Joskus on mielekästä varsinkin lähihistorian tutkimisessa harrastaa jossittelujakin vaikka historian virallisen tieteteellisen tutkimuksen kannalta tämä onkin täysin epävirallista ja jopa ehkä paheksuttavaakin.
George H. W. Bush (s.1924) on minusta jossain määrin aliarvostettu Yhdysvaltain presidentti. Bush oli Ronald Reaganin aisapari ja varapresidentti kahdeksan vuotta 1981-1989, ennen kuin hänet valittiin tämän seuraajaksi 1988 vaaleissa. Bush tiesi olevansa kuivahkon oloinen, ns. hajuton, mauton ja väritön johtaja joka oli enemmän virkamiestyyppinen vaikuttaja kuin karismaattinen ja värikäs entinen B-luokan näyttelijä Reagan. Reaganhan voitti Bushin republikaanien esivaaleissa 1980 selvästi ja entisestä presidentistä Gerald Fordista piti tulla Reaganin varapresidentti, ennen kuin tämä hanke lopulta kaatui ja Bush tuli hieman yllättäen hänen tilalleen. Reagan osasi puhua kansalaisille paljon Bushia paremmin ja sai heidät tekemään eri asioita, mutta hän ei ollut mikään asioihin ja yksityiskohtiin paneutuva analyytikko toisin kuin Bush. Bushilla oli mittava ura maansa edustajainhuoneen jäsenenä, YK-suurlähettiläänä, Kiinan lähettiläänä ja CIA:n johtajana ennen vuotta 1980. Ulkopolitiikka oli Bushin vahvuus presidenttinä, hän onnistui luomaan hyvät ja myös käytännössä toimivat suhteet Saksan liittokansleri Helmut Kohliin ja viimeiseksi jääneeseen neuvostojohtaja Mihail Gorbatshoviin. Näiden kolmen johtajan yhteisymmärrys ja saumaton yhteistyö oli ratkaisevan tärkeää, kun kylmän sodan päättymiseen johtaneet mullistukset alkoivat Berliin muurin murtumisella 1989. Saksan yhdistyminen vuotta myöhemmin 1990 oli myös erittäin tärkeä askel ja kaikkein dramaattisin muutos oli Neuvostoliiton hajoaminen, mihin kukaan oikein ei tuntunut aluksi uskovan eikä osanneen tosissaan varautua. Siksi myös Yhdysvaltain suunnalta yritettiin aluksi toppuutella itsenäistymiseen pyrkineiden maiden itsenäistymishaluja, vaikka tämä olikin täysin amerikkalaisten ideologian vastaista. Reaganhan lipsautti mikrofoniin vuonna 1984 että NL oli hänelle "Pahan Valtakunta". Bush yritti vakiinnuttaa aluksi asemaan Panaman diktaattorin Manuel Antonio Noriegan kukistamisella vuonna 1989, joka oli kuin suoraan Reaganin oppikirjasta. 1983 Grenadaanhan ns. "palautettiin demokratia" samoilla opeilla. Bush joutui myös hyödyntämään Kiinan politiikan osaamistaan, kun Tiananmenin aukion verilöyly tapahtui marraskuussa 1989. Bush piti yllä diplomaattisuhteita mutta määräsi silti pakotteita Kiinalle. Bushin merkittävin ulkopoliittinen saavutus oli monikansallisen liittoutuman johtaminen Irakin Konfliktissa 1990-1991 ja tätä seuranneessa Persianlahden sodassa helmikuussa 1991. Kuwaitin vapauttaminen oli toki öljykaupan takia välttämätöntä, mutta ensimmäisen ja samalla viimeisen kerran USA ja NL toimivat yhdessä rintamassa kansainvälisen konfliktin ratkaisemisessa.
Bush oli tietyllä tapaa kuitenkin edeltäjänsä politiikan vanki, hän jatkoi pääpiiretissään Reaganin viitoittamaa sisäpolitiikan linjaa eikä oikein kyennyt esiintymään minään suurena uudistajana kuten Reagan vuonna 1980. 1980-luvulla talous kasvoikin ja korkotaso pysyi matalana, mutta velkaantuminen kasvoi merkittävästi varsinkin 1983 aloitetun Tähtien Sota-hankkeen takia. Talouden laskusuhdanne 1992, kasvava työttömyys ja koko ajan kasvanut budjettivaje antoivat oivallisia aseita demokraattihaastajalle Bill Clintonille Bushin lyömiseen 1992 vaaleissa. Bushin kannatuslukemat romahtivat historiallisesti vuoden sisällä yli 90% vaalitulokseen 38%. Bush itse piti Ross Perotin kampanjaa tappionsa merkittävimpänä syynä mitä se pitkälti olikin, toisaalta hän ei myöskään onnistunut omassa kampanjassaan kovin hyvin ja antoi välillä itsestään hieman kansasta etääntyneen vaikutelman.
Bush kävi myös Helsingissä 1990 huippukokouksessa Gorbatshovin kanssa Suomen presidentin Mauno Koiviston vieraana. Bush on ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka on virkakaudellaan allekirjoittanut kaksi eri aseriisuntasopimusta NL:n kanssa, START I heinäkuussa 1991 ja START II tämän jatkona tammikuussa 1993 juuri ennen virasta poistumistaan. Tämä on erittäin merkittävä saavutus kansainvälisen politiikan kannalta pitkällä tähtäimellä, paljon merkittävämpi kuin yksittäisten konfliktien ratkaisut. Bush joutui määrittämään maansa suhteita moniin eri muutoksiin ja luotsaamaan Yhdysvaltoja uudessa, ennalta arvaamattomissa tilanteissa uskottavasti. Jugoslavian konflikti alkoi Bushin kaudella, mutta tämä konflikti siirtyi Clintonille täysin. Lähi-Idän rauhanneuvotteluissa Bush teki merkittävää pohjustustyötä Oslon sopimuksen toteumiseksi syksyllä 1993. Tsekkoslovakia hajosi 1.1.1993 Bushin kaudella ja myös Euroopan yhdentyminen alkoi vahvistua Maatrrichtin sopimuksen ratifioinin kautta vuonna 1992.
Jos Bush ei olisi hävinnyt 1992 vaaleja, hän olisi päässyt julistamaan Oslon rauhansopimusta syyskuussa 1993 Israelin silloisen edesmeneen pääministeri Yitzhak Rabinin ja Palestiinan presidentin Jasser Arafatin kanssa. Toisaalta Jugoslavian kriisi olisi ollut yhtä hankala kuin Clintonillekin 1994-1995. Bush olisi myös itsekin entisenä sotaveteraanina päässyt osallistumaan Normanian maihinnousun 50-vuotisjuhlallisuuksiin Ranskassa 1994 ja II maailmansodan päättymisen 50-vuotisjuhlallisuuksiin toukokuussa 1995. Bush olisi myös toimiessaan virassa 1989-1997 toiminut tasan 200 vuotta myöhemmin kuin edellinen George- niminen presidentti eli maan ensimmäinen presidentti George Washington 1789-1797:)
Helmut Kohl (s.1930) oli merkittävä liitokansleri, koska hän aloitti Saksan Liittotasavallan johdossa vuonna 1982 Helmut Schmidtin saatua epäluottamuslauseen liittopäivillä ja toimi virassa yhtäjaksoisesti 16 vuotta vuoteen 1998 asti. Kohlin tärkein saavutus on eittämättä Saksojen (Saksan Liittotasavalta ja DDR) yhdistäminen vuonna 1990. Helmut Kohl oli myös ratkaisevan tärkeässä roolissa yhdessä Ranskan silloisen presidentin Francois Mitterrandin kanssa nykyisen Euroopan unionin integraation tiivistämisessä. Kohl ja Mitterrand kuvaannollisesti sopivat vanhat ristiriidat seisoessaan käsi kädessä Sommen ja Verdunin uhrien muistomerkillä Ranskassa vuonna 1984 I maailmansodan syttymisen 70-vuotispäivänä. Konkreettisesti tämä toteutui vuonna 1992, kun Saksa ja Ranska 10 muun EY:n valtion ohella. Helmut Kohl oli pitkäaikaisin sodanjälkeisen Saksan liittokansleri, mutta koska hän hävisi vuoden 1998 liittopäivävaalit sosiaalidemokraattien ehdokkaalle Gerhard Schröderille, hänestä ei tullut kaikkien aikojen pitkäaikaisinta kansleria. Tämä titteli jäi Otto von Bismarckin haltuun joka toimi Preussin pääministerinä 1862-1871 ja tämän jälkeen yhdistyneen Saksan ensimmäisenä kanslerina 19 vuotta välillä 1871-1890. Samoin yhdistyneen Saksan pääkaupunki siirtyi Bonnista 50 vuoden tauon jälkeen takaisin Berliiniin vuonna 1999 ja samana vuonna yhteisvaluutta euro otettiin käyttöön talous-ja rahaliittto EMU:n ensimmäisessä vaiheessa. Kohl oli ollut rakentamassa molempia projekteja, mutta ei enää kanslerina päässyt todistamaan näitä muutoksia.
Mihail Gorbatshov (s.1931) oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen mielestäni todella humaani neuvosto / venäläisjohtaja, joka oli ristiriitainen valtiomies siinä suhteessa että menetti virkansa valtion hajottua kirjaimellisesti viran alta. Pitkälti tästä syystä omassa maasaan hänen arvostuksensa onkin mennyt lähes nollille, koska historia usein tunnustaa ja arvostaa omaa imperiumia vahvistaneet johtajat, riippumatta useinkaan paljon siitä millä keinoin ja kuinka verisesti ym. tämä on toteutettu. Hyvänä esimerkkinä Neuvostoliitossa esimerkiksi oli Gorbatshovin aiempi edeltäjä Josif Stalin, jonka verityöt on haluttu unohtaa ja painaa taka-alalle siksi että massiivisella sisäisellä terrorilla ja pelolla hän onnistui masinoimaan neuvostojoukot voittamaan toista maailmansotaa natsi-Saksaa vastaan.
Gorbatshov on minusta Bushin tapaan myös aliarvostettu siinä suhteessa, että hänen ansionaan on rauhanomainen muutosprosessi avoimuuspolitiikka eli glasnost ja talousuudistukset eli perestroika. Gorbatshov tapasi Yhdysvaltain presidentit Reaganin aseriisuntaneuvotteluissa Genevessä 1985, Reykjavikissä 1986 ja 1987 Start II sopimuksen ratifioinnin yhteydessä Moskovassa 1987 sekä Bushin Reaganin kanssa vuonna 1988 ja Helsingissä 1990. Gorbatshovin kohdalla voidaan jossitella että mitä jos hän olisi käyttänyt asevoimia pitääkseen Neuvostoliiton väkisin kasassa, mikä olisi ollut lopputulos? Tuskin yhtään erilainen, paitsi että samaan oltaisiin päädytty veristen taistelujen kautta. Samoin mitä jos hän ei olisi yrittänyt ajaa uudistuspolitiikkaa läpi vaan yrittänyt edeltäjiensä tavoin takertua vanhaan pysähtyneisyyteen ja oman valtansa pönkittämiseen? Tuskin NL olisi siinäkään tapauksessa jäänyt hajoamatta. Mitä jos hän ei olisi toiminut yhteistyössä länsimaiden johtajien, erityisesti Bushin ja Kohlin kanssa? Tuskin Saksa olisi silti jäänyt yhdistymättä, se olisi voinut toki viivästyä vuosilla. Samoin ellei aseriisuntasopimuksia olisi tehty, Yhdysvallat olisi joka tapauksessa voittanut kylmän sodan. Vaikka NL hajosi ja tämä myöhemmin aiheutti epävakautta, ryöstökapitalismia ja nationalismin uutta nousua Venäjällä, Gorbatshovin hyveellisiä tarkoitusperiä ei voi millään perusteella kiistää tai kyseenalaistaa. Dramaattisten muutosten hyväksyminen ja niiden toteuttaminen ilman verisiä sisällissotia on aina suuri saavutus.
tiistai 28. toukokuuta 2013
torstai 23. toukokuuta 2013
Hyde & Teepakki Kilpisjärvi - Halti pääsiäisvaellusretki 29.3.-7.4.2013
Perinteinen talvivaellus pääsiäisenä tehtiin tänä vuonna Kilpisjärven Haltin suuntaan. Reitti oli pitkälti sama, kuin viime vuonnakin, tosin paluureitti Norjan puolelta erosi edellisestä. Meitä oli lopulta neljä lähtijää, Jakke Kulovesi, Paavo Leinonen, Harri Heljala ja minä. Viikkoa aiemmin pidimme suunnittelupalaverin HYY:n Batman-huoneessa Tapani Hopkinsin kanssa. Hain ahkiot ja trangiat sekä sukset Espoon kaupungilta muutama päivä aiemmin ja säilöimme tavarat Jaken kanssa Hämiksen eteiseen odottamaan.
Varsinainen retki alkoi torstaina 28.3.2013 bussimatkalla Helsingin Kampista Oulun kautta Kilpisjärvelle. Bussissa nukkuminen oli aika heikkoa, yritin makuupussissakin kieriskellä ja piippuhyllyllä tuli jo vilpoinenkin kun ulkona oli pakkasta -15C. Bussimatka kesti noin 20 tuntia, olimme perillä iltakuudelta Kilpisjärvellä pitkäperjantaina. Jätimme siviilikamat retkeilykeskuksen ullakolle ja pakkasimme retkikamppeet päälle. Ensimmäistä kertaa pakkasin ahkion, joka onnistuikin kohtalaisesti, toki aina enemmänkin tilaa olisi saanut olla. Savotan ahkio oli kapea mutta toisaalta kulki aika sutjakkaasti hyvässä lumessa. Lähdimme etenemään Saana-tunturia kohti ja ensimmäinen kilometri oli todella raskas. Onneksi otimme lumikengät mukaan, muuten ekat ylämäet olisivat olleet aika toivottomia. Pystytimme teltan Saanan kupeeseen ja söimme hätäisesti. Taivaalla näkyi todella komeita revontulia, joita erityisesti Jakke kuvaili paljon.
Varsinainen ensimmäinen retkipäivä oli pitkäperjantai 29.3.2013, jonka aloitimme vaelluksella Saanalle. Menimme jyrkähköä länsipuolen rinnettä ylös. Vaihdoimme sukset lumikenkiin hieman ylempänä. Kun pääsimme huipulle, alkoi yli kympin tuuli ja tulimme haipakkaa tunturin pohjoispuolelta suojaa hakien takaisin suksille. Saimme tuntumaa eräsuksilla lasketteluun Saanan rinteitä alas Kalottireitille. Sauvani katkesi laskussa ensimmäisen kaatumisen kohdalla, Paavo onnistui reittitolpasta pätkän katkomalla kiinnittämään uuden palan sauvaani, jotta pääsimme eteenpäin. Hiihto oli tuskaisen hidasta ekat kilometrit koska ei ollut lainkaan pitoa suksissa ja siksi jäimmekin Saana- mökille yöpymään seuraavaksi yöksi. Muut olivat teltassa, minä nukuin mökissä sisällä. Voitelimme sukset ja evästimme.
Toinen päivä oli aprillipäivä, jona jatkoimme Saanajärven poikki kalottireittiä pitkin Saarijärven tuvalle, jossa lounastimme. Oli aika sakea lumipyry. Tästä jatkoimme Kuonjarjoen tuvalle, joka oli tilava ja hyvällä, joskin tuulisella paikalla. Yövyimme tässä tuvassa.
Kolmantena päivänä jatkoimme Meekonjärvelle Urho Kekkosen lempimaisemiin ja kävimme aluksi huiputtamassa Saivaaran tunturin huipunkin. Alhaalla tuuli aika lailla mutta nyt osui täydellisen tyyni ja aurinkoinen sää kun kapusimme tunturin itäpuolen harjannetta ylös huipulle. Urho Kekkosen muistokyltti oli kyllä valitettavasti lumen peitossa eikä löytynyt kaivamallakaan. Lounastimme Meekonjärven pienellä tuvalla, josta jatkoimme eteenpäin Pihtsusjärvelle. Reitillä oli leijahiihtäjäkin pellolla ja tuuli koveni hieman. Menimme sivuun varsinaiselta reitiltä ja näimme Pihtsusjoen kohdalla valtavien lumikönkäreiden alla olevan putouksenkin jotenkuten. Pihtsusjärven tupa oli viihtyisä joskin ei kovin iso. Illalla toisella yrittämällä löysimme jopa vettä järvestä kairattuamme ensin yli puoli metriä jäätä. Yövyimme tuvassa.
2.4. synttäripäivänäni lähdimme hiihtämään kevyillä ns. eväsahkioilla Haltin tuvalle ja törmäsimme heti kovenevaan vastatuuleen. Tuuli tuiversi koko noin kympin matkan Pihtsusjärven kämpältä Haltin kämpälle. Lounastimme Haltin kämpässä ja odotimme tuulen sekä lumisateen tyyntymistä mutta koska näin ei käynyt lähdimme lopulta suksinemme kapuamaan Haltille. Olosuhteet heikkenivät ja kovenivat koko ajan, lumisade sakeni ja tuuli koveni. Lopulta olimme päässee todella korkealle ja olimme jo jollakin huipulla koska edessämme oli selvä tasanne mutta sankka lumipyry ja noin 15-20 m/s puhaltava tuuli teki olosuhteet sietämättömäksi ja pakotti nopeasti palaamaan alas. Risteilimme suksilla lasketellen alas rinnettä. Paavon GPS näytti tosin mökin koordinaatit mutta silti oli haastavaa löytää alas oikeaan kohtaan. Alas päästyämme menimme majalle lepäämään ja sitten palasimme Pihtsusjärvelle. Tuuli oli niin kova että lumi pöllysi vaakasuorassa linjassa eteenpäin ja tässä kohtaa se avitti paluumatkaa voimakkaana myötötuulena. Olimme toisen yön Pihtsusjärven mökillä. Nyt tosin tupa oli täyttynyt äijistä ja siellä alkoi olla tiivistä kymmenen miehen ryppäässä.
3.4. jatkoimme Pihtsukselta luoteeseen kohti Norjan rajaa jokiuomaa seuraillen ja tunturin reunalla tasapainoillen. Ahkiot oli välillä todella hankala saada pysymään pystyssä mutta hitaasti matka eteni. Lumisade haittasi suunnistusta aika lailla. Päivä oli melko nihkeä kokonaisuutena, hidas ja vaivalloinen, välillä palelikin jonkun verran vaikka vaatetta oli sentään aika lailla. Seurasimme poroaitoja rajalinjan tuntumassa ja päädyimme lopulta Norjan puolelle Guoddevjohkan kohdalla olevalle laakson pohjalle pienelle järvelle. Lumipyry alkoi tiivistyä samalla kun tuuli koveni ja onneksi leiriydyimme ripeästi suuren siirtolohkareen ja lumikuopan suojaan. Lapiomme lumivallit ja pystytimme teltat, tuuli oli taas samoissa lukemissa kuin edellispäivänä. Valmistimme ruoat trangioissa Sinolilla ja toivoimme että teltat pysyvät pystyssä. Alkoi olla aika lailla selviytymisleirin makua ko. tilanteessa. Puhelimessa ei ollut kentää eikä ollut tiedossa tarkkaa sijaintia. Onneksi kenellekään ei sattunut mitään tämän illan ja yön aikana.
4.4. oli onneksi jo tuuli tyyntynyt aamupäivällä ja lähdimme hiihtämään etelää kohti Norjan puolella. Maisemat olivat todella huimaavan kauniita ja onneksi kirkas sää mahdollisti täydelliset valokuvausolosuhteet edellisten kahden päivän vastapainoksi. Laskettelimme rinteitä alaspäin, nyt pääsimme pitkästä aikaa laskemaan maastoa pitkän nousurupeaman jälkeen. Saavuimme Lossujärven kohdalle Norjan puolelta, jossa lounastimme Norjan puolella olevassa tuvassa. Norjalainen tupa oli kuulemamme mainettaan parempi, siisti ja sisällä oli jopa patjoja erillisessä yläkerrassa sekä peruskerrossänkyjäkin kaksi kappaletta. Kävin ottamassa kuvia rajapyykkikivellä ja kuvasin myös Lossujärven tupaa järven toisella puolella. Tästä jatkoimme edelleen lounaaseen ja yövyimme loivassa notkelmassa tuntureiden välissä. Revontuliakin näkyi taivaalla taas vaihteeksi.
5.4. Oli myös kaunis päivä. Hiihdimme hienoja rinteitä ja mukavia joskin välillä aika haastaviakin laskuja eteenpäin. Hiihdimme Gavrilojärven poikki ja lopulta saavuimme Ison Jehkaksen kohdalle, joka oli komea tunturi pitkästä aikaa Suomen puolella. Näimme ensimmäistä kertaa poron ja aido Lapin Ukon (tosin moottorikelkalla) Kilpisjärvelle menevän maantien varressa noustessamme järveltä. Hiihdimme kohti Siilasjärveä ja leiriydyimme lopulta Kilpisjärven pohjoispäähän Mallatunturin kupeeseen. Illalla lähdimme vielä huiputtamaan Mallatunturia, jonka huipulta avautuikin komeat näköalat Saanalle ja Kilpisjärvelle. Sääkin oli kohtuuhyvä ylhäällä, ei tuullut liian kovaa ja lähdimme laskeutumaan. Harri ja Jakke laskettelivat eräsuksilla otsalamppujen loisteessa alas tunturilta, Paavo ja minä patikoimme koko matkan lumikengillä. Yövyimme teltassa, pakkasta oli noin -15-20 astetta. Seuraavana aamuna hiihdimme Kilpisjärven retkikeskukseen jossa vaihdoimme kamat, saunoimme ja söimme sekä lähdimme bussilla paluumatkalle kohti etelää.
Varsinainen retki alkoi torstaina 28.3.2013 bussimatkalla Helsingin Kampista Oulun kautta Kilpisjärvelle. Bussissa nukkuminen oli aika heikkoa, yritin makuupussissakin kieriskellä ja piippuhyllyllä tuli jo vilpoinenkin kun ulkona oli pakkasta -15C. Bussimatka kesti noin 20 tuntia, olimme perillä iltakuudelta Kilpisjärvellä pitkäperjantaina. Jätimme siviilikamat retkeilykeskuksen ullakolle ja pakkasimme retkikamppeet päälle. Ensimmäistä kertaa pakkasin ahkion, joka onnistuikin kohtalaisesti, toki aina enemmänkin tilaa olisi saanut olla. Savotan ahkio oli kapea mutta toisaalta kulki aika sutjakkaasti hyvässä lumessa. Lähdimme etenemään Saana-tunturia kohti ja ensimmäinen kilometri oli todella raskas. Onneksi otimme lumikengät mukaan, muuten ekat ylämäet olisivat olleet aika toivottomia. Pystytimme teltan Saanan kupeeseen ja söimme hätäisesti. Taivaalla näkyi todella komeita revontulia, joita erityisesti Jakke kuvaili paljon.
Varsinainen ensimmäinen retkipäivä oli pitkäperjantai 29.3.2013, jonka aloitimme vaelluksella Saanalle. Menimme jyrkähköä länsipuolen rinnettä ylös. Vaihdoimme sukset lumikenkiin hieman ylempänä. Kun pääsimme huipulle, alkoi yli kympin tuuli ja tulimme haipakkaa tunturin pohjoispuolelta suojaa hakien takaisin suksille. Saimme tuntumaa eräsuksilla lasketteluun Saanan rinteitä alas Kalottireitille. Sauvani katkesi laskussa ensimmäisen kaatumisen kohdalla, Paavo onnistui reittitolpasta pätkän katkomalla kiinnittämään uuden palan sauvaani, jotta pääsimme eteenpäin. Hiihto oli tuskaisen hidasta ekat kilometrit koska ei ollut lainkaan pitoa suksissa ja siksi jäimmekin Saana- mökille yöpymään seuraavaksi yöksi. Muut olivat teltassa, minä nukuin mökissä sisällä. Voitelimme sukset ja evästimme.
Toinen päivä oli aprillipäivä, jona jatkoimme Saanajärven poikki kalottireittiä pitkin Saarijärven tuvalle, jossa lounastimme. Oli aika sakea lumipyry. Tästä jatkoimme Kuonjarjoen tuvalle, joka oli tilava ja hyvällä, joskin tuulisella paikalla. Yövyimme tässä tuvassa.
Kolmantena päivänä jatkoimme Meekonjärvelle Urho Kekkosen lempimaisemiin ja kävimme aluksi huiputtamassa Saivaaran tunturin huipunkin. Alhaalla tuuli aika lailla mutta nyt osui täydellisen tyyni ja aurinkoinen sää kun kapusimme tunturin itäpuolen harjannetta ylös huipulle. Urho Kekkosen muistokyltti oli kyllä valitettavasti lumen peitossa eikä löytynyt kaivamallakaan. Lounastimme Meekonjärven pienellä tuvalla, josta jatkoimme eteenpäin Pihtsusjärvelle. Reitillä oli leijahiihtäjäkin pellolla ja tuuli koveni hieman. Menimme sivuun varsinaiselta reitiltä ja näimme Pihtsusjoen kohdalla valtavien lumikönkäreiden alla olevan putouksenkin jotenkuten. Pihtsusjärven tupa oli viihtyisä joskin ei kovin iso. Illalla toisella yrittämällä löysimme jopa vettä järvestä kairattuamme ensin yli puoli metriä jäätä. Yövyimme tuvassa.
2.4. synttäripäivänäni lähdimme hiihtämään kevyillä ns. eväsahkioilla Haltin tuvalle ja törmäsimme heti kovenevaan vastatuuleen. Tuuli tuiversi koko noin kympin matkan Pihtsusjärven kämpältä Haltin kämpälle. Lounastimme Haltin kämpässä ja odotimme tuulen sekä lumisateen tyyntymistä mutta koska näin ei käynyt lähdimme lopulta suksinemme kapuamaan Haltille. Olosuhteet heikkenivät ja kovenivat koko ajan, lumisade sakeni ja tuuli koveni. Lopulta olimme päässee todella korkealle ja olimme jo jollakin huipulla koska edessämme oli selvä tasanne mutta sankka lumipyry ja noin 15-20 m/s puhaltava tuuli teki olosuhteet sietämättömäksi ja pakotti nopeasti palaamaan alas. Risteilimme suksilla lasketellen alas rinnettä. Paavon GPS näytti tosin mökin koordinaatit mutta silti oli haastavaa löytää alas oikeaan kohtaan. Alas päästyämme menimme majalle lepäämään ja sitten palasimme Pihtsusjärvelle. Tuuli oli niin kova että lumi pöllysi vaakasuorassa linjassa eteenpäin ja tässä kohtaa se avitti paluumatkaa voimakkaana myötötuulena. Olimme toisen yön Pihtsusjärven mökillä. Nyt tosin tupa oli täyttynyt äijistä ja siellä alkoi olla tiivistä kymmenen miehen ryppäässä.
3.4. jatkoimme Pihtsukselta luoteeseen kohti Norjan rajaa jokiuomaa seuraillen ja tunturin reunalla tasapainoillen. Ahkiot oli välillä todella hankala saada pysymään pystyssä mutta hitaasti matka eteni. Lumisade haittasi suunnistusta aika lailla. Päivä oli melko nihkeä kokonaisuutena, hidas ja vaivalloinen, välillä palelikin jonkun verran vaikka vaatetta oli sentään aika lailla. Seurasimme poroaitoja rajalinjan tuntumassa ja päädyimme lopulta Norjan puolelle Guoddevjohkan kohdalla olevalle laakson pohjalle pienelle järvelle. Lumipyry alkoi tiivistyä samalla kun tuuli koveni ja onneksi leiriydyimme ripeästi suuren siirtolohkareen ja lumikuopan suojaan. Lapiomme lumivallit ja pystytimme teltat, tuuli oli taas samoissa lukemissa kuin edellispäivänä. Valmistimme ruoat trangioissa Sinolilla ja toivoimme että teltat pysyvät pystyssä. Alkoi olla aika lailla selviytymisleirin makua ko. tilanteessa. Puhelimessa ei ollut kentää eikä ollut tiedossa tarkkaa sijaintia. Onneksi kenellekään ei sattunut mitään tämän illan ja yön aikana.
4.4. oli onneksi jo tuuli tyyntynyt aamupäivällä ja lähdimme hiihtämään etelää kohti Norjan puolella. Maisemat olivat todella huimaavan kauniita ja onneksi kirkas sää mahdollisti täydelliset valokuvausolosuhteet edellisten kahden päivän vastapainoksi. Laskettelimme rinteitä alaspäin, nyt pääsimme pitkästä aikaa laskemaan maastoa pitkän nousurupeaman jälkeen. Saavuimme Lossujärven kohdalle Norjan puolelta, jossa lounastimme Norjan puolella olevassa tuvassa. Norjalainen tupa oli kuulemamme mainettaan parempi, siisti ja sisällä oli jopa patjoja erillisessä yläkerrassa sekä peruskerrossänkyjäkin kaksi kappaletta. Kävin ottamassa kuvia rajapyykkikivellä ja kuvasin myös Lossujärven tupaa järven toisella puolella. Tästä jatkoimme edelleen lounaaseen ja yövyimme loivassa notkelmassa tuntureiden välissä. Revontuliakin näkyi taivaalla taas vaihteeksi.
5.4. Oli myös kaunis päivä. Hiihdimme hienoja rinteitä ja mukavia joskin välillä aika haastaviakin laskuja eteenpäin. Hiihdimme Gavrilojärven poikki ja lopulta saavuimme Ison Jehkaksen kohdalle, joka oli komea tunturi pitkästä aikaa Suomen puolella. Näimme ensimmäistä kertaa poron ja aido Lapin Ukon (tosin moottorikelkalla) Kilpisjärvelle menevän maantien varressa noustessamme järveltä. Hiihdimme kohti Siilasjärveä ja leiriydyimme lopulta Kilpisjärven pohjoispäähän Mallatunturin kupeeseen. Illalla lähdimme vielä huiputtamaan Mallatunturia, jonka huipulta avautuikin komeat näköalat Saanalle ja Kilpisjärvelle. Sääkin oli kohtuuhyvä ylhäällä, ei tuullut liian kovaa ja lähdimme laskeutumaan. Harri ja Jakke laskettelivat eräsuksilla otsalamppujen loisteessa alas tunturilta, Paavo ja minä patikoimme koko matkan lumikengillä. Yövyimme teltassa, pakkasta oli noin -15-20 astetta. Seuraavana aamuna hiihdimme Kilpisjärven retkikeskukseen jossa vaihdoimme kamat, saunoimme ja söimme sekä lähdimme bussilla paluumatkalle kohti etelää.
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Uidut järvet ja lammet Uudellamaalla, muualla Suomessa ja ulkomailla
Ajattelin tehdä jonkinlaista listaa näistä, koska aika paljon on tullut kierrettyä ja kahlattua reilun kymmenen vuoden aikana, jonka olen asunut Espoossa. (Vuosiluku kertoo milloin kävin ensimmäisen kerran ko. järvessä) Erillinen lista kertoo järvet, joissa olen käynyt uimassa muualla Suomessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Tämä lista perustuu ensisijaisesti muistikuviin, joten aivan luotettava ja sataprosenttisen tarkka tämä ei siksi ole.
UUDENMAAN ALUEEN JÄRVET JA LAMMET
1. Bodominjärvi (Espoo) 2002
2. Nuuksion Pitkäjärvi (Espoo) 2002
3. Pitkäjärvi (Espoo) 2002
4. Velskolan Pitkäjärvi (Espoo) 2002
5. Eteläinen Myllyjärvi (Espoo) 2002
6. Haukkalampi (Espoo) 2002
7. Mustalampi (Espoo) 2002
8. Sorlampi (Espoo) 2002
9. Hynkänlampi (Espoo) 2002
10. Lippajärvi (Espoo) 2002
11. Gallträsk (Kauniainen) 2002
12. Kuusijärvi (Vantaa) 2001
13. Siikajärvi (Espoo) 2002
14. Sahajärvi (Espoo) 2002
15. Heinäslampi (Espoo) 2002
16. Hauklampi (Espoo) 2003
17. Kolmperä (eteläinen) (Espoo) 2003
18. Kolmikulmalampi (Espoo) 2003
19. Holma-Saarijärvi (Espoo) 2003
20. Kolmoislammit 1,2,3 (Espoo) 2003
21. Valklampi I Nuuksio (Espoo) 2003
22. Hannusjärvi (Espoo) 2003
23. Loojärvi (Kirkkonummi ja Espoo) 2003
24. Ruuhijärvi (Espoo) 2003
25. Majalampi (Espoo) 2004
26. Tuhkuri (Espoo) 2004
27. Hepolampi 2004
28. Hauklampi (Luukki) (Espoo) 2004
29. Käärlampi (Espoo) 2004
30. Väärälampi (Espoo) 2004
31. Halkolampi (Espoo) 2004
32. Mustalampi (Espoo) 2004
33. Kaitalampi (Espoo) 2004
34. Luukinjärvi (Espoo) 2004
35. Kalajärvi (Espoo) 2004
36. Kvarnträsk (Espoo) 2004
37. Pentalanjärvi (Espoo) 2004
38. Odilampi (Espoo ja Vantaa) 2006
39. Mossenkärr (Espoo) 2006
40. Kurkijärvi (Espoo) 2006
41. Korpilampi (Espoo) 2008
42. Sorvalampi (Espoo) 2006
43. Häkläjärvi (Espoo) 2006
44. Mustalampi (Espoo) 2006
45. Pohjoinen Myllyjärvi (Espoo) 2007
46. Saarijärvi (Vihti ja Espoo) 2007
47. Igelträsk (Espoo) 2007
48. Vääräjärvi (Espoo) 2004
49. Kattilajärvi (Espoo) 2006
50. Urja (Espoo) 2004
51. Orajärvi (Espoo) 2004
52. Kolmperä (pohjoinen) (Espoo) 2004
53. Sulalampi (Espoo) 2006
54. Hakjärvi (Espoo) 2004
55. Nupurinjärvi (Espoo) 2004
56. Pentalanjärvi (Espoo) 2006
57. Väärä-Musta (Espoo) 2013
58. Mylly-Majalampi (Vihti ja Espoo) 2013
59. Iso Majaslampi (Espoo) 2013
60. Mustalampi eli Pöksynhaara (Vihti ja Espoo) 2013
61. Lammijärvi (Kirkkonummi) 2006
62. Kaljärvi (Kirkkonummi) 2006
63. Bakträsk/Storträsk (Kirkkonummi) 2006
64. Hvitträsk (Kirkkonummi) 2006
65. Humaljärvi (Kirkkonummi) 2006
66. Petäjärvi (Kirkkonummi) 2004
67. Hepari (Kirkkonummi) 2004
68. Tampaja (Kirkkonummi) 2004
69. Särkijärvi (Kirkkonummi) 2004
70. Kurkisto (Kirkkonummi) 2004
71. Juusjärvi (Kirkkonummi) 2008
72. Lapinkylänjärvi (Kirkkonummi) 2004
73. Loojärvi (Kirkkonummi ja Espoo) 2004
74. Palojärvi (Vihti) 2006
75. Hiidenvesi (Lohja ja Vihti) 2006
76. Lohjanjärvi (Lohja, Sammatti, Karjalohja) 1997
77. Salmijärvi (Vihti) 2006
78. Iso Parikas (Vihti) 2006
79. Pikku Parikas (Vihti) 2006
80. Iso Sammakko (Vihti) 2006
81. Pikku Sammakko (Vihti) 2006
82. Poikkipuoliainen (Vihti) 2006
83. Perälänjärvi (Kirkkonummi) 2012
84. Kaislampi (Vihti) 2012
85. Kurjolampi (Vihti) 2012
86. Saarilampi (Vihti) 2012
87. Liukoi (Vihti) 2012
88. Ruuhilampi (Vihti) 2012
89. Kaitlampi (Vihti) 2010
90. Valklampi (Vihti) 2012
91. Enäjärvi (Vihti) 2011
92. Suolikas (Vihti ja Espoo) 2004
93. Majalampi (Espoo) 2004
94. Mylly-Majalampi (Vihti ja Espoo) 2013
95. Vaakkoi (Espoo) 2013
96. Pieni Lehmälampi (Espoo) 2013
97. Iso Lehmälampi (Espoo) 2013
98. Kämmenlampi (Vihti) 2013
99. Pyyslampi (Vihti) 2006
100. Otalampi (Vihti) 2007
101. Vihtijärvi (Vihti) 2006
102. Tuusulanjärvi (Tuusula) 2008
103. Finnträsk (Kirkkonummi) 2004
104. Lappträsk (Siuntio) 2013
105. Långträsk (Siuntio) 2013
106. Kakarlampi (Kirkkonummi) 2013
107. Degersjön (Raasepori) 2013
108. Iso Majaslampi (Espoo) 2013
109. Mustalampi eli Pöksynhaara (Vihti ja Espoo) 2013
110. Vihtijärvi (Vihti) 2003
111. Iloittu (Nummi-Pusula) 2006
112. Pitkäjärvi (Nummi-Pusula) 2005
113. Pusulanjärvi (Nummi-Pusula) 2003
114. Karisjärvi (Nummi-Pusula) 2006
115. Rausjärvi (Nummi-Pusula) 2000
116. Hiirlampi (Nummi-Pusula) 20006
117. Saarlampi (Nummi-Pusula ja Karkkila) 2006
118. Pyhäjärvi (Karkkila) 2003
119. Löytty (Nummi-Pusula) 2007
120. Vahermanjärvi (Nummi-Pusula) 2007
121. Oinasjärvi (Somero) 2011
JÄRVET SUOMESSA UUDENMAAN ALUEEN ULKOPUOLELLA
1. Lehmijärvi (Salo, Perniö) 1980
2. Hirsjärvi (Salo, Kisko) 1986
3. Kirkkojärvi (Salo, Kisko) 1986
4. Päijänne (Padasjoki) 1990
5. Vesijärvi (Lahti) 1988
6. Orijärvi (Salo; Kisko) 1989
7. Naarjärvi (Salo, Muurla) 1990
8. Painionjärvi (Somero) 2010
9. Iso-Kisko (Salo, Kisko) 1995
10. Liesjärvi (Tammela) 2012
11. Kuivajärvi (Tammela) 2012
12. Määrjärvi (Salo, Kisko) 1990
13. Pielinen (Nurmes) 1996
14. Saimaa (Sulkava) 1999
15. Kivijärvi (Luumäki) 2011
16. Pyhäjärvi (Säkylä) 1999
17. Enäjärvi (Salo, Suomusjärvi) 1994
18. Lahnajärvi (Salo) 1997
JÄRVET ULKOMAILLA
1. Titicaca-järvi (Peru ja Bolivia) 2006
2. Genevejärvi (Sveitsi) 2009
3. Bodensee (Saksa ja Sveitsi) 2009
4. Kuollutmeri (Israel ja Jordania) 2011
UUDENMAAN ALUEEN JÄRVET JA LAMMET
1. Bodominjärvi (Espoo) 2002
2. Nuuksion Pitkäjärvi (Espoo) 2002
3. Pitkäjärvi (Espoo) 2002
4. Velskolan Pitkäjärvi (Espoo) 2002
5. Eteläinen Myllyjärvi (Espoo) 2002
6. Haukkalampi (Espoo) 2002
7. Mustalampi (Espoo) 2002
8. Sorlampi (Espoo) 2002
9. Hynkänlampi (Espoo) 2002
10. Lippajärvi (Espoo) 2002
11. Gallträsk (Kauniainen) 2002
12. Kuusijärvi (Vantaa) 2001
13. Siikajärvi (Espoo) 2002
14. Sahajärvi (Espoo) 2002
15. Heinäslampi (Espoo) 2002
16. Hauklampi (Espoo) 2003
17. Kolmperä (eteläinen) (Espoo) 2003
18. Kolmikulmalampi (Espoo) 2003
19. Holma-Saarijärvi (Espoo) 2003
20. Kolmoislammit 1,2,3 (Espoo) 2003
21. Valklampi I Nuuksio (Espoo) 2003
22. Hannusjärvi (Espoo) 2003
23. Loojärvi (Kirkkonummi ja Espoo) 2003
24. Ruuhijärvi (Espoo) 2003
25. Majalampi (Espoo) 2004
26. Tuhkuri (Espoo) 2004
27. Hepolampi 2004
28. Hauklampi (Luukki) (Espoo) 2004
29. Käärlampi (Espoo) 2004
30. Väärälampi (Espoo) 2004
31. Halkolampi (Espoo) 2004
32. Mustalampi (Espoo) 2004
33. Kaitalampi (Espoo) 2004
34. Luukinjärvi (Espoo) 2004
35. Kalajärvi (Espoo) 2004
36. Kvarnträsk (Espoo) 2004
37. Pentalanjärvi (Espoo) 2004
38. Odilampi (Espoo ja Vantaa) 2006
39. Mossenkärr (Espoo) 2006
40. Kurkijärvi (Espoo) 2006
41. Korpilampi (Espoo) 2008
42. Sorvalampi (Espoo) 2006
43. Häkläjärvi (Espoo) 2006
44. Mustalampi (Espoo) 2006
45. Pohjoinen Myllyjärvi (Espoo) 2007
46. Saarijärvi (Vihti ja Espoo) 2007
47. Igelträsk (Espoo) 2007
48. Vääräjärvi (Espoo) 2004
49. Kattilajärvi (Espoo) 2006
50. Urja (Espoo) 2004
51. Orajärvi (Espoo) 2004
52. Kolmperä (pohjoinen) (Espoo) 2004
53. Sulalampi (Espoo) 2006
54. Hakjärvi (Espoo) 2004
55. Nupurinjärvi (Espoo) 2004
56. Pentalanjärvi (Espoo) 2006
57. Väärä-Musta (Espoo) 2013
58. Mylly-Majalampi (Vihti ja Espoo) 2013
59. Iso Majaslampi (Espoo) 2013
60. Mustalampi eli Pöksynhaara (Vihti ja Espoo) 2013
61. Lammijärvi (Kirkkonummi) 2006
62. Kaljärvi (Kirkkonummi) 2006
63. Bakträsk/Storträsk (Kirkkonummi) 2006
64. Hvitträsk (Kirkkonummi) 2006
65. Humaljärvi (Kirkkonummi) 2006
66. Petäjärvi (Kirkkonummi) 2004
67. Hepari (Kirkkonummi) 2004
68. Tampaja (Kirkkonummi) 2004
69. Särkijärvi (Kirkkonummi) 2004
70. Kurkisto (Kirkkonummi) 2004
71. Juusjärvi (Kirkkonummi) 2008
72. Lapinkylänjärvi (Kirkkonummi) 2004
73. Loojärvi (Kirkkonummi ja Espoo) 2004
74. Palojärvi (Vihti) 2006
75. Hiidenvesi (Lohja ja Vihti) 2006
76. Lohjanjärvi (Lohja, Sammatti, Karjalohja) 1997
77. Salmijärvi (Vihti) 2006
78. Iso Parikas (Vihti) 2006
79. Pikku Parikas (Vihti) 2006
80. Iso Sammakko (Vihti) 2006
81. Pikku Sammakko (Vihti) 2006
82. Poikkipuoliainen (Vihti) 2006
83. Perälänjärvi (Kirkkonummi) 2012
84. Kaislampi (Vihti) 2012
85. Kurjolampi (Vihti) 2012
86. Saarilampi (Vihti) 2012
87. Liukoi (Vihti) 2012
88. Ruuhilampi (Vihti) 2012
89. Kaitlampi (Vihti) 2010
90. Valklampi (Vihti) 2012
91. Enäjärvi (Vihti) 2011
92. Suolikas (Vihti ja Espoo) 2004
93. Majalampi (Espoo) 2004
94. Mylly-Majalampi (Vihti ja Espoo) 2013
95. Vaakkoi (Espoo) 2013
96. Pieni Lehmälampi (Espoo) 2013
97. Iso Lehmälampi (Espoo) 2013
98. Kämmenlampi (Vihti) 2013
99. Pyyslampi (Vihti) 2006
100. Otalampi (Vihti) 2007
101. Vihtijärvi (Vihti) 2006
102. Tuusulanjärvi (Tuusula) 2008
103. Finnträsk (Kirkkonummi) 2004
104. Lappträsk (Siuntio) 2013
105. Långträsk (Siuntio) 2013
106. Kakarlampi (Kirkkonummi) 2013
107. Degersjön (Raasepori) 2013
108. Iso Majaslampi (Espoo) 2013
109. Mustalampi eli Pöksynhaara (Vihti ja Espoo) 2013
110. Vihtijärvi (Vihti) 2003
111. Iloittu (Nummi-Pusula) 2006
112. Pitkäjärvi (Nummi-Pusula) 2005
113. Pusulanjärvi (Nummi-Pusula) 2003
114. Karisjärvi (Nummi-Pusula) 2006
115. Rausjärvi (Nummi-Pusula) 2000
116. Hiirlampi (Nummi-Pusula) 20006
117. Saarlampi (Nummi-Pusula ja Karkkila) 2006
118. Pyhäjärvi (Karkkila) 2003
119. Löytty (Nummi-Pusula) 2007
120. Vahermanjärvi (Nummi-Pusula) 2007
121. Oinasjärvi (Somero) 2011
JÄRVET SUOMESSA UUDENMAAN ALUEEN ULKOPUOLELLA
1. Lehmijärvi (Salo, Perniö) 1980
2. Hirsjärvi (Salo, Kisko) 1986
3. Kirkkojärvi (Salo, Kisko) 1986
4. Päijänne (Padasjoki) 1990
5. Vesijärvi (Lahti) 1988
6. Orijärvi (Salo; Kisko) 1989
7. Naarjärvi (Salo, Muurla) 1990
8. Painionjärvi (Somero) 2010
9. Iso-Kisko (Salo, Kisko) 1995
10. Liesjärvi (Tammela) 2012
11. Kuivajärvi (Tammela) 2012
12. Määrjärvi (Salo, Kisko) 1990
13. Pielinen (Nurmes) 1996
14. Saimaa (Sulkava) 1999
15. Kivijärvi (Luumäki) 2011
16. Pyhäjärvi (Säkylä) 1999
17. Enäjärvi (Salo, Suomusjärvi) 1994
18. Lahnajärvi (Salo) 1997
JÄRVET ULKOMAILLA
1. Titicaca-järvi (Peru ja Bolivia) 2006
2. Genevejärvi (Sveitsi) 2009
3. Bodensee (Saksa ja Sveitsi) 2009
4. Kuollutmeri (Israel ja Jordania) 2011
Kevät 2013
22.5.2013 Otaniemen urheilupuistossa oli lasten Hippo-kisat. Pallonheitto ja 60 metrin juoksu. Julius ja Diana pärjäsivät hyvin, pallo lensi Juliuksella 4.83 m ja Dianalla 3.30 m. Sade oli tosin aika kova koko ajan mikä teki kisasta sadekelin kilpailun kirjaimellisesti.
maanantai 20. toukokuuta 2013
Melontapäiväkirja 2013
Kiskonjoki 9.5.2013 Latokartanonkoskelle asti. Matka noin 17 km. Joki
oli kevätaikaan hyvä meloa, Kosken kartanon kohdalla piti kantaa
muutama sata metriä sekä ylittää pieni pohjapato. Saarentaanjärvi oli tulva-aikaan kaunis. Meloimme
Melamogulien porukalla retken, yhteensä osallistujia oli 12. Kai
Schneider toimi retken vetäjänä ja myös koskimelontaharjoitteita oli
mahdollisuus tehdä pienimuotoisesti. Pidimme taukoa Kosken kartanon voimalaitoksen luona, joka oli rakennettu 11.3.1909.
Yksi naisista törmäsi myöhemmin pienessä myötävirrassa kaatuneeseen puuhun ja kaatoi samalla kajakkinsa. Reskutusyritys epäonnistui ja myös toinen porukasta pyörähti nurin puun vieressa. Lopulta naiset saatiin hinattua rantaan, kajakit tyhjennettyä ja melat kiinni. Liimataisen Jari löysi matkan varrelta myös kuolleen joutsenen ja minä sain mukaan myös pienen lahnen kajakin kannelle.
Paimionjoki-melonta 10.-12.5.2013
Paimionjoki on Saaristomereen laskevista joista suurin sekä valuma-alueeltaan että virtaamaltaan ja samalla myös Varsinais-Suomen maakunnan pisin joki, yhteensä järvet mukaan lukien 105 km. Kasvi- ja eläinkunta on runsasta joen varrella, erityisesti lintukanta on keväällä parhaimmillaan äänessä. Meloin Someron puolella ketjussa olevat kahdeksan järveä viime keväänä toukokuussa 2012 Pitkäjärveltä Painionjärvelle. Matka oli noin 30 km. Nyt oli mukava lähteä melomaan Myllylammelta jokea alajuoksun suuntaan.
Lähdimme Keijo Tikkasen kanssa melomaan perjantai-aamupäivänä Someron Myllylammen uimarannalta Hovirinnankosken kupeesta. Pakkasimme kajakit ja totuttelin ensimmäistä kertaa seuran Kap Horn- kajakkiin 4,7 metriseen kajakkiin. Kajakki oli muuten kätevä jokikäytössä, mutta aiemmin paljon käyttämässäni Aquanautissa oli minusta paremmat pakkaustilat, enemmän tilaa ja tiivis päiväluukku, jossa eväät eivät valu taakse sekä kumiluukut, joissa ei tarvitse vääntää neopreenisuojien kanssa erikseen. Toki kajakki oli silti hyvä valinta jokikäyttöön, koska Aquanaut on lähinnä merikajakki ja puoli metriä pidempi.
Lähtiessämme 10.5. puolenpäivän maissa sää oli poutainen, meloimme joen pohjoisimpaan pisteeseen asti noin 10 km, jonka jälkeen käännyimme etelään päin. Ensimmäinen ylitettävä oli Karjakosken vuonna 1986 rakennettu pato, laskimme kajakit noin 50 metrin päästä akanvirtoja varoen ja laskimme pari pientä virtapaikkaa läpi. Seuraavaksi jouduimme rantautumaan Patakoskella ja kantamaan laskukelvottoman kosken alajuoksulle asti. Kosken kirkon kappeli oli tien vieressä, samoin vanhoja torppia ja myllyn jäänteet koskessa. Kantomatkaa tuli arviolta 200 metriä. Laskimme alajuoksulta kosken loppupätkän noin 50 metriä ennen suvantoa. Seuraavaksi tulimme Raunion sahalle, jossa rantauduimme vasemmalle rannalle kyltin mukaan. Sahan koski oli todella vaarallinen, ei patoa eikä muuta rakennetta pahimman laskun kohdalla. Kantomatkaakin tuli aika lailla ennen kuin pääsimme jatkamaan. Meloimme Maunulan sillan jäänteiden lähelle, päivämatkaksi tuli noin 32 km. Pystytimme teltan kohtaan, jossa rantaan laskeutui vanhan puretun rakennuksen rappusten jäänteet. Siinä oli tasainen ja hyvä kohta ennen nukahtamista. Lintuhavaintoja tuli aika paljon, erityisesti Keijo tunnisti näitä todella paljon. Rantasipi, telkkä, kuovi, käki, helmipöllö, hiirihaukka, töyhtöhyypät soidinlennossa, sekä pääskysiä. Kehrääjälintu oli kuulohavaintona melko harvinainen. Keijo näki myös suuren hauen pulahtavan pinnassa sekä piisamin.
Lauantaina 11.5. jatkoimme pienen kosken yli ja ohitimme Simalan sillan. Palaisten sillan kohdalla nousimme tarkastelemaan Purholan koskea maitse. Keijo päätti uittaa kajakin rantaa myöten ekan laskun, minä laskin kosken, joka meni aika hyvin kääntyen oikealle ensimmäisen laskun jälkeen. Tämän jälkeen saavuimme Krouvinkoskelle, jota pohdimme pidempään. Kantomatka tietä pitkin olisi tehnyt lisää matkaa ja ollut aika työläs, toisaalta kyseisen kosken virta oli aika haipakka edelleen kun virtaama oli jotain 8-9 kuutiota sekunnissa Paimionjoen alueella. Vaikka tulvahuippu olikin laskenut jo ajat sitten. Rannassa oli voimalaitos, jota varten oli rakennettu ns. alakanava kosken alkupäähän. Kannoimme kajakit alakanavan alkupäähän, josta lähdimme melomaan pienemmässä virrassa ennen kuin kanava yhtyi päävirtaan. Juuri tässä risteyskohdassa pirullinen keppi oli lähellä kaataa kajakkini, yritin mahtua kepin alta ja taivuttaa sitä ylöspäin, kun kajakkini kääntyi jo noin 90 asteen kulmaan. Sain onneksi painettua melalla alatukea riittävästi alavirran puolelle ja oikaistua kajakkini pystyyn virran suuntaiseksi. Tilanne oli todella täpärä ja myös vaarallinen, koska Keijo laski takaani. Laskimme etukäteen rannalta tsekkaamaamme reittiä mutkaan, jossa piti kääntyä vasemalle, molemmat kajakit kumahtelivat kiviin, ennen kuin pääsimme suvantoon. Minun vielä pahemmin, mutta onneksi sain kajakkini pysymään pystyssä.
Seuraavaksi piti kantaa Rounanpadon ohi, joka oli aika korkea ja raskaskin ohitettava. Kajakit piti vetää jyrkkää rinnettä ylös ja laskea taas alas. Oma kajakkini jopa karkasi veteen asti, josta Keijo kävi sen onneksi nopeasti hakemassa takaisin. Viimeinen Marttilan kolmen kosken sarjassa oli Koskenpäänkoski, jota mietimme pitkään miten toimia sen kanssa. Katsoimme reitin rannalta ja ihailimme samalla Hakaniityn valkovuokkoja ja keltavuokkoja. Reitillä oli yksi puuntynkä koskessa ja muutama kivi linjalla, mutta ei kuitenkaan kovin pahasti tiellä. Keijo päätti kantaa ja uittaa kajakin loppumatkan. Lähdin itse laskemaan koskea päävirtaa seuraten ja oli todella palkitseva fiilis, kun onnistuin pitämään melontalinjat kohdallaan myös viimeisessä mutkassa väistäen samalla pahimmat kivikohdat. Tästä eteenpäin jatkoimme pitkän suvantovaiheen, näimme mm. laavun Elosen rannalla. Prunkilan kylässä oli myös Silver Riverin melontakonttori, josta Keijo päätti hankkia kajakkikärryn. Tämä oli todella tärkeä ja hyvä hankita loppumatkaa ajatellen. Pidimme taukoa jonkun aikaa tässä kohtaa. Sitten jatkoimme Juvan voimalaitokselle, jossa oli jälleen jyrkkä ja raskas putous edessä. Onneksi nyt saimme kajakit Tarvasjoen rannasta kärryillä alajuoksulle. Kajakkien lasku oli tässä kohtaa todella raskas ja hankala koska piti kallioiden, puiden ja rautaroumujen välistä mutkitella tie alas laskupaikalle. Saimme kuitenkin itsemme ja kajakit ehjänä rantaan. Tästä seuraavaksi piti tulla Kustaa Vaasan mallikartanon maat, emme tosin erottaneet niitä varsinaisesti muutenkin hienosta jokiuoman maisemasta, jokiuoman penger oli koko matkan ajan hienon näköinen. Oli kuusia, mäntyjä, katajaa ja välillä peltoa, hevoslaidunta ym. Joki oli minusta kiva leveydeltään, riittävän leveä ilman kaatuneita puita ja ryteikköä muttei silti liian leveä. Tapanaisen kolmiosainen koski ja sitten Killalan koski. Killalan kosken kävimme katsomassa myös etukäteen, mikä kannattai ettei valittu oikealla olevaa väärää reittiä. Joki piti meloa vasenta linjaa pitkin, kuten oppaassakin neuvottiin.
Huomasimme myös Tarvasjoen yhtyvän jokeen hieman tämän jälkeen. Seuraavaksi piti ylittää Juntolan voimalaitos, joka oli onneksi paljon helpompi reitti Juvaan verrattuna. Suora hiekkatie johdatti alas rantaan ja kärryillä oli hyvä vetää kajakit perille. Tässä kohtaa oli jo myöhä, aurinko alkoi laskea, mutta päätimme silti meloa Askalan voimalaitoksen padolle, jossa pystytimme teltan viereiselle niitylle padon pohjoiselle puolelle.Matkaa tuli päivälle noin 33 km.
Aamulla oli kaunis sää äitienpäivänä ja Keijo huomasi vedess uiskentelevat kaksi saukkoa, mitkä ovat aika harvinaisia havaintoja Suomen luonnossa. Ohitimme pienen Orellinkosken, jonka jälkeen tuli vielä kolme muuta pienempää koskenomaista virtapaikkaa. Paimiossa Kuninkaantien Isosillan ja rautatiesillan kohdalla joki alkoi levetä ja jokiuoma alkoi madaltua selvästi. Moottoritien ja Vanhan Turuntien kohdalla joki oli lähes samalla tasolla viereisen pellon kanssa. Jatkoimme matkaa merelle asti Fuilan rannalle, josta Keijon pojat tulivat hakemaan meidät ja kajakit takaisin auton kyytiin. Loppumatka oli noin 10 km ja koko matka siis 75 km. Retki oli todella onnistunut ja hieno kokemus, sää oli paras mahdollinen, poutainen, mutta ei liian lämmin ja luonto lintuineen ja muine eläimineen joella erittäin monipuolista. Kiitokset erityisesti melontakaverille hienosta yhdessä toteutetusta melontaretkestä:)
16.5. illansuussa olimme Helsingin avokanoottiyhdistyksen kanssa testaamassa miten avokanootti toimii, minä siis ensimmäistä kertaa koskimelonnassa kanootilla;) Meloin Esko Verrosen kanootilla etumelojana. Lähdimme liikkeelle Vantaankosken alajuoksulta, Janne Pyykkö, Tiina Kujansuu, Teemu Markkanen, Esko ja minä. Virtaama oli noin 8 kuutiota sekunnissa, Pitkäkoskessa kolisi kiviin heti, mutta pääsimme kuitenkin melko hyvin eteenpäin. Niskalankoski meni mukavasti, samoin pienen pohjapado ylitys tätä ennen. Ruutinkoskessa oli kovemmat kuohut, mutta onneksi sekin meni ihan kivasti. Mukava retki kokeilla jotakin ihan uutta melontaan liittyvää. Nousimme maihin Haltialan kartanon kohdalla. Matkaa tuli noin 10 km.
27.5. 2013 meloimme kolmikollani Bodomin järven ympäri noin 10 km. Mukana oli Jari Pihlajamäki ja Diana matkustajana. Näimme joutsenia ja peuran järven pohjoispäässä sekä kurkiparin rantakaislikossa. Samoin kalasääski lensi pesältään kun kiersimme pohjoisempaa saarta. Bodomin kartanon mailla näkyi hevosia. Myös valkoposkihanhia, sinisorsia ja telkkiä näkyi sekä tietekin satakieli antoi kuulua itsestään. Kaunis iltamelonta auringonlaskun aikaan. Noin 10 km matka.
30.5.2013 meloin Ilen kanssa vuoden ensimmäisen meriretken. Lähdimme vakiopaikasta Soukansalmesta ja pujottelimme Suvisaariston kaakkoispuolelta kapeikoissa ennen kuin löysimme reitin selälle. Tästä jatkoimme suoraan Rysäkaria kohti, jossa pidimme hieman kajakissa taukoa. Sitten suuntasimme Koirasaareen, jossa rantauduimme pohjoispuolen kallioille. Oli aika kallioista rantaa eikä kovin hyvää maihinnousupaikkaa ollut mutta onneksi saimme kajakin riittävän hyvin kiinnitettyä kivien väliin. Kävin bongaamassa merilinnustajien mökin joka oli avoimena ja näin harvinaisen paljon pesiviä lintuja joka puolella saarta, mm. hanhia, sorsia, joutsenen, ja telkkiä. Harmajan majakka siinsi idässä noin seitsemän kilometrin päässä Koirasaaresta. Kiersimme Koirasaaren ympäri ja jatkoimme Katajaluodon linnakesaarta kohti. Kiersimme saaren pohjoispuolelta ja jatkoimme suoraan majakkaa kohti. Kiersimme majakkasaaren ympäri ja otin kännykällä muutamia kuvia. Harmajan majakka oli hieno kohde sinänsä, nykyinen versio on rakennettu 1883, jonka vieressä on uusi luotsiasema ja pieni satama. Jatkoimme Pihlajasaarten vierestä Varsasaaren ja Tvijälpin välistä Espoon rantavesille, josta edelleen Ison Vasikkasaaren editse Suinonsalmeen ja kotisatamaan. Matkaa tuli noin 42 km.
2.6.2013 meloin Fiskarsin joen kauniina kesäpäivänä Fiskarsin keskustasta yläjuoksun suuntaan. Kävin paloaseman padolla, yläjuoksulla piti alittaa kolme matalaa siltaa ja lopulta tulin puutehtaalle, jossa piti ottaa kajakki ylös. Edessä oli korkea putous. Ajoin kajakin autolla museon ohi yläjuoksulle uimarannan viereen, josta oli hyvä laskuramppi autolle ja kajakille. Meloin Degersjön-järven eteläreunaa Gennäsin eteläpuolella olevalle niemenkärjelle asti. Katsoin kauempaa että ilmeisesti joku nainen ottaa aurinkoa rannalla, mutta lähempänä tämä osoittautuikin mieheksi! Mikä karmea pettymys. Kävin katsomassa niemellä olevan hiidenkirnun ja lähdin jatkamaan matkaa takaisin eteläisen Tallholmenin saaren kiertäen. Pienellä luodolla Degernäsin lounaispuolella oli kanadanhanhi pesimässä. Kävin Böleträsketin eli Pasilajärven kohdalla tien kohdalla joka erottaa nämä kaksi järveä toisistaan ja meloin takaisin joen Fiskarsinjoen suulle lähtöpaikalle, jossa kävin uimassa. Paluumatkalla kävin uimassa vielä Linhamarinjärvessä tien vieressä, jossa oli kiva uimaranta kätevästi tien kohdalla. Matkaa tuli noin 10 km.
13.6.2013. Jussarö Runt. Melontaretkellä Jari Pihlajamäen kanssa meloimme Skärlandetin saaressa olevasta Baggön satamasta Jussaareen ja siitä edelleen majakalle. Jussaari oli todella hieno paikka, noin 120 ha oleva hyvin metsäinen ja monipuolista luontoa omaava ulkosaariston saari. Luontopolku kiersi saaren, oli riittävästi monipuolisia infokylttejä, hyvät opasteet ja hieno hiekkaranta saaren itäpuolella. Pohjoispäässä on vierasvenesatama, josta tosin kajakilla ei pääse rantautumaan. Melojan kannattaakin rantautua juuri saaren itäpuolelta, jossa on parhaat ja tasaisimmat rannat. Itäpuolelta pääsee hyvin suoraan lyhyen kävelymatkan päästä vanhoille kaivosrakennuksille tutustumaan ja kiertämään kauniilla rantakallioilla kiertävää luontopolkua. Pohjoissatamassa on myös kahvila ja varattavissa oleva sauna. Saaressa toimi rautamalmikaivos vuosina 1961-1967, jonka jäljiltä saaressa on paljon ränsistynyttä rakennuskantaa, yksi iso siilo ja toinen pääkuilun korkea tornirakennus. Armeija suoritti saarella kovapanosammuntoja kaivostoiminnan loppumisen jälkeen ja vuonna 2005 saari siirtyi kokonaan Metsähallitukselle virkistyskäyttöön. Alkuperäinen majakka sijaitsi saaressa 1891-1922, jonka jälkeen se purettiin ja nykyinen majakka rakennettiin etelään Sundharunin saarelle. Vanhan majakan perustalle tehtiin myöhemmin merivalvontatorni. Majakka on saaresta noin 3,5 km etelään, ja kun jatkoimme melontaa Jussaaresta, nousi matalapaine ja tuuli nousi noin 6-8 m/s. Siksi emme yrittäneet maihinnousua majakalle, vaan tyydyimme kiertämään majakan ympäri myötäpäivään. Pahoja pintakiviä ja kareja oli saaren ympärillä joita piti varoa tarkasti. Matkaa reitistä takaisin Baggön satamaan tuli kaikkiaan noin 35 km.
29.6.2013 Kalevan Kierroksen Iitin soutu meni tällä kertaa melonnan merkeissä. Alue on käytännössä järveä, mutta kuuluu Kymijokeen ns. lumpareena. Lähtö oli Sitikkalantien vanhan veteraanimajan luona olevalta rannalta. Meloin kolmikolla 30 km matkan Jari Pihlajamäen kanssa aikaan 3 h 30 min. Tämä oli positiivinen yllätys, ensi kertaa kajakin nopeutta ja suorituskykyä mitattiin tosissaan ja kajakki oli vielä nopeampi mitä etukäteen arvioin. Pystyimme haastamaan hyvin monia yksinsoutu- ja vuorosoutuveneitä ja ohitimme useita näistä matkan varrella. Heti alkumatkasta hiukan harmitti, kun varoitushuudostani huolimatta kaksi naisveneilijää törmäsivät kylkeemme vaikka olisi ollut tilaa väistääkin. Muuten ilma oli lämmin ja hyvä. Yövyimme Nastolassa, jossa saimme maistaa todella hyvää sahtia:)
3.-4.7.2013 olimme perheretkellä Hangossa. Meloin illalla Itälahden pieneltä hiekkarannalta Kustaa Aadolfin pienen saaren vierestä Gustavsvärnin majakalle. Kustaa Aadolfin rannoilla näkyi jäänteitä vanhoista linnoitteista. Tätä ennen Finnlinesin rahtilaiva piti odottaa, suuri alus kulkee yllättävän hiljaisesti. Kiersin pienen saaren ympäri ja nousin laiturin vierestä maihin. Majakkaseura on aloittanut majakan kunnostusprojektin vuonna 2005 ja nytkin paikalla oli kaksi naista seurasta, jotka toimivat viikon verran vapaaehtoispäivystäjinä asuen vanhassa sumusireeninhoitajan punaisessa mökissä. Saari on pieni, vain noin 100 m x 200 metriä mutta aikanaan kun alueelle alettiin rakentaa linnoitusta 1792 alkaen, saarella toimi enimmillään parisataa miestä 1800-luvulla. Kuningas Kustaa III: monogrammi näkyy myös heikosti linnoituksen raunioissa.
Majakkaseuran edustajat esittelivät saarta ja tupaa, huoneita on uusittu jo merkittävästi ja saarella on myös oma sauna. Majakkatorni on myös remontissa, kävin kurkkaamassa tornin alakerrassa jossa ei tosin ollut muuta kuin rakennusvälineitä tällä hetkellä. Jatkoin matkaani Tullisaareen, jossa parkkeerasin kajakkini Hauensuolen kapeaan salmeen. Kävin paikantamassa vanhoja historiallisia kalliokirjoituksia, löysin Klaus Flemingin signeerauksen hallitsijan vaakunalla varustettuna vuodelta 1568, mutta August Ehrensvärdin nimmaria ei löytynyt millään vaikka kuinka yritin kartan kuvan mukaan tätä paikantaa. Palasin sitten suorinta reittiä Meijerfeltin ja Kobbenin saaren pohjoispuolelta takaisin. Matkaa kertyin noin 10 km.
Kävimme seuraavana päivänä tutustumassa myös näkötorniin ja kirkkoon sekä olimme majakkaristeilyllä Bengtskärissä. Matka oli aika hintava 55 e aikuinen, mutta toki lintumies Seppo Sällylän toimiessa matkan laivaoppaana sotahistoriallinen puoli tuli hyvin käytyä läpi, samalla tarkkuudella kuin kaikki linnut ja kasvit, kokenut sotahistorian harrastaja tiesi sotahistorian sisällön viimeistä yksityiskohtaa myöten erityisesti Bengtskärin taistelua 1941 koskien. Tutustuimme myös taistelun asekokoelmaan, käsikranaatteihin, vanhan prisman lasikappaleeseen ja kivääreihin sekä teräskypäriin. Minulle tämä oli toinen kerta majakalla, ensimmäinen oli vuonna 1996 majakan täyttäessä 90 vuotta. Silloin lähdimme myös Hangosta Anna-aluksella, aikana jolloin matkustaminen oli vielä halpaa ja lohikeittoa oli runsain määrin;) Saarella kiipesimme tornin 252 askelmaa, 14. askelmassa oli käsikranaatin iskemän jälki. Suomalaiset saivat lopulta pidettyä torni hallussaan venäläisten ylivoimaisesta valtausyrityksestä huolimatta. Majakkatornissa ei päässyt ulkoilmaan, prisman vieressä oli hieman hiostavaa. Tornin vieressä oleva sauna oli myös kiva nähtävyys.
Hangossa kävimme tutustumassa myös Neljän tuulen tupaan, jossa saimme maistaa Marskin Ryyppyä sekä kiersimme kasinon vierestä lähtevän luontopolun rantakallioilla, jossa näkyi paljon venäläisten miehitysaikana 1940-1941 rakentamia linnoitteita ja konekivääriasemia ym.
3.-4.8.2013 olimme Päivin ja Nicolaksen kanssa telttaretkellä Säkylän Pyhäjärvellä. Viimeksi poikkesin järven rannalla juhannuksena 1999 Alastaron festarien jälkeen kotimatkalla. Järvi on mahtava ja ainutlaatuinen paikka Lounais-Suomessa. Se on valittu mm. sekä Varsinais-Suomen että Satakunnan maakuntajärveksi Lounais-Suomen suurimpana järvenä. Kävimme ensin Vaskirannassa etsimässä telttapaikkaa mutta tämä osoittautui yksityiseksi alueeksi. Sitten löytyi Katismaan saaren uimaranta ja karaokebaari jonka vieressöä olevalla kalastajien rannalla yövyimme. Aamulla kalastajia lähtikin järvelle ravustamaan telttamme vierestä. Ystävällinen kalamies lahjoitti kotiinviemisiksi meille mukavan kokoisen suutarinkin, jonka valmistin uunissa. Kiitoksia:) Sää oli kaunis. Meloin sunnuntaina Iissalon ja Emänkarin saarten ympäri, jossa samalla kiersin muutkin pienemmät luodot ja noin 90% koko järven saarista. Iissalossa oli laavu ja paljon hyttysiä. Emänkarin saarella oli myös lounaiskärjessä mökki, joka oli aika tärvelty. Ikkuna oli rikottu ja rojua ympäriinsä, mutta talossa oli melko uusi saunakin. Petivaatteetkin oli neljässä sängyssä, mutta jäi ihmetyttämään miksi paikkaa oli tärvelty niinkin suojaisessa paikassa metsän keskellä. Poikkesin myös Krapanin saarella Emänkarin eteläpuolella, jossa oli mökki, puuvaja ja mukava laavu ulkoilmagrillin kera. Palasin rantaa kiertäen Vaskirannan vierestä edelleen Katismaalle ja kalamajalle teltan luo. Matkaa tuli noin 15 km.
23.8.2013 meloimme Kajn kanssa Storhällenin saarelle Friggesbyn telttailualueelta. Matkaa tuli noin 18-20 km. Saari oli kiva, näytti olevan uusi vihreä tynnyrimökkikin. Arvoitukseksi tosin jäi kenen rakennuttama / omistuksessa tämä oli. Huomasimme jo saarella kierreltyämme rannalla soutuveneen sekä kyltin jossa luki yllättäen "Maihinnousu kielletty". Tämä ei tietysti koskenut enää jo maihinnousseita henkilöitä;) Saaren lounaiskärjessä oli komeita hiidenkirnuja ja saarelta oli hienot näkymät avomerelle sekä toisaalta Stora Mickelskärenille ja Bylandetille. Takaisin tullessa pimeys verhosi meidät sisäänsä täysikuusta huolimatta ja saimme tehdä töitä että löysimme takaisin Skorvanin vierestä lähtöpaikalle. Ystävälliset telttailijat olivat jo tosin virittäneet nuotionkin rannalle että löysimme perille:)
28.8. 2013 (Hääpäivänämme) kävimme Villen, Klasun Auliksen ja Lassen kanssa saunomassa Villen veneellä Helsingissä Pikku Leikosaaressa. Diana oli mukana grillaamassa ja kävi myös saunassa ja vedessäkin kastamassa laiturilta. Unohdin nilkkatukeni saunan verannalle ja seuraavana päivänä 29.8. kävin Dianan kanssa meloen noutamassa tämän. Leikosaareen pohjoispäässä pystyy nousemaan maihin kajakillakin hyvin ja saarella on peräti neljä nuotiopaikkaa saunan lisäksi. Meloin tyttö kyydissäni noin 15 km lenkin Kuiva Hevosen kohdalle jossa käännyin takaisin, kiersimme Ison Leikosaaren ja pidimme evästauon Leikosaaren ja Hattusaaren välisellä luodolla. Vieressä oleva Kutukari oli myös hauska harjamainen matalikko.
7.-8.9. 2013 teimme Ilen kanssa retken Naantaliin. Sää oli täydellinen, poutainen ja heikkotuulinen, aurinko paistoi kuin Naantalissa kuuluukin, sillä erotuksella eittei ollut enää itikoita riesana kuten kesällä. Lähdimme Kirkkosalmesta liikkeelle, jossa söin hyvän lohikeiton rantakievarissa ennen lähtöämme. Kävimme myös tutustumassa Rymättylän lossin ja sillan valmistumisesta (vuonna 2001) kertovaan näyttelyyn ravintolan yläkerrassa. Meloimme aluksi Väskin saaren ympäri Kallon saarelle Muumimaailman vierestä, josta sai hyviä kuvia myös Naantalin kirkosta ja Kultarannasta. Tästä jatkoimme Vepsän saarelle, joka oli todella hieno leiriytymispaikka, sesonkiajan juuri päätyttyä muuta väkeäkin oli vähän, yksi satunnainen Turkulainen mies koiransa kanssa sekä yöllä tosin möykkääviä veneilijöitä mölysi uimarannan satamassa jonkin aikaa. Muuten oi tosi rauhallista. Saarella oli korkea näköalapaikka kalliojyrkänteiden välissä, josta avautui hienot maisemat joka suuntaan. Krimin sodan aikana 1854-1856 englantilais-ranskalainen laivasto joutui vetäytymään Vepsän saaren kohdalla yritettyään tunkeutua Turkuun. Venäläinen rannikkotykistö onnistui estämään tämän. Saarella oli myös punaisten piilopaikka sisällissodan aikana. Leiriydyimme saaren uimarannalle ja illalla katselimme komeaa tähtitaivasta satelliitteineen, näkyi hyvin myös Otava:)
Ensimmäisen päivän melontamatka oli noin 24 km, jatkoimme etelään Orisgrundetille eli Orhisaarelle, jossa bongasimme jonkinlaisen tutkatornin tms. Tästä edelleen kiersimme kaikki saaret, Otavan, Luonnonmaan, Airismaan ja Aaslaluodon sekä kymmeniä pienempiä saaria ja luotoja. Pidimme tauon Kariluodon rannalla iltapäivällä. Toisena päivänä matkaa tuli noin 48 km eli yhteensä 72 km. Tämä vanhan Rymättylän kierto oli aika lailla samanpituinen retki kuin 2012 Kustavin kierto. Kokonaisuutena hieno retki hienossa säässä;)
28.9.2013 Olin Kain kanssa Vuosaaressa. Lähdimme idyllisestä Uutelan pienvenesatamasta Vuosaaren uimarannan vierestä kohti Mustaa Hevosta ja Kaunissaarta. Satamassa oli myös sopiva laskuramppi veneitä varten. Pääsimme Skatan niemen kärkeen asti, mutta jouduimme kääntymään takaisin Skatan selällä kovan pohjoisen- luoteen suuntaisen tuulen takia joka oli noin 10-11 m/s. Outoa oli että ilmatieteenlaitoksen yleensä luotettava merisääennuste näytti 6 m/s ennusteeksi. Tämä petti täysin suunnitelmat, vetäydyimme Kalliosaaren suojiin, jossa kävimme ihailemassa maisemia aina Söderskärin majakalle asti ja pidimme taukoa. Kiersimme Voirasiran ympäri Neitsytsaarten kapeikosta paluureitille satamaan. Kapeikko oli hauska paikka melojalle. Matkaa tuli alle 10 km.
2.10. 2013 uusi yritys samasta paikasta Kosken Timon kanssa. Nyt sää suosi ja pääsimme Kaunissaareen sekä Tallholmeniin mukavasti. Kaunissaaren raitti oli kiva, paljon oli erilaista infraa kesän jäljiltä, olipa vielä yksi telttakin pystyssä. Kävimme katsomassa rantasaunalla, jossa oli saunanlämmitys juuri käynnissä. Luontopolkua emme sen enempää ehtineet koluta mutta mielenkiintoista oli tieto että aikanaan 1700-luvulla virolaiset miehet olivat paenneet saarelle Venäjän armeijan ns. pakko-ottoja. Saaren eteläkärjestä näkyi hienosti myös Söderskärin majakka. Kiersimme aallonmurtajan ja suuntasimme Tallholmenille. Pimeä ehti laskeutua jon aikana myös tuuli hieman voimakkaammin. Saimme muutamat kuvat Tallholmenin mökistä ja saunasta ja sitten suorinta reittiä takaisin. Vuosaaren tornitalo toimi loistavana maamerkkinä merikorttisuunnistuksen apuna. Cityvalot olivat hieno näky kun lopulta pääsimme riittävän lähelle. Mustan Hevosen kohdalla päätin oikaista hieman mikä osoittautui vääräksi ratkaisuksi. Kartta näytti että Svarthästklobbenin sisäpuolelta pääsisi läpi, mutta tämä ei natsannutkaan. Aallonmurtaja oli kasattu kivistä ja siinä oli onneksi kajakin mentävä aukko mutta juutuimme silti pohjakiveen kiinni ja jouduimme kahlaamaan kapeikon yli noin 10- 20 metrin matkan. Loppumatka olikin jo helpompaa. Matkaa tuli noin 25 km.
Yksi naisista törmäsi myöhemmin pienessä myötävirrassa kaatuneeseen puuhun ja kaatoi samalla kajakkinsa. Reskutusyritys epäonnistui ja myös toinen porukasta pyörähti nurin puun vieressa. Lopulta naiset saatiin hinattua rantaan, kajakit tyhjennettyä ja melat kiinni. Liimataisen Jari löysi matkan varrelta myös kuolleen joutsenen ja minä sain mukaan myös pienen lahnen kajakin kannelle.
Paimionjoki-melonta 10.-12.5.2013
Paimionjoki on Saaristomereen laskevista joista suurin sekä valuma-alueeltaan että virtaamaltaan ja samalla myös Varsinais-Suomen maakunnan pisin joki, yhteensä järvet mukaan lukien 105 km. Kasvi- ja eläinkunta on runsasta joen varrella, erityisesti lintukanta on keväällä parhaimmillaan äänessä. Meloin Someron puolella ketjussa olevat kahdeksan järveä viime keväänä toukokuussa 2012 Pitkäjärveltä Painionjärvelle. Matka oli noin 30 km. Nyt oli mukava lähteä melomaan Myllylammelta jokea alajuoksun suuntaan.
Lähdimme Keijo Tikkasen kanssa melomaan perjantai-aamupäivänä Someron Myllylammen uimarannalta Hovirinnankosken kupeesta. Pakkasimme kajakit ja totuttelin ensimmäistä kertaa seuran Kap Horn- kajakkiin 4,7 metriseen kajakkiin. Kajakki oli muuten kätevä jokikäytössä, mutta aiemmin paljon käyttämässäni Aquanautissa oli minusta paremmat pakkaustilat, enemmän tilaa ja tiivis päiväluukku, jossa eväät eivät valu taakse sekä kumiluukut, joissa ei tarvitse vääntää neopreenisuojien kanssa erikseen. Toki kajakki oli silti hyvä valinta jokikäyttöön, koska Aquanaut on lähinnä merikajakki ja puoli metriä pidempi.
Lähtiessämme 10.5. puolenpäivän maissa sää oli poutainen, meloimme joen pohjoisimpaan pisteeseen asti noin 10 km, jonka jälkeen käännyimme etelään päin. Ensimmäinen ylitettävä oli Karjakosken vuonna 1986 rakennettu pato, laskimme kajakit noin 50 metrin päästä akanvirtoja varoen ja laskimme pari pientä virtapaikkaa läpi. Seuraavaksi jouduimme rantautumaan Patakoskella ja kantamaan laskukelvottoman kosken alajuoksulle asti. Kosken kirkon kappeli oli tien vieressä, samoin vanhoja torppia ja myllyn jäänteet koskessa. Kantomatkaa tuli arviolta 200 metriä. Laskimme alajuoksulta kosken loppupätkän noin 50 metriä ennen suvantoa. Seuraavaksi tulimme Raunion sahalle, jossa rantauduimme vasemmalle rannalle kyltin mukaan. Sahan koski oli todella vaarallinen, ei patoa eikä muuta rakennetta pahimman laskun kohdalla. Kantomatkaakin tuli aika lailla ennen kuin pääsimme jatkamaan. Meloimme Maunulan sillan jäänteiden lähelle, päivämatkaksi tuli noin 32 km. Pystytimme teltan kohtaan, jossa rantaan laskeutui vanhan puretun rakennuksen rappusten jäänteet. Siinä oli tasainen ja hyvä kohta ennen nukahtamista. Lintuhavaintoja tuli aika paljon, erityisesti Keijo tunnisti näitä todella paljon. Rantasipi, telkkä, kuovi, käki, helmipöllö, hiirihaukka, töyhtöhyypät soidinlennossa, sekä pääskysiä. Kehrääjälintu oli kuulohavaintona melko harvinainen. Keijo näki myös suuren hauen pulahtavan pinnassa sekä piisamin.
Lauantaina 11.5. jatkoimme pienen kosken yli ja ohitimme Simalan sillan. Palaisten sillan kohdalla nousimme tarkastelemaan Purholan koskea maitse. Keijo päätti uittaa kajakin rantaa myöten ekan laskun, minä laskin kosken, joka meni aika hyvin kääntyen oikealle ensimmäisen laskun jälkeen. Tämän jälkeen saavuimme Krouvinkoskelle, jota pohdimme pidempään. Kantomatka tietä pitkin olisi tehnyt lisää matkaa ja ollut aika työläs, toisaalta kyseisen kosken virta oli aika haipakka edelleen kun virtaama oli jotain 8-9 kuutiota sekunnissa Paimionjoen alueella. Vaikka tulvahuippu olikin laskenut jo ajat sitten. Rannassa oli voimalaitos, jota varten oli rakennettu ns. alakanava kosken alkupäähän. Kannoimme kajakit alakanavan alkupäähän, josta lähdimme melomaan pienemmässä virrassa ennen kuin kanava yhtyi päävirtaan. Juuri tässä risteyskohdassa pirullinen keppi oli lähellä kaataa kajakkini, yritin mahtua kepin alta ja taivuttaa sitä ylöspäin, kun kajakkini kääntyi jo noin 90 asteen kulmaan. Sain onneksi painettua melalla alatukea riittävästi alavirran puolelle ja oikaistua kajakkini pystyyn virran suuntaiseksi. Tilanne oli todella täpärä ja myös vaarallinen, koska Keijo laski takaani. Laskimme etukäteen rannalta tsekkaamaamme reittiä mutkaan, jossa piti kääntyä vasemalle, molemmat kajakit kumahtelivat kiviin, ennen kuin pääsimme suvantoon. Minun vielä pahemmin, mutta onneksi sain kajakkini pysymään pystyssä.
Seuraavaksi piti kantaa Rounanpadon ohi, joka oli aika korkea ja raskaskin ohitettava. Kajakit piti vetää jyrkkää rinnettä ylös ja laskea taas alas. Oma kajakkini jopa karkasi veteen asti, josta Keijo kävi sen onneksi nopeasti hakemassa takaisin. Viimeinen Marttilan kolmen kosken sarjassa oli Koskenpäänkoski, jota mietimme pitkään miten toimia sen kanssa. Katsoimme reitin rannalta ja ihailimme samalla Hakaniityn valkovuokkoja ja keltavuokkoja. Reitillä oli yksi puuntynkä koskessa ja muutama kivi linjalla, mutta ei kuitenkaan kovin pahasti tiellä. Keijo päätti kantaa ja uittaa kajakin loppumatkan. Lähdin itse laskemaan koskea päävirtaa seuraten ja oli todella palkitseva fiilis, kun onnistuin pitämään melontalinjat kohdallaan myös viimeisessä mutkassa väistäen samalla pahimmat kivikohdat. Tästä eteenpäin jatkoimme pitkän suvantovaiheen, näimme mm. laavun Elosen rannalla. Prunkilan kylässä oli myös Silver Riverin melontakonttori, josta Keijo päätti hankkia kajakkikärryn. Tämä oli todella tärkeä ja hyvä hankita loppumatkaa ajatellen. Pidimme taukoa jonkun aikaa tässä kohtaa. Sitten jatkoimme Juvan voimalaitokselle, jossa oli jälleen jyrkkä ja raskas putous edessä. Onneksi nyt saimme kajakit Tarvasjoen rannasta kärryillä alajuoksulle. Kajakkien lasku oli tässä kohtaa todella raskas ja hankala koska piti kallioiden, puiden ja rautaroumujen välistä mutkitella tie alas laskupaikalle. Saimme kuitenkin itsemme ja kajakit ehjänä rantaan. Tästä seuraavaksi piti tulla Kustaa Vaasan mallikartanon maat, emme tosin erottaneet niitä varsinaisesti muutenkin hienosta jokiuoman maisemasta, jokiuoman penger oli koko matkan ajan hienon näköinen. Oli kuusia, mäntyjä, katajaa ja välillä peltoa, hevoslaidunta ym. Joki oli minusta kiva leveydeltään, riittävän leveä ilman kaatuneita puita ja ryteikköä muttei silti liian leveä. Tapanaisen kolmiosainen koski ja sitten Killalan koski. Killalan kosken kävimme katsomassa myös etukäteen, mikä kannattai ettei valittu oikealla olevaa väärää reittiä. Joki piti meloa vasenta linjaa pitkin, kuten oppaassakin neuvottiin.
Huomasimme myös Tarvasjoen yhtyvän jokeen hieman tämän jälkeen. Seuraavaksi piti ylittää Juntolan voimalaitos, joka oli onneksi paljon helpompi reitti Juvaan verrattuna. Suora hiekkatie johdatti alas rantaan ja kärryillä oli hyvä vetää kajakit perille. Tässä kohtaa oli jo myöhä, aurinko alkoi laskea, mutta päätimme silti meloa Askalan voimalaitoksen padolle, jossa pystytimme teltan viereiselle niitylle padon pohjoiselle puolelle.Matkaa tuli päivälle noin 33 km.
Aamulla oli kaunis sää äitienpäivänä ja Keijo huomasi vedess uiskentelevat kaksi saukkoa, mitkä ovat aika harvinaisia havaintoja Suomen luonnossa. Ohitimme pienen Orellinkosken, jonka jälkeen tuli vielä kolme muuta pienempää koskenomaista virtapaikkaa. Paimiossa Kuninkaantien Isosillan ja rautatiesillan kohdalla joki alkoi levetä ja jokiuoma alkoi madaltua selvästi. Moottoritien ja Vanhan Turuntien kohdalla joki oli lähes samalla tasolla viereisen pellon kanssa. Jatkoimme matkaa merelle asti Fuilan rannalle, josta Keijon pojat tulivat hakemaan meidät ja kajakit takaisin auton kyytiin. Loppumatka oli noin 10 km ja koko matka siis 75 km. Retki oli todella onnistunut ja hieno kokemus, sää oli paras mahdollinen, poutainen, mutta ei liian lämmin ja luonto lintuineen ja muine eläimineen joella erittäin monipuolista. Kiitokset erityisesti melontakaverille hienosta yhdessä toteutetusta melontaretkestä:)
16.5. illansuussa olimme Helsingin avokanoottiyhdistyksen kanssa testaamassa miten avokanootti toimii, minä siis ensimmäistä kertaa koskimelonnassa kanootilla;) Meloin Esko Verrosen kanootilla etumelojana. Lähdimme liikkeelle Vantaankosken alajuoksulta, Janne Pyykkö, Tiina Kujansuu, Teemu Markkanen, Esko ja minä. Virtaama oli noin 8 kuutiota sekunnissa, Pitkäkoskessa kolisi kiviin heti, mutta pääsimme kuitenkin melko hyvin eteenpäin. Niskalankoski meni mukavasti, samoin pienen pohjapado ylitys tätä ennen. Ruutinkoskessa oli kovemmat kuohut, mutta onneksi sekin meni ihan kivasti. Mukava retki kokeilla jotakin ihan uutta melontaan liittyvää. Nousimme maihin Haltialan kartanon kohdalla. Matkaa tuli noin 10 km.
27.5. 2013 meloimme kolmikollani Bodomin järven ympäri noin 10 km. Mukana oli Jari Pihlajamäki ja Diana matkustajana. Näimme joutsenia ja peuran järven pohjoispäässä sekä kurkiparin rantakaislikossa. Samoin kalasääski lensi pesältään kun kiersimme pohjoisempaa saarta. Bodomin kartanon mailla näkyi hevosia. Myös valkoposkihanhia, sinisorsia ja telkkiä näkyi sekä tietekin satakieli antoi kuulua itsestään. Kaunis iltamelonta auringonlaskun aikaan. Noin 10 km matka.
30.5.2013 meloin Ilen kanssa vuoden ensimmäisen meriretken. Lähdimme vakiopaikasta Soukansalmesta ja pujottelimme Suvisaariston kaakkoispuolelta kapeikoissa ennen kuin löysimme reitin selälle. Tästä jatkoimme suoraan Rysäkaria kohti, jossa pidimme hieman kajakissa taukoa. Sitten suuntasimme Koirasaareen, jossa rantauduimme pohjoispuolen kallioille. Oli aika kallioista rantaa eikä kovin hyvää maihinnousupaikkaa ollut mutta onneksi saimme kajakin riittävän hyvin kiinnitettyä kivien väliin. Kävin bongaamassa merilinnustajien mökin joka oli avoimena ja näin harvinaisen paljon pesiviä lintuja joka puolella saarta, mm. hanhia, sorsia, joutsenen, ja telkkiä. Harmajan majakka siinsi idässä noin seitsemän kilometrin päässä Koirasaaresta. Kiersimme Koirasaaren ympäri ja jatkoimme Katajaluodon linnakesaarta kohti. Kiersimme saaren pohjoispuolelta ja jatkoimme suoraan majakkaa kohti. Kiersimme majakkasaaren ympäri ja otin kännykällä muutamia kuvia. Harmajan majakka oli hieno kohde sinänsä, nykyinen versio on rakennettu 1883, jonka vieressä on uusi luotsiasema ja pieni satama. Jatkoimme Pihlajasaarten vierestä Varsasaaren ja Tvijälpin välistä Espoon rantavesille, josta edelleen Ison Vasikkasaaren editse Suinonsalmeen ja kotisatamaan. Matkaa tuli noin 42 km.
2.6.2013 meloin Fiskarsin joen kauniina kesäpäivänä Fiskarsin keskustasta yläjuoksun suuntaan. Kävin paloaseman padolla, yläjuoksulla piti alittaa kolme matalaa siltaa ja lopulta tulin puutehtaalle, jossa piti ottaa kajakki ylös. Edessä oli korkea putous. Ajoin kajakin autolla museon ohi yläjuoksulle uimarannan viereen, josta oli hyvä laskuramppi autolle ja kajakille. Meloin Degersjön-järven eteläreunaa Gennäsin eteläpuolella olevalle niemenkärjelle asti. Katsoin kauempaa että ilmeisesti joku nainen ottaa aurinkoa rannalla, mutta lähempänä tämä osoittautuikin mieheksi! Mikä karmea pettymys. Kävin katsomassa niemellä olevan hiidenkirnun ja lähdin jatkamaan matkaa takaisin eteläisen Tallholmenin saaren kiertäen. Pienellä luodolla Degernäsin lounaispuolella oli kanadanhanhi pesimässä. Kävin Böleträsketin eli Pasilajärven kohdalla tien kohdalla joka erottaa nämä kaksi järveä toisistaan ja meloin takaisin joen Fiskarsinjoen suulle lähtöpaikalle, jossa kävin uimassa. Paluumatkalla kävin uimassa vielä Linhamarinjärvessä tien vieressä, jossa oli kiva uimaranta kätevästi tien kohdalla. Matkaa tuli noin 10 km.
13.6.2013. Jussarö Runt. Melontaretkellä Jari Pihlajamäen kanssa meloimme Skärlandetin saaressa olevasta Baggön satamasta Jussaareen ja siitä edelleen majakalle. Jussaari oli todella hieno paikka, noin 120 ha oleva hyvin metsäinen ja monipuolista luontoa omaava ulkosaariston saari. Luontopolku kiersi saaren, oli riittävästi monipuolisia infokylttejä, hyvät opasteet ja hieno hiekkaranta saaren itäpuolella. Pohjoispäässä on vierasvenesatama, josta tosin kajakilla ei pääse rantautumaan. Melojan kannattaakin rantautua juuri saaren itäpuolelta, jossa on parhaat ja tasaisimmat rannat. Itäpuolelta pääsee hyvin suoraan lyhyen kävelymatkan päästä vanhoille kaivosrakennuksille tutustumaan ja kiertämään kauniilla rantakallioilla kiertävää luontopolkua. Pohjoissatamassa on myös kahvila ja varattavissa oleva sauna. Saaressa toimi rautamalmikaivos vuosina 1961-1967, jonka jäljiltä saaressa on paljon ränsistynyttä rakennuskantaa, yksi iso siilo ja toinen pääkuilun korkea tornirakennus. Armeija suoritti saarella kovapanosammuntoja kaivostoiminnan loppumisen jälkeen ja vuonna 2005 saari siirtyi kokonaan Metsähallitukselle virkistyskäyttöön. Alkuperäinen majakka sijaitsi saaressa 1891-1922, jonka jälkeen se purettiin ja nykyinen majakka rakennettiin etelään Sundharunin saarelle. Vanhan majakan perustalle tehtiin myöhemmin merivalvontatorni. Majakka on saaresta noin 3,5 km etelään, ja kun jatkoimme melontaa Jussaaresta, nousi matalapaine ja tuuli nousi noin 6-8 m/s. Siksi emme yrittäneet maihinnousua majakalle, vaan tyydyimme kiertämään majakan ympäri myötäpäivään. Pahoja pintakiviä ja kareja oli saaren ympärillä joita piti varoa tarkasti. Matkaa reitistä takaisin Baggön satamaan tuli kaikkiaan noin 35 km.
29.6.2013 Kalevan Kierroksen Iitin soutu meni tällä kertaa melonnan merkeissä. Alue on käytännössä järveä, mutta kuuluu Kymijokeen ns. lumpareena. Lähtö oli Sitikkalantien vanhan veteraanimajan luona olevalta rannalta. Meloin kolmikolla 30 km matkan Jari Pihlajamäen kanssa aikaan 3 h 30 min. Tämä oli positiivinen yllätys, ensi kertaa kajakin nopeutta ja suorituskykyä mitattiin tosissaan ja kajakki oli vielä nopeampi mitä etukäteen arvioin. Pystyimme haastamaan hyvin monia yksinsoutu- ja vuorosoutuveneitä ja ohitimme useita näistä matkan varrella. Heti alkumatkasta hiukan harmitti, kun varoitushuudostani huolimatta kaksi naisveneilijää törmäsivät kylkeemme vaikka olisi ollut tilaa väistääkin. Muuten ilma oli lämmin ja hyvä. Yövyimme Nastolassa, jossa saimme maistaa todella hyvää sahtia:)
3.-4.7.2013 olimme perheretkellä Hangossa. Meloin illalla Itälahden pieneltä hiekkarannalta Kustaa Aadolfin pienen saaren vierestä Gustavsvärnin majakalle. Kustaa Aadolfin rannoilla näkyi jäänteitä vanhoista linnoitteista. Tätä ennen Finnlinesin rahtilaiva piti odottaa, suuri alus kulkee yllättävän hiljaisesti. Kiersin pienen saaren ympäri ja nousin laiturin vierestä maihin. Majakkaseura on aloittanut majakan kunnostusprojektin vuonna 2005 ja nytkin paikalla oli kaksi naista seurasta, jotka toimivat viikon verran vapaaehtoispäivystäjinä asuen vanhassa sumusireeninhoitajan punaisessa mökissä. Saari on pieni, vain noin 100 m x 200 metriä mutta aikanaan kun alueelle alettiin rakentaa linnoitusta 1792 alkaen, saarella toimi enimmillään parisataa miestä 1800-luvulla. Kuningas Kustaa III: monogrammi näkyy myös heikosti linnoituksen raunioissa.
Majakkaseuran edustajat esittelivät saarta ja tupaa, huoneita on uusittu jo merkittävästi ja saarella on myös oma sauna. Majakkatorni on myös remontissa, kävin kurkkaamassa tornin alakerrassa jossa ei tosin ollut muuta kuin rakennusvälineitä tällä hetkellä. Jatkoin matkaani Tullisaareen, jossa parkkeerasin kajakkini Hauensuolen kapeaan salmeen. Kävin paikantamassa vanhoja historiallisia kalliokirjoituksia, löysin Klaus Flemingin signeerauksen hallitsijan vaakunalla varustettuna vuodelta 1568, mutta August Ehrensvärdin nimmaria ei löytynyt millään vaikka kuinka yritin kartan kuvan mukaan tätä paikantaa. Palasin sitten suorinta reittiä Meijerfeltin ja Kobbenin saaren pohjoispuolelta takaisin. Matkaa kertyin noin 10 km.
Kävimme seuraavana päivänä tutustumassa myös näkötorniin ja kirkkoon sekä olimme majakkaristeilyllä Bengtskärissä. Matka oli aika hintava 55 e aikuinen, mutta toki lintumies Seppo Sällylän toimiessa matkan laivaoppaana sotahistoriallinen puoli tuli hyvin käytyä läpi, samalla tarkkuudella kuin kaikki linnut ja kasvit, kokenut sotahistorian harrastaja tiesi sotahistorian sisällön viimeistä yksityiskohtaa myöten erityisesti Bengtskärin taistelua 1941 koskien. Tutustuimme myös taistelun asekokoelmaan, käsikranaatteihin, vanhan prisman lasikappaleeseen ja kivääreihin sekä teräskypäriin. Minulle tämä oli toinen kerta majakalla, ensimmäinen oli vuonna 1996 majakan täyttäessä 90 vuotta. Silloin lähdimme myös Hangosta Anna-aluksella, aikana jolloin matkustaminen oli vielä halpaa ja lohikeittoa oli runsain määrin;) Saarella kiipesimme tornin 252 askelmaa, 14. askelmassa oli käsikranaatin iskemän jälki. Suomalaiset saivat lopulta pidettyä torni hallussaan venäläisten ylivoimaisesta valtausyrityksestä huolimatta. Majakkatornissa ei päässyt ulkoilmaan, prisman vieressä oli hieman hiostavaa. Tornin vieressä oleva sauna oli myös kiva nähtävyys.
Hangossa kävimme tutustumassa myös Neljän tuulen tupaan, jossa saimme maistaa Marskin Ryyppyä sekä kiersimme kasinon vierestä lähtevän luontopolun rantakallioilla, jossa näkyi paljon venäläisten miehitysaikana 1940-1941 rakentamia linnoitteita ja konekivääriasemia ym.
3.-4.8.2013 olimme Päivin ja Nicolaksen kanssa telttaretkellä Säkylän Pyhäjärvellä. Viimeksi poikkesin järven rannalla juhannuksena 1999 Alastaron festarien jälkeen kotimatkalla. Järvi on mahtava ja ainutlaatuinen paikka Lounais-Suomessa. Se on valittu mm. sekä Varsinais-Suomen että Satakunnan maakuntajärveksi Lounais-Suomen suurimpana järvenä. Kävimme ensin Vaskirannassa etsimässä telttapaikkaa mutta tämä osoittautui yksityiseksi alueeksi. Sitten löytyi Katismaan saaren uimaranta ja karaokebaari jonka vieressöä olevalla kalastajien rannalla yövyimme. Aamulla kalastajia lähtikin järvelle ravustamaan telttamme vierestä. Ystävällinen kalamies lahjoitti kotiinviemisiksi meille mukavan kokoisen suutarinkin, jonka valmistin uunissa. Kiitoksia:) Sää oli kaunis. Meloin sunnuntaina Iissalon ja Emänkarin saarten ympäri, jossa samalla kiersin muutkin pienemmät luodot ja noin 90% koko järven saarista. Iissalossa oli laavu ja paljon hyttysiä. Emänkarin saarella oli myös lounaiskärjessä mökki, joka oli aika tärvelty. Ikkuna oli rikottu ja rojua ympäriinsä, mutta talossa oli melko uusi saunakin. Petivaatteetkin oli neljässä sängyssä, mutta jäi ihmetyttämään miksi paikkaa oli tärvelty niinkin suojaisessa paikassa metsän keskellä. Poikkesin myös Krapanin saarella Emänkarin eteläpuolella, jossa oli mökki, puuvaja ja mukava laavu ulkoilmagrillin kera. Palasin rantaa kiertäen Vaskirannan vierestä edelleen Katismaalle ja kalamajalle teltan luo. Matkaa tuli noin 15 km.
23.8.2013 meloimme Kajn kanssa Storhällenin saarelle Friggesbyn telttailualueelta. Matkaa tuli noin 18-20 km. Saari oli kiva, näytti olevan uusi vihreä tynnyrimökkikin. Arvoitukseksi tosin jäi kenen rakennuttama / omistuksessa tämä oli. Huomasimme jo saarella kierreltyämme rannalla soutuveneen sekä kyltin jossa luki yllättäen "Maihinnousu kielletty". Tämä ei tietysti koskenut enää jo maihinnousseita henkilöitä;) Saaren lounaiskärjessä oli komeita hiidenkirnuja ja saarelta oli hienot näkymät avomerelle sekä toisaalta Stora Mickelskärenille ja Bylandetille. Takaisin tullessa pimeys verhosi meidät sisäänsä täysikuusta huolimatta ja saimme tehdä töitä että löysimme takaisin Skorvanin vierestä lähtöpaikalle. Ystävälliset telttailijat olivat jo tosin virittäneet nuotionkin rannalle että löysimme perille:)
28.8. 2013 (Hääpäivänämme) kävimme Villen, Klasun Auliksen ja Lassen kanssa saunomassa Villen veneellä Helsingissä Pikku Leikosaaressa. Diana oli mukana grillaamassa ja kävi myös saunassa ja vedessäkin kastamassa laiturilta. Unohdin nilkkatukeni saunan verannalle ja seuraavana päivänä 29.8. kävin Dianan kanssa meloen noutamassa tämän. Leikosaareen pohjoispäässä pystyy nousemaan maihin kajakillakin hyvin ja saarella on peräti neljä nuotiopaikkaa saunan lisäksi. Meloin tyttö kyydissäni noin 15 km lenkin Kuiva Hevosen kohdalle jossa käännyin takaisin, kiersimme Ison Leikosaaren ja pidimme evästauon Leikosaaren ja Hattusaaren välisellä luodolla. Vieressä oleva Kutukari oli myös hauska harjamainen matalikko.
7.-8.9. 2013 teimme Ilen kanssa retken Naantaliin. Sää oli täydellinen, poutainen ja heikkotuulinen, aurinko paistoi kuin Naantalissa kuuluukin, sillä erotuksella eittei ollut enää itikoita riesana kuten kesällä. Lähdimme Kirkkosalmesta liikkeelle, jossa söin hyvän lohikeiton rantakievarissa ennen lähtöämme. Kävimme myös tutustumassa Rymättylän lossin ja sillan valmistumisesta (vuonna 2001) kertovaan näyttelyyn ravintolan yläkerrassa. Meloimme aluksi Väskin saaren ympäri Kallon saarelle Muumimaailman vierestä, josta sai hyviä kuvia myös Naantalin kirkosta ja Kultarannasta. Tästä jatkoimme Vepsän saarelle, joka oli todella hieno leiriytymispaikka, sesonkiajan juuri päätyttyä muuta väkeäkin oli vähän, yksi satunnainen Turkulainen mies koiransa kanssa sekä yöllä tosin möykkääviä veneilijöitä mölysi uimarannan satamassa jonkin aikaa. Muuten oi tosi rauhallista. Saarella oli korkea näköalapaikka kalliojyrkänteiden välissä, josta avautui hienot maisemat joka suuntaan. Krimin sodan aikana 1854-1856 englantilais-ranskalainen laivasto joutui vetäytymään Vepsän saaren kohdalla yritettyään tunkeutua Turkuun. Venäläinen rannikkotykistö onnistui estämään tämän. Saarella oli myös punaisten piilopaikka sisällissodan aikana. Leiriydyimme saaren uimarannalle ja illalla katselimme komeaa tähtitaivasta satelliitteineen, näkyi hyvin myös Otava:)
Ensimmäisen päivän melontamatka oli noin 24 km, jatkoimme etelään Orisgrundetille eli Orhisaarelle, jossa bongasimme jonkinlaisen tutkatornin tms. Tästä edelleen kiersimme kaikki saaret, Otavan, Luonnonmaan, Airismaan ja Aaslaluodon sekä kymmeniä pienempiä saaria ja luotoja. Pidimme tauon Kariluodon rannalla iltapäivällä. Toisena päivänä matkaa tuli noin 48 km eli yhteensä 72 km. Tämä vanhan Rymättylän kierto oli aika lailla samanpituinen retki kuin 2012 Kustavin kierto. Kokonaisuutena hieno retki hienossa säässä;)
28.9.2013 Olin Kain kanssa Vuosaaressa. Lähdimme idyllisestä Uutelan pienvenesatamasta Vuosaaren uimarannan vierestä kohti Mustaa Hevosta ja Kaunissaarta. Satamassa oli myös sopiva laskuramppi veneitä varten. Pääsimme Skatan niemen kärkeen asti, mutta jouduimme kääntymään takaisin Skatan selällä kovan pohjoisen- luoteen suuntaisen tuulen takia joka oli noin 10-11 m/s. Outoa oli että ilmatieteenlaitoksen yleensä luotettava merisääennuste näytti 6 m/s ennusteeksi. Tämä petti täysin suunnitelmat, vetäydyimme Kalliosaaren suojiin, jossa kävimme ihailemassa maisemia aina Söderskärin majakalle asti ja pidimme taukoa. Kiersimme Voirasiran ympäri Neitsytsaarten kapeikosta paluureitille satamaan. Kapeikko oli hauska paikka melojalle. Matkaa tuli alle 10 km.
2.10. 2013 uusi yritys samasta paikasta Kosken Timon kanssa. Nyt sää suosi ja pääsimme Kaunissaareen sekä Tallholmeniin mukavasti. Kaunissaaren raitti oli kiva, paljon oli erilaista infraa kesän jäljiltä, olipa vielä yksi telttakin pystyssä. Kävimme katsomassa rantasaunalla, jossa oli saunanlämmitys juuri käynnissä. Luontopolkua emme sen enempää ehtineet koluta mutta mielenkiintoista oli tieto että aikanaan 1700-luvulla virolaiset miehet olivat paenneet saarelle Venäjän armeijan ns. pakko-ottoja. Saaren eteläkärjestä näkyi hienosti myös Söderskärin majakka. Kiersimme aallonmurtajan ja suuntasimme Tallholmenille. Pimeä ehti laskeutua jon aikana myös tuuli hieman voimakkaammin. Saimme muutamat kuvat Tallholmenin mökistä ja saunasta ja sitten suorinta reittiä takaisin. Vuosaaren tornitalo toimi loistavana maamerkkinä merikorttisuunnistuksen apuna. Cityvalot olivat hieno näky kun lopulta pääsimme riittävän lähelle. Mustan Hevosen kohdalla päätin oikaista hieman mikä osoittautui vääräksi ratkaisuksi. Kartta näytti että Svarthästklobbenin sisäpuolelta pääsisi läpi, mutta tämä ei natsannutkaan. Aallonmurtaja oli kasattu kivistä ja siinä oli onneksi kajakin mentävä aukko mutta juutuimme silti pohjakiveen kiinni ja jouduimme kahlaamaan kapeikon yli noin 10- 20 metrin matkan. Loppumatka olikin jo helpompaa. Matkaa tuli noin 25 km.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)