään saaren kierrosta tuli noin 30 km yhteensä. Loviisan ydinvoimala näkyi hyvin saaren länsipuolella, kaikkein vaikuttavinta olivat kuitenkin länsipuolella olevat jättimäiset siirtolohkareet rannalla, joista yksi kuution muotoinen järkäle oli arviolta viisi metriä kanttiinsa. Näitä oli paljon pitkin matkaa, mutta korkein kallio ja hienoin näkymä oli minusta juuri länsikärjessä. Kaksi kluuvijärveä saaren eteläosassa olivat muutenkin ainutlaatuisia Suomen saaristoluonnossa.

26.-27.7. meloin Turun saaret. Lähdin Kaarinan Kuusiston rannasta illalla ja meloin Hirvensalon ohi Ruissaloon, josta onneksi juuri sillan kupeesta löytyi sopiva telttapaikka. Muuten ne olivatkin aika vähissä reissulla. Seuraavana päivänä oli aurinkoista, uusi melontapaita tuli testattua. Ruissalon länsipäässä näkyi komea uimaranta ja pidin taukoa Järvistensaaressa. Luonnollisesti alueella näkyi paljon myös erilaisia vesilintuja ja myös varsinaisia Turkulaisia. Näin itsekin vahvasti varsinaissuomalaisena vanhan pääkaupungin saarten kiertäminen kajakilla oli todella hieno kokemus;) Jatkoin Ruissalosta Järvisten saarelle, jossa pidin lyhyen evästauon. Tästä meloin edelleen Satavan ja Kakskerran kiertäen Kirjalansalmen sillalle, jossa otin kuvia ja jatkoin edelleen Kuusiston saaren ympäri. Poikkesin katsomassa myös Kuusiston vanhan piispan linnan raunioita. Matkaa tuli noin 65 km.

22.8. meloin noin kympin lenkin iltalenkin Ilen kanssa Skorvön lähellä. Lähdimme Hirsalasta leirintäalueen rannasta ja kiersimme Skjulön saaren. Tutustuimme Skorvön korkeaprofiiliseen saareen. Kävimme saaren huipulla josta oli komeat näköalat lähivesille. Matkaa noin 10 km.

25.8.-26.8. teimme melontaretken Esan ja Raimon kanssa Kustaviin. Lähdimme kiertämään myötäpäivään Mussalosta, jossa oli ystävällinen henkilökunta antoi luvan laskea kajakin rannasta ja säilyttää auton yhden yön yli. Sää oli aivan täydellinen lauantaina. Pilvipouta ja pieni myötätuuli siivittivät mukavasti melontaamme. Esa siivitti myötätuulta mukavasti kertomalla asiantuntemuksestaan mm. suomalaisen kirjallisuuden suhteen. Erityisesti Kustavin suuren pojan, kirjailija Volter Kilven tuotanto ja vuoden 1992 hittiromaani "Alastalon salissa" oli ollut kaikesta päätellen todella vahva ja mieleenjäävä elämys. Varsinkin jos ei ole merkitystä mistä kohtaa kirjaa alkaa lukea:)

Pidimme ensimmäisen tauon  Vuosnaisten laiturissa ja söimme rantaravintolassa. Tästä jatkoimme pohjoista Lanskerin saarta kohti. Pohjoinen Lanskeri oli kaunis ja melko iso luonnontilainen saari. Tästä meloimme Katanpään linnakkeelle suojaiseen vierasvenesatamaan lahdenpohjukkaan Lypyrtin saareen. Kävimme tutustumassa Venäjän vallan aikan rakennettuihin 1910-luvun purettuihin tykkiasemiin ja bunkkereihin. Löytyi yksi moderni tykkikin, joka oli ns. modernin suomalaisen rannikkotykistön ajalta. Alue siirtyi Metsähallitukselle 1999, jonka jälkeen entisen varuskunnan rakennukset, ruokala, saunat, sairaala, kasarmit ja tykkiasemat ovat  vapaasti yleisön kierrettävissä ja tutustuttavissa. Vanhasta valvontatornista avautui illalla mahtavat näköalat Isonkarin majakalle ja Uuteenkaupunkiin asti.Pidimme iltanuotiota ja elokuun muinaistulia grillinuotiolla rannassa. Kävin aamulla vielä tutustumassa rannalla olevaan louhokseen, jossa työskenteli vankeja kivenhakkuun parissa 1920-1940-luvuilla ja uuteen varattavaan vierailijoiden käytössä olevaan saunaan.

Seuraavana päivänä jatkoimme Kaurissalon pohjoispäähän. Ohitimme monia hyviä leirisaaria, kuten Tanskerin. Ohitimme myös Suomen toisen Helsinki-nimisen pienen kylän. Myöskin merivalvonta-asema osui reitille. Vastatuuli voimistui hieman lähtiessämme Tuulveden väylälle kohti etelää. Noin 7 -9 m/s. Pidimme evästauon ensimmäisellä pikkusaarella jonka jälkeen hakeuduimme hieman saarten suojaan reitille. Onneksi tuuli ei yltynyt kovempaa, joten pääsimme hyvin väylää pitkin suoraan Kaitaisten sillan ali ja Mussalon leiripaikalle. Matkaa tuli 70 km.

28.8. oli kaunis ilma ja tuuli oli heikkenemään päin. Kävin Ilkan kanssa Hirsalassa melomassa toista kertaa. Lähsimme kiertämään Skorvön ympäri ja jatkoimme Hästön - Tallholmenin kauniin kapeikon lävitse avoselälle. Tähtäimessä jälleen Stora Mickelkärenin saariryhmä ja erityisesti pääsaari Bylandet. Tällä kertaa kolmannella yrittämällä onnistuimme pääsemään  saarelle, kun tuuliolosuhteet ja kaikki muukin meni nappiin. Näimme Porkkalan miehityksen aikaista rakennuskantaa, osittain rapistuneita raunioita ja vanhan tulenjohtotornin "Valven Saappaan". Saariryhmä on historiallisesti merkittävä monessakin suhteessa, se toimi paitsi neuvostoliittolaisten valvonnassa Porkkalan miehitysaikana 1944-1956, myöskin Krimin sodan aikana englantilais-ranskalaisen laivaston tukikohtana laivaston tykittäessä mm. Suomenlinnaa ja Svartholmaa Loviisassa. Nykyisin Espoon ulkoilusaarena toimiva saari oli todella kaunis ja itäpuolen karuilta kallioilta avatui hieno näköala suoraan avomerelle. Hämärä alkoi laskeutua paluumatkalla, mutta onnistuimme haarukoimaan sentään ilman suurempia eksymisiä oikealle paluureitille. Matkaa tuli noin 20 km.

8.9. meloin kolmannen siivun Siuntionjoen projektista. Marko oli laskemassa minut Sjundbyn linnalta jokeen, josta jatkoin etelään. Reitti oli todella ystävällinen, ilma oli hyvä ja kaikki meni kerrankin helposti. Reitin varrelle oli asetettu jopa alueen historiasta kertovia poijuja melojia varten. Mm. vanhasta kappelista kartanon mailla olevan kukkulan huipulla, satamasta, kuninkaantiestä, Pikkalan kartanosta ja infotaulu myös lohen noususta ko. jokea pitkin. Pikkalanjoen suistossa ennen mereen laskemista oli patosulku, joka oli onneksi helppokäyttöinen ja soveltuva melojalle. Tästä jatkoin Störsvikin uimarannalle, josta Marko poikineen kävi hakemassa minut. Kävimme tutustumassa Kopparnäsin hienoihin patikkareitteihin ja varsinkin Kallioniemi lounaispäässä oli mahtavan näköinen auringon laskun aikaan. Matka noin 8 km.

15.9. meloin neljännen ja viimeisen mutta ei suinkaan helpoimman osuuden Siuntionjoesta. Pohjoisin osuus lähti Vihdin Enäjärvestä Hulttilanjokea Poikkipuoliaisiin. Kyseinen joki oli todella vaikea ja pitkälti täysin melontakelvoton. Jouduin vetämään maitse kajakkia useita satoja metrejä osmankäämäviidakon mennessa liian sakeaksi tai kaatuneiden puiden perinteisesti estäessä melomisen. Lopussa Linnalahti oli kaikkein pahin ja vaarallisin kohta. Ruokoviidakko sakeni yhtäkkisesti ja ympärillä oli sen verran upottavaa suota ettei kajakkia saanut kunnolla vedettyä ylöskään. Jouduin kääntämään 180 astetta takaisin tulosuuntaan ja rantautumaan metsän reunaan, josta kiskoin kajakin järven rantaan. Loppupätkä Poikkipuoliaisten järvenselkää oli jo melkoinen helpotus kun Siuntionjoki oli vihdoin melottu alusta loppuun. Siuntionjoki oli kolmas joki Espoonjoen ja Mankinjoen jälkeen jonka meloin kokonaisuudessaan alkujärvestä mereen asti. Tämä oli näistä pisin sekä samalla vauhdikkain, vaihtelevin mutta myös vaarallisin. Kaatuneet puut keskivaiheilla Karhujärven jälkeen olivat todella pahoja ja kaatoivat siksi kajakin monta kertaa. Samoin loppupätkän ruokoviidakko oli paha osuus. Salmen ulkoilualueella oleva Paratiisi keittokatoksineen maistui todella paratiisilta sen jälkeen kun kajakki oli roudattu takaisin auton katolle. Pituutta viimeiselle reitille tuli noin 7 km ja koko joelle noin 48 km (Wikipedian mukaan)

16.9. kävin  Pekka Kuisminin kanssa melomassa Hiidenvedellä. Sää oli loistava, tuuli tosin kiristyi vähitellen mutta ei haittaavasti. Lähdimme tavan mukaan Hiidenpirtiltä pohjoiseen suuntaan, kiersimme Teinsaaren ja Isosaaren ja vastarantaa takaisin. Poikkesimme Kuninkaanlahdella ja Karjaanjoen alkupäässä. Tästä palasimme Kiihkelyssaarille. Pienempi saarista oli todella idyllinen telttailu- ja retkeilypaikka muutenkin. Oli nuotiot ja tasaiset nurmikot hiekkarantoineen. Loppupätkä vastatuulta takaisin pirtille. Matkaa tuli noin 18 km.

29.9. oli Salon Melamoguleiden kauden päätös Hyypiön (hieno nimi) kämpällä Liesjärvellä. Meloimme noin 24 km Pirttilahdelta Kyynäräjärveltä pienen kannaksen sillan alta Liesjärvelle ja tästä edelleen Kortteen perinnetilalle makkaraa paistamaan. Kävimme poikkeamassa Siskon ja Matin kanssa tilalla, perinnepäivän kunniaksi myös savusauna oli käytössä ja tietenkin tupa avoinna. Kävin katsomassa karitsaa laitumella ja muutamia lampaita. Tästä matka jatkui järven toiseen päähän Turpoonjoen suulle asti, josta meloin Raimon kanssa takaisin. Muut olivat tauon aikana ottaa jo enemmän etumatkaa. Alkoi myös sataa paluuatkalla. Tämän jälkeen Keppanakellariin syömään ja jotkut myös juomaan. Kävin vielä lopuksi saunassa. Seuraavan päivänä oli Suomusjärvellä Kettulan kylätalolta startti 20 km suunnistukseen, joka meni todella yllättävänkin hyvin. Loppuaika 4.40. Olin enemmän kuin tyytyväinen :D

3.10. kävin Tapani Hopkinsin kanssa melomassa kolmikolla Kirkkonummen eksoottisen ns. Y-järven ympärimelonnan noin 18 km. Eli Storträsk / Bakträsk. Katselimme myös tähtiä ja ihailimme kirkasta täysikuuta. Sää oli todella kaunis, järven pinta oli peilityyni ja usva hehkui pinnan yläpuolella ennen pimeän laskeutumista. Jouduimme hieman tekemään töitä löytääksemme uimarannana laiturin sankassa sumussa pimeässä. Onneksi jätin pienen lampun helpottamaan rantaan luotsaamista. Mukava kolmen tunnin iltalenkki. Tuli melottua järvi kaikkia rantoja ja lahdenpoukamia myöten.

13.10. 2012 oli syksyn paras melontasää. Ilma lähes tyyni ja mukava auringonpaiste. Meloimme Kaj Auran kanssa Porkkan merikylästä Dragesvikenistä aluksi suoraan etelään merivartioaseman edestä kapean salmen läpi. Tästä matka jatkui Rönnskärin  ja Träskönin välistä Mäkiluodon itäpuolelta etelään aina Porkkalan Kallbådan majakalle asti. Porkkalan Kallbådan majakka rakennettiin vuonna 1920 ja se on Suomen viimeinen miehitetyksi tehty merimajakka. Majakka kuului vuosina 1944-1956 Porkkalan Neuvostoliiton hallussa olleeseen vuokra-alueeseen ja se oli palauttamisen jälkeen pitkään todella huonossa kunnossa. Nykyisin majakka on kuitenkin kunnostettu ja automatisoitu. Se on kauko-ohjattu Harmajan majakalta käsin.

Osasin varoa onneksi etukäteen Kallbådanin luodon karikkoista ja kivistä ympäristöä, saimme pujoteltua kajakin karien välistä aivan majakan viereen rappusten alle ja nousimme maihin. Joku huoltomies istuskeli rantakalliolla lähestyessääme majakkaa, hän tuli myöhemmin juttelemaan muutaman sanan ennen kuin huoltoalus haki hänet pois rannasta. Mitää laituria luodolla ei ole, ainoastaan vanha helikopteritasanne, josta menee kävelysilta lukitulle ovelle. Otimme luonnollisesti runsaasti kuvia eri paikoista, erityisesti hylkeistä joita näimme useita majakan länsipuolella. Myös haahkoja ja telkkiä näkyi. Syötyämme eväät lähdimme jatkamaan matkaa. Kiersimme majakan ympäri ja jatkoimme luoteeseen Sommarnin lintusaaria kohtia. Tässä on kaksi Inkoon eteläisintä saarta, joiden välisestä kapeasta salmesta meloimme läpi ja rantauduimme suurempaan saareen. Saaressa oli Salpausselän harjua muistuttavaa matalaa nyrkinkokoista kivikasautumaa useissa paikoissa sekä hieno hiekkaranta. Muuten se oli hyvin laakea ja matala profiililtaan. Helmenä oli harvinaisen hieno autiotupa, jossa oli 6 makuupaikkaa patjoineen, sähköt ja sattumalta vielä lämmin puukamiina. Olisi ollut helppo jäädä yöksi paikalle. Jatkoimme kuitenkin tauon pidettyämme takaisin Träskönin pohjoispuolelta Porkkalan merikylän satamaan ja kotimatkalle. Matkaa tuli noin 35 km.

21.10. oli hieman sumuinen ja pientä sateen tihkua mutta muuten hyvä sää melomiseen. Meloimme Kain kanssa nyt Porkkalanniemen ja Upinniemen välisen sisäsaariston ympäri. Laskimme kajakin Vårnasin sillalta Kabanovintieltä, josta muutama vuosi sitten purettiin vanha neuvostoaikainen museosilta. Meloimme ensin jokea 2,5 km pohjoiseen lintutornille jossa käännyimme ympäri ja sitten takaisin etelään merenselkää ja salmea pitkin. Kiersimme Hylkanin ja Sandön komeat saaret ja tästä edelleen Länsi-Pukin ja Kallensaaren kautta takaisin Upinniemeä kohti. Lintusalmesta läpi ja tulimme Upinniemen selälle. Otimme kuvia Haukipään komeista kallioista ja jatkoimme Linlon saarta kohti. Kiersimme Linlon saaren ja ohitimme paluumatkalla myös Hilan leirikeskuksen. Matkaa tuli noin 33 km. Tämä oli Star 670 kajakin tämän syksyn viimeinen melontaretki. Kiva reissu kaiken kaikkiaan.

27.10. patikkaretkellä Markon, Matiaksen, Markuksen ja Juliuksen kanssa Kopparnäsissä Inkoossa. Meloin 51 kantatien vieressä olevalta sillalta Ingarskilanjoen mereen asti. Vettä oli todella hyvin, kertaakaan ei pitänyt nousta kajakista lukuunottamatta yhdessä koskessa olevaa pientä temppuilua kajakin jäätyä kivien väliin. Muutama koskikohta oli matkalla, oli aika jännää meloa kun välillä aurinko paistoi ja satoi lumiräntää. Matkaa tuli noin 10 km Kopparnäsin lounaiskärkeen Kallioniemeen, jossa oli mukava grillikatos. Marko kävin poikien kanssa läheisessä lintutornissa ja ehdin odottelemeen heitä Kallioniemen viereisellä saarella jonkin aikaa ennen rantautumista.  Grillasimme paikalla auringon laskiessa ja pitkään sen jälkeenkin.

3.11. meloin Tollsinjoen Kirkkonummen keskustasta lähtevältä kantatie 51 liittymäsillan kupeesta. Kaj oli mukana autolla ja kävi välietapeilla kahdella sillalla matkan varrella. Alkumatka oli aika hankala ja ryteikköinen, ellei vesi olisi ollu harvinaisen korkealla, matkasta ei olisi tullut juuri mitään. Vähitellen joki kuitenkin leveni ja parani, Peuramaan golfkenttä jäi vasemmalle puolelle ja mäki sekä torni näkyivät hyvin reitille. Eestinkylänkohdalla joki oli jo todella leveä, pysähdyin muutamalle ojaliittymälle pyörähtämään sekä tein havainnon jonkinlaisesta mahdollisesta metsästysalueesta tms. kahdella naamioidulla tornilla ja ruokintapaikalla. Matkaa tuli noin 8 km Saltfjärdenin lintutornille, jossa Kaj oli odottamassa. Alue on yksi 12 Natura 2000-alueeseen kuuluvasta lintujensuojelu- ja tarkkailualueesta. Melko korkeaa kaislikkoa joessa oli tästä merelle asti. Vaihdoimme melojaa tässä kohtaa ja Kaj meloi ensin sivu-uomien kautta Vårnasin sillalle asti. Vuonna 1982 museosillaksi julistettu neuvostoaikainen pioneerien rakentama silta jouduttiin purkamaan 2010 uuden sillan tieltä. Kävin maalaispuodin kautta hakemassa Kain Vårnäsistä. Ilma oli kolea mutta muuten hyvä.

18.11. olimme seurakunnan perheleirillä Juliuksen kanssa Kirkkonummen Hilan leirikeskuksessa. Leirin päätyttyä puoliltapäivin kävin kokeilemassa leirillä olevaa kanoottia,mikä ei tosin oikein onnistunut kovin hyvin. Avokanootti otti kaikki pärskeet sisään kohtalaisen kovasta vastatuulesta ja matka jäi siksi lyhyeksi. Pyörähdimme Teemu Selänteen mökin vierestä Valion mökin rantaan ja takaisin.

23.11. meloin Kaj Auran kanssa Vårnasin sillalta Ändholmenin saaren kiertäen kapeikosta kahden sillan alta. Tosi kiva melontapaikka, tosin matalalla vedellä ei välttämättä pääse läpi ko. paikasta. Kiersimme Järsönsalmelle ja Järsönjoelle vajaa kaksi kilometriä jossa käännyimme takaisin. Joki oli hyvä melottava korkealla vedellä. Kiersimme taas Linlon saaren ympäri ja sieltä samaa reittiä takaisin sillalle. Matkaa tuli noin 24 km.

25.11. meloimme taas samalla kokoonpanolla vuoden viimeisen retken Kirkkonummen Kantvikin satamasta kolmen kunnan alueella. Kantvikin satamassa oli portti, mikä aiheutti viivytystä. Emme viitsineet alkaa kantaa kajakkia kauempaa portin läpi, joten ajoimme Strömsbyvikenin lahden itäiseen pohjukkaan tehtään ohitse kiertotietä. Tästä saimme kohtuuhyvin kajakin veteen.

Siuntion saaristo tuli kierrettyä melkein kokonaisuudessaan lukuunottamatta muutamaa pikku luotoa Kalastajalahden lähellä. Aluksi ohitimme Stora Tallholmenin suojellut saaret, samaa lenkkiä mitä Kirkkonummen soutajien kirkkovenetreenit pitkälti vedetään. Tästä jatkoimme Svinön ja Kalvön saarten ja mantereen välisestä salmesta Koppärnäsia kohti. Sandfjärdenin kohdalla ylitimme Siuntion ja Inkoon välisen vesirajan. Lahdella oli pari todella idyllistä  retkeilyyn ja kajakilla hyvin maihinnousuun sopivaa pientä saarta. Kiersimme Klobbackan ja Gåsörenin (Hanhisaaren) sekä kävimme kääntämässä Kallioniemen idyllisellä reunalla Märagrundetin luodon. Tästä jatkoimme Stora Halsön saarelle, johon emme ehtineet nousta maihin hämärän alkaessa jo laskeutua, mutta näimme hyvin rannalla olevan mökin ja pienen laiturin. Kiersimme vielä Stora Träskön ja tästä pienessä kivassa myötätuulessa takaisin Kantvikin satamaa kohti. Ilma oli kiva, noin +5 C. Matkaa tuli kaikkiaan noin 26 km.