Suomen mereen laskevat joet ja sisäjoet

Mereen laskevia jokia on tullut melottua ja (soudettua) seuraavasti

1. Salonjoki tuli soudettua Aksun mökiltä Särki 400 kalaveneellä Halikonlahdelta Saloon torille sekä riippusillalle asti useamman kerran 1992-1995. Matka yhteen suuntaan noin 7-10 km.

2. Halikonjoki tuli soudettua myös kertaalleen Joensuun kartanon ohi Halikon kirkolle asti kesällä 1993. Matka noin 4 km yhteen suuntaan.

3. Espoonjoki kokonaisuudessaan kahdessa osassa. 2004 kesällä lähtö Espoon tuomiokirkolta, josta retki aina Espoonlahdelle asti ja etelärantaa Otaniemeen. Matka noin 30 km. 1.5.2011 meloin Pitkäjärveltä lähtevän todella ryteiikköisen joen kirkolle asti. Jorvinkoski (Ingaksenkoski) Myllykylän kohdalla oli kohtuu haastava, mutta ryteikön takia osuutta ei voi kyllä suositella. Paljon kahlaamista ja rämpimistä aina Träskändan puistosta lähtien. Espoonjoki on noin 7 km pitkä ja Glimsinjoki 5 km. 

4. Mankinjoki kolmessa osassa. Kesällä 2004 meloin Espoonkartanolta olevan osuuden merelle. Paikoin hienoa luontoa mutta myös kantamista ja kahlaamista. 2010 meloin Nuuksion Solvallan opistolta järven poikki ja kannoin padon yli Nuuksionjoelle. Tästä edelleen Nupurinjärvelle asti. Keväällä 2011 meloin Nupurinjärveltä Svatbäckträsketin, Kvarnträskin ja Dämmanin kautta Gumbölen golfkentän viereen Gumbölenjoelle. Tässä kohtaa joki oli ryteikköistä ja kantaa piti paljon. Kvarnträsk oli minusta autenttisin järvistä, idyllinen puro johti tästä pienen kosken kautta Dämmanille. Dämmanilta laskeutuessa piti kantaa kajakki korkean padon ohitse joelle, jossa oli heti metrin kynnys. Tähän kynnykseen kompastuin kajakin jäädessä pantteeseen 45 asteen kulmaan. Piti ryömiä ulos kajakista ja kiskoa kajakki sivuun samalla kun takaa syöksyi vettä kajakin sisään.Espoonkartanola eteenpäin matka helpottui. Tätä ennen oli vielä kaksi koskea. Gumbölen kartanon kohdalla piti kantaa kajakkia noin 200 metriä, samoin pieni koski myöhemmin vaati kantamista lyhyen matkan. Kokonaismatkaa tuli noin 30 km.

5. Siuntionjoki tuli melottua kokonaisuudessaan kolmessa eri osassa keväällä ja syksyllä 2012 Vihdin Enäjärveltä mereen asti Störsvikin uimarannalle. Matkaa tuli yhteensä noin 50 km. Enäjärven ja Poikkipuoliaisen välinen osuus on todella hankala lähes umpeenkasvanut ruovikko, jossa lähellä Poikkipuoliaista jouduin vielä perääntymään kun en päässyt eteenpäin koskeikossa enkä toisaalta pystynyt vetämäänkään kajakkia upottavassa vaarallisessa suossa. En suosittele kenellekään tätä pätkää. Poikkipuoliainen - Palojärvi oli korkean veden aikaan mukava melottava osuus.  Tervajärvi ja Huhmajärvi olivat välissä kivoja vaihteluista.  Näin pari peuraakin kahlaamassa joessa. Palokoski oli paha koski  Palojärven eteläpuolella. Yritin erehdyksessä laskea tätä mutta nopeasti kajakin pyörähdettyä sivuittain kivien väliin jouduin luopumaan tästä yrityksestä ja vetämään rantaa pitkin. Pahimmat kaatuneet puut ja ryteiköt tulivat Karhujärven jälkeen. Vanha myllypato piti kiertää maitse, muutenkin oli pahoja virtauksia useassa kohtaa ja todella raskasta maastoa. Pulahdin muutaman kerran kun kaatuneet puut estivät hallitun ohituksen ja voimakas virta painoi takaa päin. Tjusträskin jälkeen matka helpottui Sjundbyn linnalle asti. Tästä eteenpäin oleva Pikkalanjoki oli helppo ja mukava osuus meloa merelle asti. Lopussa oli vielä patoportitkin jotak piti sähköisesti avata ja sulkea. Tällä osuudella oli jopa melojille erikseen tehtyjä opastepoijuja alueen historiasta ym.

6. Ingarskilanjoki Inkoossa tuli melottua 27.10.2012 kantatie 51:ltä mereen asti. Vettä oli riittävästä eikä kertaakaan tarvinnut kantaa. Muutama koskipaikka tosin oli matkan varrella mutta nämä ohittuivat suht hyvin ilman suurempia ongelmia. Tosin kerran piti nousta kajakista vauhdittamaan kivien väliin jumitunutta kajakkia. Matka noin 10 km Kopparnäsin Kallioniemeen asti. Jokiosuus noin 8,5 km.

7. Järsönjoki on nafti kahden kilometrin pätkä, joka alkaa Porkkalan tien varresta Friggesbyn kylän kohdalta. Meloimme pätkän Kaj Auran kanssa 23.11. 2012 edestakaisin Järsönsalmelta niin pitkään kuin pääsimme lähelle Porkkalantietä. Vesi oli korkealla, joten reitti oli yllättävänkin hyvä. Ohitimme mm. vanhan sillan ja todennäköisesti miehityksen aikaista rakennuskantaa.Lopulta eteen tuli rikkonainen vanha romahtanut silta, jota emme viitsineet enää kantaa ylitse, koska joki olisi kaikesta päätellen pian muutenkin loppunut. Joki laskee siis mereen Järsönniemen eteläpuolelta. Niemen pohjoispuolella on Järsönlahti, johon laskee myös lyhyt jokipätkä.

8. Porkkalan eteläpäässä on Lillkanskogviken, joka nimensä mukaan määrittyisi lahdeksi. Tästä kuitenkin laskee selvästi Porkkalan tien alittaen noin 1,5 km pitkä joki mereen, jonka Samuel Marisan kanssa meloimme edestakaisin 17.6. ja 19.6. 2012.

9. Kiskonjoki 9.5.2013
Latokartanonkoskelle asti. Matka noin 17 km. Joki oli kevätaikaan hyvä meloa, Kosken kartanon kohdalla piti kantaa muutama sata metriä. Saarentaanjärvi oli tulva-aikaan kaunis. Meloimme Melamogulien porukalla retken, yhteensä osallistujia oli 12. Kai Schneider toimi retken vetäjänä ja myös koskimelontaharjoitteita oli mahdollisuus tehdä pienimuotoisesti. 

10. Paimionjoki 10.5.-12.5.2013.
75 km matka Myllylammelta mereen Paimionlahteen Fuilan rannalle asti. Meloin matkan Keijo Tikkasen kanssa. Sää oli hieno.

11. Vantaanjoki 16.5.2013.
Meloimme Avokanoottiyhdistyksen kanssa avokanooteilla Vantaankoskelta Haltialan kartanolle. Matkaa noin 9 km. Virtaama oli 8 kuutiota sekunnissa. Mukana oli Janne Pyykkö ja Auli Kuressaar täytettävällä ilmakanootilla, Tiina Kujansuu ja Teemu Markkanen yksiköillä sekä minä Esko Verrosen kanootin etumelojana. Pitkäkoskessa kolisi heti kiviin ja pyörähdimme noin 180 asteen kierroksen, Niskalankoski oli helppo ja lopuksi Ruutinkoskessa tuli enemmän kuohua vastaan.

12. Fiskarsinjoki 2.6.2013
Meloin joen kauniina kesäpäivänä Fiskarsin keskustasta yläjuoksun suuntaan. Kävin paloaseman padolla, yläjuoksulla piti alittaa kolme matalaa siltaa ja lopulta tulin puutehtaalle, jossa piti ottaa kajakki ylös. Edessä ol korkea putous. Ajoin kajakin autolla museon ohi yläjuoksulle uimarannan viereen, josta oli jopa hyvä laskuramppi autolle ja kajakille. Meloin Degersjön-järven eteläreunaa Gennäsin eteläpuolella olevalle niemenkärjelle asti. Katsoin kauempaa että ilmeisesti joku nainen ottaa aurinkoa rannalla, mutta lähempänä tämä osoittautuikin mieheksi!  Mikä karmea pettymys. Kävin katsomassa niemellä olevan hiidenkirnun ja lähsin jatkamaan matkaa takaisin eteläisen saaren kiertäen. Pienellä luodolla Degernäsin lounaispuolella oli kanadanhanhi pesimässä. Kävin Böleträsketin eli Pasilajärven vieressä tien kohdalla joka erottaa nämä kaksi järveä toisistaan ja meloin takaisin joen varteen, jossa kävin uimassa. Paluumatkalla kävin uimassa vielä Linhamarinjärvessä tien vieressä, jossa oli kiva uimaranta kätevästi tien kohdalla.

13. Kymijoki 2012 / 2013

Kalevan Kierroksen soutu Iitin soutu oli osana Kymijoen virtaamaa, tosin lumparealueella. Matka oli 50 km 2012, jonka teimme vuorosoutuveneellä Jouni Helisteen kanssa, vuonna 2013 meloinen kaksikolla Jari Pihlajamäen kanssa 30 km aikaan 3h 30 min.









Sisäjokia on tullut melottua seuraavasti:

1. Väänteenjoki Hiidenvedeltä Hiidenpirtin sillan kupeesta Lohjanjärveen Aurlahden uimarannalle kesällä 2006. Matka noin 20 km. Väänteenjoessa oli veneitä varten tehty nostorullakko, johon myös kajakki sopi hyvin. Idyllinen ja kaunis reitti. Tosin yhdessä kohtaa kuollut hauki kellui joen pinnalla.

2. Nummenjoki Nummi-Pusulan Pitkäjärveltä Lohjanjärveen asti Väänteenjoen ylittävän sillan kohdalle kesällä 2007. Matka noin 30 km. Nummen keskustassa piti nostaa padon yli kajakki ja myllyn kohdalla oli matalikkoa, mutta muuten matka sujui yllättävänkin hyvin. Vanhan Turuntien läheisyydessä oli aivan erämainen tunnelta eikä liikenteen melu osunut kuin harvoin kohdalle. Matkall oli Musterpyynjärvi ja Savijärvi ennen Lohjanjärven Maikkalanselkää ja Hiiden urheiluopistoa. Meloin Suittilan sillan kohdalle.

3. Pusulanjoki Pusulanjärveltä Nummenjoelle ja Saukkolaan asti noin 10 km kesällä 2007. Matka oli aika hankala enkä suosittele osuutta melottavaksi.

Majakat

Majakoista ja mereen laskevista joista olen pitänyt tilastoa, missä on tullut milloinkin käytyä.

1. Bengskärin majakka kesällä 1996 yhteysaluksella Hangosta. Salolainen lintumies Seppo Sällyllä toimi oppaana kertoen linnuista, kasveista, luonnosta ylipäätänsä ja saaren historiasta. Toisen kerran majakalla 4.7.2013. Sällylä oli jälleen matkaoppaana, nyt aluksena Hangosta toimi Marine Linesin alus.

2. Russarön linnakesaari 1996

3. Utön saarella tuli käytyä  kolmeen eri otteeseen 1998, 1999 ja 2000 Sinisen Reservin matkalla sekä kahdesti Anna-aluksella Turusta kapteenina Stefan Jensen.

4. Isokarin majakalla Uudessakaupungissa ja Kylmäpihlajan majakalla kävimme Päivin kanssa majakkaristeilyllä Ugista kesällä 2007. Isokarin saari oli melko suuri, paljon erilaisia rakennuksia ym. Majakka oli maalattu alkuperäiseen asuunsa, mustavalkoinen väritys oli vaihdettu oranssinvalkoiseen.

5. Kylmäpihlajan majakalta mieleen jäivät erityisesti tiiroille rajattu suojelualue, jota linnut puolustivatkin varsin aggressiivisesti.

6. Valassaarten majakalle meloimme Siskon ja Matin kanssa syyskuun alussa 2008 kelin ollessa suotuisa. Raippalodon kierron yhteydessä. Majakka oli punainen ja kiinni, mutta muista hyvin Henry Lepauten nimen jalustassa. Gustav Eiffelin arkkitehtitoimiston töitä oli tämäkin majakka.

7. Kiersimme myös Norrskärin majakan samalla reissulla tähän kuitenkaan sen enempää tutustumatta.

8. Pyhämaan kierron yhteysessä Uudessakaupungissa Satakunnassa vanhan Kalannin alueella Eerik Pyhän ensimmäisella ristiretkialueella 1155, meloimme Pyhämaan saaren ympär ja poikkesimme Lyökin pookilla. Yövyimme Ruskion saarella.

9. Suomenlinnan tornissa kävin syksyllä seurakunnan järjestämällä sauna-uintireissulla Merivoimien omistamassa Suomen suurimmassa saunassa.

10. Märketin majakalla kesällä 2011.

11. Sällskärin majakalla kävin myös Esan, Kaisan ja Tainan kanssa kesällä 2011. Tämä oli varsinainen majakkabongausretki. Märket ja Sällskär olivat todella mielenkiintoisia paikkoja omalla tavallaan, Sällskärissa oli hienointa itse saari autiotupineen vaikka majakka olikin kiinni, Märketissa taas majakka oli kohokohta, luoto oli melko pieni. Hylkeitä näkyi myös paljon koko matkalla. Meloimmem Eckerstä molemmille majakoille. Märketille oli matkaa noin 25 matkaa Eckeröstä, matkalla poikkesimme Sginiskärin lintusaarella, jossa oli myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitusjäänteitä.

12. Rönnskärin majakan Kirkkonummella meloin kahteen kertaan ympäri 2012, 2007 kävimme Päivin kanssa siellä myös yhteysaluksella Upinniemestä tutustumassa. Tosin majakkaan sisälle ei päässyt huonuntoisten rappusten takia.

13. Haapasaaressa kävimme kesällä 2012 yhteysaluksella. Ostin myös turistipaidan saarella olevasta tiilisestä majakkatornista. Saaressa oli Osuuskauppa, kirkko ja armeijan käytössä olevan majakkatorni sekä merivartioasema.

14. Kävin perheen kanssa majakkaristeilyllä Söderskärin majakalla kesällä 2012.

15. Porkkalan majakalle meloimme Kaj Auran kanssa 13.10.2012. Oli kaunis, lähes tyyni seesteine lokakuun lauantai, täydellinen ilma meloa majakalle asti. Näimme lukuisia hylkeitä ja viivyimme noin 45 min saarella.

16. Harmajan majakalle meloin Ilen kanssa Soukansalmesta Suvisaaristosta 30.5.2013. Kävimme ensin Koirasaaressa, josta majakan kautta takaisin Soukkaan. Sää oli kaunis ja tuuli leppoisaa.

17.  Jussarön majakka 13.6.2013. Melontaretkellä Jari Pihlajamäen kanssa meloimme Baggöstä Jussaareen ja siitä edelleen majakalle. Jussaari oli todella hieno paikka, luontopolku kiersi saaren, paljon eri infokylttejä, hyvät opasteet ja hieno hiekkaranta saaren itäpuolella. Saaressa toimi rautamalmikaivos vuosina 1961-1967, jonka jäljiltä saaressa on paljon ränsistynyttä rakennuskantaa, yksi iso siilo ja toinen pääkuilun korkea tornirakennus. Armeija suoritti saarella kovapanosammuntoja kaivostoiminnan loppumisen jälkeen ja vuonna 2005 saari siirtyi kokonaan Metsähallitukselle virkistyskäyttöön. Alkuperäinen majakka sijaitsi saaressa 1891-1922, jonka jälkeen nykyinen majakka rakennettiin etelään Sundharunin saarelle. Vanhan majakan perustalle tehtiin myöhemmin merivalvontatorni. Majakka on saaresta noin 3,5 km etelään, ja kun jatkoimme melontaa Jussaaresta, nousi matalapaine ja tuuli nousi 6-8 m/s. Siksi emme yrittäneet maihinnousua majakalle vaan tyydyimme kiertämään majakan ympäri myötäpäivään. Pahoja pintakiviä ja kareja oli saaren ympärillä joita piti varoa tarkasti. Matkaa takaisin Baggön satamaan tuli kaikkiaan noin 35 km.

18. Gustavsvärnin majakka 3.7.2013. Melontaretki Hangon Itälahdelta majakalle ilta-auringossa oli hieno kokemus. Majakkatorni itsessään oli remontissa, mutta muuten saareen tuli tutustuttua lyhyen visiintin aikana.

Venuksen taikaa 6.6.2012

Viritin aikaisen herätyksen pitkän harkinnan jälkeen ja menin aamulla ennen seitsemään Kaivopuistoon Ursan torniin monen muun kanssa ihmettelemään ja tirkistelemään taivaalle, josko Venusta näkyisi kiertämässä Auringon edessä. Pilvet harmittavasti estivät tämän. Tornin hoitajan Sakari Lehtisen mukaan muutama onnekas oli hetken nähnyt kaukoputkella ilmiön hyvin lyhyesti pilvien raosta. Viimeksi sama ilmiö näkyi Suomessa kesäkuussa 2004 ja seuraavaksi joskus 2117 eli pitänee mennä jonnekin muuhun maahan etsimään tätä tähdenlentoa sitä ennen;)

Helsinki-päivä 12.6.

Helsinki 200 vuotta pääkaupunkina perinteinen juhlapäivä tänään oli ihan kiva, tosin Pasilassa asti ei mitään erityistä karnevaalia tullut vastaan. Vuonna 2000 olin Hesassa kun juhlitiin koko kaupungin olemassaolon 450-vuotisjuhlaa. Tämä oli ehkä vieläkin merkittävämpi silloisen Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan ansio kuin pääkaupungiksi tulo 1812, joka oli vain Venäjän keisarin Aleksanteri I:n hallinnollinen päätös. Muistan kun kävelin kartionmuotoinen juhlatötterö silloin keskustassa. Näitä jaettiin jostain kojusta yleisölle, kieltämättä tuntui aika hassulta heilua sellaisen kanssa stadin keskustassa.

13.6. oli Vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa promootion 2011 kirjan julkistamistilaisuus. Hieno tapahtuma, ja mahtavaa promootiota on aina mukava muistella jälkeenkin päin eri yhteyksissä. Kävin poikkeamassa Töölönlahden luoteirannalla olevassa jurttasaunassa. Sauna oli tehty telttaan ja oli ihan viihtyisä kokemus ja käytiin uimassa myös laiturilta. Tosin minusta aiempi taiteilijoiden rakentama turvesauna vastarannalla radan vieressä lähellä junaradan siltaa oli vielä uniikimpi 2003-2004. 

Englannin Elisabet II 60 vuotta monarkkina 1952-2012

Englannin ja Iso-Britannian sekä muodollisesti myös koko 54 eri maan muodostaman Kansainyhteisön valtionpäämiehenä vuodesta 1952 toiminut Elisabet II viettää ns. timanttijuhlaansa tällä viikolla. Kuninkaallisilla ei puutu elämästään valtaa eikä loistoa, mutta toki ihmisiä hekin ovat erilaisine arkisine murheineen kaiken glamourin ja maallisen mammonan verhoamien mahtipontisten kulissien takana. Kuninkaallisuuteen liittyy perinnöllisyys, mikä monarkioissa olevien tasavaltalaisprotestiliikkeiden mukaan on epädemokraattista ja tässä varmasti tietyllä tavalla onkin perää, kun verrataan valtiomuotoja ja eri toimijoiden keskinäisten suhteiden toimivuutta. Ylellinen elämäntyyli kansan verovaroilla hakee kuitenkin oikeutusta myös nykypäivänä.

Kaikki myöskään Englannissa eivät ole rojalisteja eivätkä kuninkaallisten faneja. Kuitenkin on minusta erittäin hienoa ja esimerkillistä että vielä 86-vuotiaana oleva Elisabet ei näytä julkisuuteen väsymisen merkkejä ja työskentelee esimerkillisen tarmokkaasti maansa keulakuvana edustaen eri puolilla maailmaa omaa maataan. Hänen kaltaisensa henkilöt näyttävät omalla esimerkillään työpanoksen merkitystä eri tehtävissä. Kansakunnan keulakuvana toimiminen vaatii pitkäjänteistä sitoutumista ja tästä Elisabet ansaitsee minusta suuret onnittelut. 60 vuoden virkauraan ei ole yltänyt kukaan muun maailman elossa olevissa johtajista ja historiastakin heitä pitää etsiä todella kaukaa. Englannissa vain yksi, Victoria on hallinnut pidempään vuosina 1837-1901. Ei-monarkeista kukaan ei ole koskaan päässyt lähellekään 60 vuotta. Ennätys on Kuuban entisellä diktaattorilla Fidel Catrolla 49 vuotta.

Elisabet II on edustanut virassaan jos pitkälti yli normieläkeiän, mitä ollaan monissa EU-maissa hilaamassa vähitellen ylöspäin poliitikkojen toimesta. Monissa yhteyksissä mainittiin että Elisabetin aikana Yhdysvalloissa on toiminut toistaiseksi 12 presidenttiä. Samoin Ranskassa on toiminut 9 presidenttiä tänä aikana, mutta Suomessa vain viisi.

2012 keväästä lähtien

9.5.2012 oli mielenkiintoinen mahdollisuus tavata henk.kohtaisesti professori Juhani Suomi Kauniaisten musiikkiopistolla, jossa tutkija kertoi urastaan ja elämästään muutenkin. Olinhan lukenut kaikki Suomen Kekkos- ja Koivisto- elämäkerrat, jota olivat keskenään hyvin erisävyisiä, kuitenkin valtavan perusteellisia. Tästä kaikki kunnia kuuluu minusta tutkijalle, joka on suuren osan elämästään ja ajastaan panostanut aiheen tutkimukseen. Musiikkiopistolla oli mahdollisuus kysellä ja keskustella eri aiheisiin liittyvistä asioista ja otin toki esille että vaikka Kekkonen oli armoitettu presidentti, legendaarinen henkilö ja merkittävä valtiomies Suomen lyhyessä historiassa, minusta presidentti Mauno Koiviston kirjoissa saama kritiikki oli paikoittain aika kohtuuttoman kovaa ja terävää. Toki korkeassa asemassa olevien henkilöiden tulisi kestää kritiikkiä joka suhteessa, mutta lähtökohtaisesti Kekkos- ja Koivisto- tutkimukset näyttivät minusta olevan kirjoitettuja aika erilaisista lähtökohdista.

Juhani Suomi on myös perehtynyt monien muiden henkilöiden historiaan, kuten presidentti Risto Rytin ja monien muiden Suomen historiaan keskeisesti vaikuttaneiden.

11.5. pääsin katsomaan USA-Kazakstan jääkiekon MM-peliä Hartwall-areenalle. Vastaantulija tarjosi kympillä lipun matsiin ja pitihän se käydä katsomassa. Kazakstan oli yllättävän hyvä, USA teki 3-2 voittomaalin vasta 20 sekuntia ennen jatkoerän päättymistä.

30.5. oli tyky-aamupäivä Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Kiersimme Lammassaaren ja Kuusiluodon. Paikka oli todella vehreä ja luonnonläheinen, sinänsä mielenkiintoista löytää sellainen Helsingin maantieteellisestä keskipisteestä. Onneksi oli asiantunteva opas, jotakin sentään tarttui itsellekin. Opas tunnisti laulusta / ulkonäötä kaikkiaan 59 eri lintulajia, meikäläinen jonkun verran vähemmän;)  Opin tunnistamaan (kohtalaisella varmuudella) sentään telkän, rytikerttusen ja punavarpusen. Heinätavi, tukkakoskelo ja tukkasotkaparit tiirailtiin lintutornista ja jollain tasolla niitä oppi erottamaankin toisistaan. Haapanat ja silkkiuikut toki tunnistin itsekin.

2.6. pyöräilin maastofillarilla Bodominjärven ympäri vastapäivään ja 3.6. myötäpäivään. Myötäpäivään tuntuisi jonkin verran ehkä kevyemmältä vaihtoehdolta mäkien painottumisen suhteen. 3.6. sunnuntaina oli tosin myös Julius sivuvaunussa mukana, jolloin vedettävää painoa tuli selvästi enemmän. Kävimme päivällä myös Vihdin golfkeskuksessa tutustumassa golfiin, ajelimme mm. mönkijällä ym kivaa;) Tänään 3.6. muuten on tullut tasan vuosi hienosta promootion pääjuhlapäivästä Helsingin yliopiston juhlasalissa. Tapahtumaa on mukava muistella.

8.6.-9.6. reissu Tallinnassa ja Tartossa. Matka Tartoon avaa virolaisen maalaismaiseman hienosti, kattohaikaroita pesii tien vierustoill olevissa pylväissä vähän väliä. Pöltsamaalla on Viron maantieteellinen keskipiste, joka näkyy maantielle asti. Tarto on viihtyisä vanha yliopistokaupunki ja paljon rauhallisempi kuin Suomi-turisteja kuhiseva Tallinna jossa ei enää juuri huomaakaan olevansa ulkomailla;)Tartossa tutustuimme mm. Viron korkeimman oikeuden sisätiloihin.

10.6. tein noin 70 km pyöräilylenkin Nuuksioon. Nupurin baarin kohdalla jouduin pysähtymään, satula alkoi keikkua ja onneksi kahvilassa paikalla ollut herrasmiespappa omisti kuusiokoloavaimen, jolla sain kiristettyä satulan. Muuten matkasta ei olisi tullut mitään. Pyöräilin ensin Kirkkojärvelta Veikkolaan, josta pohjoiseen suuntaan. Kävin poikkeamassa Kaislammella, joka on todella idyllinen ja kaunis suolammikko puoliksi kansallispuiston alueella. Patikointikelpoinen ja ympäri kierrettävissä. Tästä jatkoin eteenpäin ja ajoin Kolperinlammen suolätäkölle sekä Kolmoislammien rantaan metsäpolkuja pitkin. Hyttyset tosin iskivät aika tehokkaasti kimppuun kun metsä alkoi tihentyä ja suopurot lähestyä. Karistin hyttyset fillarilla ja jatkoin Kurjolammelle. Kävin läntisen Valklammen rannalla, jossa oli presidentti Kekkosen vanha metsästysmaja nykyisin vuokrakäytössä. Idyllinen banaaninmuotoinen lammikko. Rannalla nuotiopaikka ja kanootti. Kyykäärmekin näyttäytyi terassilla kuistin vieressä. Jatkoin tästä pohjoiseen ja pyöräilin Saarilammen ja Liukkoin ohi Ruuhilammelle. Täältä edelleen jatkoin Kaitlammelle. Sieltä edelleen Nuuksiontietä takaisin Espoon keskukseen, Gumbölen kautta. Kävin uimassa vain neljä kertaa, Kaislammella, Kurjolammella, Valklammella ja Kaitlammella, kaikissa sattui olemaan laiturit juuri tätä varten, ettei tarvinnut kahlata jorpakoissa:D

Kesälomamatka 18.7.-25.7. 2012 vanhaa kuninkaantietää Espoosta Virolahdelle asti oli hieno kokemus. Kävimme Pernajan kylässä, jossa oli Mikael Agricolan patsas. Otin valokuvat kaikista joista matkan varrella, Sipoonjoki, Pernajanjoki, Ravijoki, Porvoonjoki, Loviisanjoki, Tesjoki, Summajoki, Kymijoki 3 eri haarassa ja lopuksi Virojoki. Tutustuimme Kotkassa Sapokan vesipuistoon ja kävimme lyhyesti myös Maretariumissa. Uusi merikeskus Vellamo oli valtava rakennus mutta kiinni sinne mennessämme. Kävimme yhteysaluksella Haapasaaressa, joka oli idyllinen paikka. Kiersimme saaripolun mm. muistomerkillä, 150-vuotta vanhalla Pookilla, valvontatornilla, joka on armeijan käytössä, merivalvonta-asemalla sekä kirkossa, jonne sai kyläkaupasta avaimet. Tuuli tosin nousi noin 13 m/s paluumatkalla, siksi kippari ohjasi 15-metrisen aluksen Kirkonmaan linnakesaaren itäpuolelta takaisin satamaan. Näimme Ruotsinsalmen taistelun 1790 paikat, mm. Fort Slavan linnoitus oli selvä muisto tämän jälkeisestä ajasta. Venäläiset olivat pystyttäneet muistoksi merenneidon läheiseen niemeen. Reitiltä näkyi hyvin myös Venäjän puolen Suursaari linkkimastoineen. Kotkasta muistui ekana mieleen Junnu Vainio ja entinen koripalloilija Larry Pounds.

Haminassa tutustuimme kaupungin kolmeen kirkkoon ja valtavaan ulkoilmakatokseen. Paikka oli hyvin pieni ja kompaktisti kehän muotoon rakennettu linnoituskaupunki. Klamilassa oli hieno satama. Kävin myös vanhassa makihyppytornissa, joka kieltämättä hiukan hirvitti kavuta huipulle asti sekä virallisessa näkötornissa. Paikka on säveltäjä Uuno Klamin kotipaikka, muistomerkki oli kirkon pihalla. Virolahti oli hieno paikka, siellä oli neljä eri lintutornia joissa kävin tutustumassa, varsinainen bongareiden tukikohta. Alueella oli myös hyvä leirintäalue sekä kotiseutumuseo, jossa pihalla oli esitelty mm. Huovarin saaren vanhoja "kalaputkia". Tosin museo on kuulemma vain viikon auki koko vuodessa. Kävimme myös Miehikkälän Salpalinja-museossa ja Svinhufvudin kotimuseossa Luumäellä. Kivijärven rannalla sijaitseva Kotkaniemi on hieno paikka, mukava mahdollisuus kerätä mustikoita ja käydä vaikka uimassa rannalla. Lappeenrannassa vietimme kaksi päivää ja teimme myös päiväristeilyn Viipuriin. Kävimme Viipurin linnassa ja Pyöreässä tornissa sekä kahdessa kirkossa. Toisen pihalla oli myös Mikael Agrocolan patsas. Kaksi saman henkilön patsasta samalla kesälomareissulla;) Viipuri oli siistiytynyt ka kehittynyt selvästi verrattuna vuoteen 1992 kun kävin siellä Kiskosta bussimatkalla mamman kanssa.

4.8. kävimme Helsingistä Kauppatorilta päiväristeilyn Söderskärin majakalle Porvooseen. Alku oli sumuista mutta onneksi ilma kirkastui päivän mittaan. Majakka oli ihan hieno ja koska lintujen rauhoitusaika oli jo päättynyt, pääsimme kävelemään riippusiltaa myös viereiseen saareen tutkimaan maisemia. Tuuli nousi paluumatkalla noin kymppiin ja siksi kippari siksi ohjasi tälläkin kertaa laivan suojaisempaa reittiä idempää takaisin Lauttarorille. Näimme mm. Pirttisaaren, Onaksen portin ja Onaksen saaressa olevat vanhat Napoleonin sarkofagit, (tosin sattumalta kiikarilla).

15.8. kävimme pitkästä aikaa Pentin kanssa Lohjan mökillä kokeilemassa kaksikkosoutuvenettä. Vene oli minusta tosi hyvä ja kulki hyvin, toki tässäkin aina pitää tekniikkaa kehittää ennen kuin voi olla ihan tyytyväinen. Sää oli tyyni ja lämmin, järven selällä näkyi hieno auriningonlasku Karjalohjan kirkkoa vasten Puujärven kohdalla.

16.8. oli hieno homma päästä Varsinaissuomalaisen osakunnan saunaekskulle valtioneuvoston linnan saunaan. Osakuntaporukkaa oli paikalla aika iso sakki. Sauna oli onneksi tarpeeksi iso. Kiitokset järjestelyistä menivät Ilari Aholalle.

1.9. osallistuin Smarkin joukkueessa täydennysmiehenä Kulosaaren ympärisoutuun, mukava fiilis kisata taas toistamiseen hienossa tapahtumassa 11 km matka. Pääsimme aikaan 48 min.

Kävin tutustumassa Kallion kirkon juhlavuoden messuihin 2.9. ja 9.9. perinnemessuun. Molemmat olivat hienoja tapahtumia. jälkimmäinen toki ehkä hieman raskassointuinen nykypäivän näkökulmata ajatellen. Saarnat olivat silti hyviä molemmissa. Ensimmäisessä 2.9. saarnan piti Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen ja toisessa Porvoon emerituspiispa Gustav Björkstrand. Kaikkein hienoin kokemus oli silti kun pääsin 13.9. tutustumaan kirkon torniin. Tämä pitää erikseen tiedustella ja sopia koska normaalisti torni on kiinni. Näköalat olivat mahtavat joka suuntaan. Ko. torni on edelleen Helsingin korkeimpia rakennuksia 94 metriä merenpinnasta.

Kokoustimme hienossa paikassa Vaasan Raippaluodossa 6.-7.10. Todella kiva päästä näkemään saarta sisäpuoleltakin, millaista merenlahtea näkyy maille päin. Matalaa ja erikoisen näköistä meriympäristöä alue on kauttaaltaan, kiva pieni kirkko. Varsinkin jääkärien jo aikanaan vanha tupa oli todella hieno paikka Raippaluodon pohjoispäässä.

14.10. oli Solvalla-marssi. Patikoin Juliuksen kanssa 7 km lenkin, jonka poika jaksoi hienosti. Kävimme Ruuhilammella asti, jossa oli huoltopiste. Tage Strandström oli  maalissa mehua jakamassa ja otti meistä kuvankin muistoksi:)

8.11.2012 kävin Samuelin kanssa ensimmäistä kertaa Helsingin vanhimmassa uimalassa, Yrjönkadun uimahallissa. Paikka oli ainutlaatuinen yhdistelmä kylpylää ja uimahallia, joskin aika hintava mutta hieno kokemus silti. Erityisesti vanha alkuperäinen puusauna ja kiuas oli hieno paikka.

10.11.2012 oli hieno pojan syntymäpäivä lauhana marraskuisena lauantaina Jorvin sairaalassa. Jännä juttu, mutta todella hienoa että kaikki onnistui lopulta hyvin.

10.11.2012 muuten tuli kuluneeksi 30 vuotta neuvostojohtaja Leonid Brezhnevin kuolemasta ja J.R. Ewingin murhayrityksestä (televisiossa Dallas-sarjassa tietysti) joka uutisoitiin Suomessakin iltapäivälehdissä. Kuriositeettina mainittaakoon vielä että herra Brezhnev oli kiistämättä ainakin yhdellä saralla ansioitunein kaikista neuvostojohtajista, koska hän ehti myöntää itselleen enemmän erilaisia kunniamerkkejä, mitä Lenin ja Stalin saivat yhteensä;)

24.11.2012 oli Kalevan Kierroksen vuosikokous Tuusulanjärven rannalla Onnelassa. Olis tosi hieno juttu ja suuri kunnia päästä osallistumaan palkintojenjakotilaisuuteen ja pokkaamaan Vuoden Kehittyjä -palkinto nyt toistamiseen, jonka ensimmäisen kerran sain vuonna 2004 Hämeenlinnassa.  Graniittikivi painaa noin 15 kg ja komea kotka-patsas koristaa tätä kiertopalkintoa.

5.12. Kauklahden kappelissa oli Pekka Simojoen gospeljoulukonsertti, jota kävimme Dianan kanssa kuuntelemassa. Oli tosi kiva tapahtuma.

6.12. kävin testaamassa ensimmäistä kertaa retkiluisteluvarusteitani Skrinnarin retkellä Hiidenvedellä. Keli oli ihanteellinen, jäätä noin 7 cm ja ohutta lumipeitettä. Luistelimme Hiidenrannasta kiertäen koko järven lukuunottamatta Vihdin kirkonkylän suuntaa. Kokonaismatkaa tuli 62 km.

20.12. 2012 oli harvinaisen hieno päivämäärä ja seuraavana päivänä 21.12.2012 piti Maya-kalenterin mukaan tulla maailmanloppu. Ei sitä ainakaan täällä päin näkynyt, mutta tekipä sillä muutama yrittäjä bisnestä Etelä-Ranskassa Bucarachin pikkukaupungissa;)

27.12. kävimme Päivin kanssa Mennin ja Jounin luona Nousiaisissa. Kävimme tutustumassa samalla Nousiaisten historialliseen 1200-luvun alussa valmistuneeseen Suomen yhteen vanhimmista kivikirkoista, tosin vain ulkoa päin. Tarinan mukaan piispa Henrikin luut ovat kirkon kryptassa.

28.12. hiihdin talven ekan hiihtolenkin Salon Tupurin 9 km ladulla. Kirkas täysikuu valaisi pimeän osuudenkin niin hyvin ettei juuri otsalamppua olisi tarvinnut lainkaan.

Joulua on mukava odotella mukavassa säässä. Vuosi on ollut kaiken kaikkiaan tosi hieno ja sisältänyt monia hienoja pysyviä muistoja. Luonnollisesti perheenlisäys ykkösenä marraskuussa, Portugalin - Espanjan matka heinäkuussa, monet melontareissut joista erityisesti Träskönin - Skrobbanin reissu kesäkuussa ja Porkkalan majakan valloitus lokakuussa jäivät päällimmäisenä mieleen. Kalevan Kierroksen Vuoden Kehittyjän komea kiertopalkinto, Kotka ja oma lautanen toistamiseen sitten vuoden 2004 oli todella mahtava juttu.

Melontapäiväkirja 2004-2011

Melontapäiväkirja 2004-2011

Kokeilin kajakkia ensi kerran joskus kesällä 1997 Kiskossa Hirsjärven mökillä. 2004 ostin käytettynä oman kajakin mallia Oasis II, joka on 4,4 m pitkä ja 63 cm leveä eli hyvin tukeva yksikkö aloittelijalle.
Aprillipäivänä 2004 kannoin kajakin Espoonjokeen, ja kävin pyörähtämässä Espoon Kirkkojärvellä kovimpaan tulva-aikaan. Matkaan tarttui myös pieni hauki jonka nappasin kyytiin pomppimasta rantapenkereeltä kuovin kynsistä. Jokimelonnat ovat parhaillaan mukavia, mutta toisin kuin järvellä ja merellä näissä on usein riesana lukemattomat suoraan keskelle jokea kaatuneetu puut ja pensaikot. Vesuri tai saha on hyvä olla mukana jos jokimelontaa harrastaa paljon. Huomasin tämän kun samana kesänä meloin Espoonjoen Espoon tuomiokirkolta mereen asti ja tästä jatkoin edelleen Espoonlahtea pitkin Suinonsalmeen ja etelärantaa aina Otaniemeen asti. Meloin myös Mankinjoen Espoonkartanolta mereen asti.
Huomasin että saaret ovat eniten oma juttuni, ne ovat geologisesti mielenkiintoisia, eri kokoisia ja hyvin erilaisia pinnanmuodoiltaan, kasvillisuudeltaan jne. Saaren kiertäminen on selvä ja helppo mitata ja näin ottaa melontareittisuunnitelman pohjaksi. Saaret myös antavat suojaa erityisesti merellä.Vuorosoutuveneellä tosin on kierretty Lohjansaari ja Jalassaari viisi kertaa Pentti Hovatan kanssa treenatessa ja kisatessa, samoin Sulkava-soutujen kautta on tullut Partalansaari kierrettyä tähän mennessä kahdeksan kertaa, joista kuusi kertaa kirkkoveneellä ja kahdesti vuorosoutuna.
Kesällä 2004 meloin Helsingissä Laajasalon ympäri joka on noin 16 km. Mukava lenkki kaiken kaikkiaan. 2004 melontoja olivat myös Särkisalon Isoluodon kierto yhdessä Aksun kanssa kaksikolla. Matka noin 23 km, aluksi aurinko paistoi, sitten tuli raju sadekuuro ja lopuksi taas paistoi. Espoossa meloin ensi kertaa Pentalan ja Stora Herrön saariin. Varsikin Pentala on eksoottinen paikka, koska siellä on pieni lampi keskellä saarta.

2006 kiersin yksikölläni Porvoon Emäsalon ja Vessölandetin saaret, Emäsalo noin 30 km ja Vessölandet noin 38 km. Vessölandetista jäi erityisesti mieleen kapea kanava ja hieno uimaranta saaren eteläpäässä. Samoin Särkisalossa meloimme Aleksin kanssa Ulkoluodon ympäri, matkaa tuli noin 25 km. 2006 elokuussa 19.8. meloin myös Pyhtäällä Munapirtin saaren ympäri ja kävin samalla poikkeamassa Kaunissaaren pohjoispäässä. Kävin myös Vahterpään saaressa. Matkaa tuli yhteensä noin 45 km. Kivoja paikkoja kaiken kaikkiaan. 2006 meloin myös Hiidenveden kioskilta ykköstien vierestä kapeaa jokea pitkin aina Lohjan Aurlahteen asti. Kapeikko oli todella kiva ja tuolloin siellä näkyi jo tulevaa moottoritietä varten valmiiksi tehtyjä rakenteita. Päivi haki minut pois sitten Lohjalta. Meloimme myös Päivin kanssa kaksikolla kaksi kertaa Laajalahdella. Lähdimme soutustadionilta ja kiersimme Kaskisaaren, Lehtisaaren, Kuusisaaren ja Seurasaaren. Pääministerin virka-asunto Kesäranta näkyy myös  suoraan melojien reitille. Ilma oli suhteellisen hyvä, tosin ensimmäisellä kerralla sivutuuli painoi meitä aika rajusti, minä olin takana melomassa, kun loppumatkassa irtosi myös toinen poljin ja peräsimen ohjausnaru löystyi. Tämän seurauksena ohjaus piti hoitaa kokonaan käsipelillä melomalla, että päästiin rantaan asti kunnolla.

Espoossa meloin saaristossa lenkin, jossa lähdin Haukilahdesta ja kävin mm. Rysäkarilla (huomasin vasta eväitä syödessäni että saari oli puolustusvoimien aluetta) Rannalla oli muutamia vanhoja rakennuksia. Tästä jatkoin Kytön saarelle, jossa pidin taas taukoa ja kävin tutustumassa tarkemmin tähän mielenkiintoiseen saareen. Paikalla oli kaksi rannikkotykkiä muistona puolustusvoimien ajasta. Tulenjohtotorni on hyvä maamerkki saaren tunnistamiseksi. Saarella kunnostettiin tuolloin vanhoja rakennuksia ja siellä oli venäläisten aikaisia pieniä kivilinnoitteita. Venäläiset olivat vallanneet saaren yksipuolisesti 1900-luvun alussa noin sata vuotta sitten ja Tarton rauhan  jälkeen saari siirtyi Suomen valtiolle ja myöhemmin armeijalle. Omistusriita puhkesi vuonna 2000, kun saarta oltiin myymässä Espoon kaupungille ja alun perin saareen omistussuhteen omannut suku alkoi vaatia saarta itselleen. Kiistaa puitiin maaoikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa asti. Joka tapauksessa saari on minusta viihtyisä ja nykyisin sinne voi jokamiehen oikeuden turvin myös rantautua, kunhan ei häiritse asutusta. Kävin myös lyhyesti Stora Herrössä sekä Pentalan saaressa, jossa on idyllinen pieni järvi saaren keskiosassa.

2007 melontoihin lukeutui heinäkuussa Ahvenanmaalla Kumlingen, Enklingen ja Seglingen saarten kierto. Kumlinge noin 30 km, Enklinge 15 km ja Seglinge 10 km. Kumlinge oli hienoin saari kiertää, oli vaihtelevaa maisemaa, kapeikkoa ym. Enklinge oli selväpiirteinen saari ja ilma oli hyvä, mutta Seglingeä kiertäessäni matalapaine alkoi painaa päälle. Voimakas myötätuuli siivitti minut saaren pohjoispäähän, jolloin kääntyessäni takaisin viheliäisen kova vastatuuli oli arviolta 10-12 m/s ja painoi suoraan vastaan kuin seinää vasten olisi yrittänyt meloa. Lisäksi alkoi massiivinen saderyöppy, joka kasteli minut täysin läpimäräksi. Ko. linjalla tuuli pääsi puhaltamaan suoraan Kökarista asti. Onneksi se oli vain muutaman kilometrin mittainen pätkä ja pääsin sittemmin hieman suojaan yhteyslossin ohituksen jälkeen. 2007 kesällä kävimme myös Päivin kanssa maitse retkellä Raumalla ja Uudessakaupungissa, jolloin kävimme tilausristeilyllä Kylmäpihlajan ja Isonkarin majakoilla. Kylmäpihlajan majakka oli lähempänä mannerta ja jäi mieleen erityisesti tiirojen suojelualueena. Isonkarin majakka oli ns. klassinen hienompi perinteisen mallinen majakka kauempana merellä. 2007 kesällä kävin myös melomassa Helsingin saaristossa ja kiersin Suomenlinnan saariryhmän, Santahaminan, Kuninkaansaaren ja Vallisaaren. Jännittävin kohta yllittää oli kapea Kustaanmiekan salmi Susisaaren ja Vallisaaren välissä, josta kulkee suuri laivaliikenne Eteläsatamaan, mm. kaikki Tallinnan ja Tukholman matkustajalaivat.
20.-22.8. meloin kaksikolla (Esa Härmän 6 m pitkällä Sea Ladyllä) Pasi Airikkeen kanssa Kemiönsaaren ympäri. Lähdimme Vuohensaaresta ja kiersimme saaren vastapäivään. Sää oli tuolloin hyvä. Pasi on erittäin kokenut ultrapitkien matkojen meloja, joten 150 km matka taittui harvinaisen jouhevasti kolmessa päivässä, joista kahtena ekana menimme 60 km ja viimeisenä loppupätkä 30 km. Purunpään saari oli mieleenjäävä paikka, koska siellä oli juuri miehen syvyinen iso hiidenkirnu, jossa oli kiva pulahtaa tauolla. Löysin merestä myös muovisen melan. Retken helmi oli myös käynti Högsåran saaressa, mm. museossa ja Keisarinsatamassa, jossa Aleksanteri III oli käynyt vuonna 1887 purjelaivallaan. Paikka oli luonnollisesti erittäin hyvin merkitty tämän luonnonkauniin saaren nähtävyyksiin.

2008 kesällä appiukko vei minut joelle, josta laskin kajakin ja meloin Nummen Pitkäjärven poikki Nummenjokea pitkin Turunväylän alitse edelleen kahden pienen järven kautta Lohjanjärveen asti. Joella oli paljon pieniä mökkejä ja asumuksia ja sankka metsä teki alueesta hyvin erämaan tuntuisen. Ykköstien ääni ei kuulunut lainkaan kun aivan vierestä mentäessä ja tuntui kuin olisi ollut jossakin hyvin syvällä erämaassa melomassa. Mökkeilijöiden ansiosta joelle kaatuneet puutkin oli aika hyvin sahattu veneen ja kajakin mentäviksi. Matkaa tuli noin 30 km. Samana kesänä meloin Pusulanjärveltä Pusulanjoen Nummenjokeen asti. Tämä pätkä oli kyllä todella viheliäinen, aivan täynnä kaatuneita puita ja välillä oli vaikea muistaa oliko lopulta melomassa vai metsätöissä. Eli en suosittele kenellekään jos haluaa vähänkään nauttia melomisesta.
Syyskuun alussa 2008 kävin Sisko Ruokosen ja Matti Hovin kanssa melomassa Vaasassa Mustasaaren kunnan alueella olevan Raippaluodon saariryhmän, toinen isompi saari oli Björkö. Alue on Merenkurkun UNESCO:n maailmanperintökohdetta yhdessä Ruotsin puoleisen Höga Kustenin kanssa. De Geer-moreeni näkyi käytännössä laajoina kiviharjanteina alueella, jolloin piti varoa törmäämästä kivikkoon kajakilla. Kivimuodostelmia oli sekä pinnan päällä että alla todella paljon. Melontamme kesti kolme päivää ja meloimme yhteensä satasen. Onneksi ilma oli kuin morsian, siksi pystyimme melomaan aina Valassaarille asti, jossa pidimme pitkän tauon. Saari oli hieno paikka, erityisesti koska siellä oli Gustaf Eiffelin arkkitehtitoimiston edustajan Henry Lepauten suunnittelema majakka. Alueen pohjoispuolella ekalla lounastauolla oli valtava määrä tyrnimarjoja. Yövyimme ekan yön laavun alla pohjoispäässä pienen kyläsataman lähellä. Illalla katselimme Matin kanssa tähtitaivasta ja pohdimme myös maailmankaikkeutta. Viimeisenä yönä ehti tulla aika pimeä ja onneksi meille tarjottiin telttapaikka saaren länsipuolelta ja pääsimme myös saunaan, mikä oli aika luksusta.
2008 kesällä meloimme Aksun kanssa Esan Sea-Lady-kaksikolla myös Bromarvinniemen eli Padvamaan ympäri kahdessa päivässä. Eka päivä oli nätti, toisena vettä satoi kaatamalla lähes koko päivän. Matkaa tuli noin 50 km. Yövyimme niemen länsipuolella olevalla uimarannalla.
2008 kesällä meloin myös Helsingissä Villingin saaren ympäri, saari itsessään oli melko pieni, mutta sen todellinen helmi oli Kristallilahti saaren eteläpuolella. Tämä oli todella kaunis maisema, tyyni kallioiden muodostama kapeikko ja hieman sokkeloinen reitti, joka päättyi hiekkaiselle rannalle. Samana kesänä kävin myös pitkien matkojen veteraanimelojan Yrjö Lindroosin kanssa melomassa Lauttasaaren ympäri. Lädimme melomaan Melaveikkojen majalta Hietaniemen rannasta Laajalahdelta.

2009 meloin Uudessakaupungissa taas Siskon ja Matin kanssa Pyhämaan saaren ympäri, Kalannin alueella jonne Eerik Pyhä teki ensimmäisen ristiretken 1100-luvulla. Kokonaismatkaa tuli noin 60 km. Sää oli hyvä, yövyimme Ruskion saaressa Matin kaverin mökillä. Saari oli todella nähtävyys sinänsä, nimensä se oli saanut juuri siitä että kauemmas näytti aika ruskealta. Kallioinen ja kumpuileva melko iso saari oli kuitenkin melko nopea kävellä läpi. Illalla kävimme saunomassa ja tuulastamassa läheisellä merenlahdella. Näimme tosin vain yhden hauen lähtevä hauen nopeudella rannasta. Että kalat jäivät tällä kertaa saamatta.

2010 meloin Espoon Nuuksion Pitkäjärvestä Solvallan urheiluopiston rannalta järven eteläpäähän ja kannoin kajakin padon yli joelle ja tästä edelleen Nupurinjärveen.
2010 heinä-elokuun vaihteessa oli vuorossa Ahvenanmaan kierto yhdessä Esa Härmän kanssa ja 2011 olimme vahvennetulla naiskokoonpanolla melomassa Eckeröstä Märketin ja Sälskärin majakoilla. Näistä löytyvät varsinaiset retkikertomukset ja kuvagalleriat Salon Melamogulien kotisivulla osoitteessa http://www.melamogulit.com/
Märket on vaikuttava 1885 rakennettu majakka pienelle luodolle keskelle Ahvenanmerta ja Sälskär on taas isompi metsäinen saari, jossa on valkea majakkatorni. Majakka on vaatimattomampi kuin Märket mutta saaressa on toki enemmän katsottavaa, näin mm. vanhoja maatilaan kuuluneita rakennuksia, pienen kalasataman sekä ison kyykäärmeen ja todennäköisesti minkin rantakkllioiden lomassa puikkelehtimassa. Märketillä oli lukuisia tiiroja rantakallioilla sekä hylkeitä aivan lähivesissä uimassa. Kävin uimassa saaren länsipuolella, jossa hylje ui myös melko lähellä samaan aikaan.
Ahvenanmaan kierto 2010 oli kokonaisuutena todella hieno kokemus ajoittaisesta liian kovasta tuulesta huolimatta. Retkellä huomasin ensimmäistä kertaa, miten avomerellä tuulen voima vaikuttaa aivan toisella lailla kuin rannikon saaria kiertäessä. Gamlanin saari pohjoisessa, jonne jouduimme jäämään tuulta suojaan yhdeksi yöksi, oli luontona todella kaunis, korkeat kalliot ja kaunis sisälahti, jonne oli hyvä rantautua. Ahvenanmaan saariyhmän kierto ml. Ahvenamantereen, Eckerön, Vårdön ja Lumparlandin sekä Lemlandin teki yhteensä noin 180 km. 2011 kesän majakkaretki 2011 teki noin 110 km. Majakkaretkellä yksittäinen hienoin kokemus minusta olivat useat harmaahylkeet, jotka tulivat lähimmillään muutaman metrin päähän kajakistani.
Lokakuussa 2010 meloin 17.10. Espoossa Kirkkonummen puolelle mukavan tyynelle Medvästön sisälahdelle, jonka pääsi kiertämään ruopattuja veneväyliä pitkin sopivasti molemmista päistä. Alueella oli paljon mökkejä ja pieniä luotoja keskellä lahtea. Toisella reissulla 31.10. meloin edelleen Bylandetiin ja Ängeslandetiin asti ja kiersin saarten välistä. Meloin myös nopeasti kauemmalle Stora Mickelskärein saariryhmälle, mutta aallokko oli ulompana selällä aika haipakkaa ja tulin siksi nopeasti takaisin Bylandetin saarelta takaisin Stora Brändön kohdalle ja väylälle. Matkaa tuli lenkeillä noin 25-35 km.

2011 toisena pääsiäispäivänä meloimme Aksun kanssa Melamogulien kontilta Halikonlahdelle kahdella yksiköllä ja löysimme hyvin Purilaanjoen suun, koska kaisla ei vielä ollut kasvanut liikaa. Meloimme kauniita harjumaisemia, joissa joki mutkitteli matalassa uomassa harjumaisten ajoittain aika korkeiden rantapenkereiden välissä. Kajakit piti kantaa pari kertaa pahimpien virtapaikkojen kohdalta, jotta päästiin eteen päin. Meloimme lähes Kokkilaan menevälle tielle asti, jossa puro kapeni jo käytännössä melkein melontakelvottomaksi.Paluumatkalla Esa tuli vastaan Kuhakarin lenkiltä ja saimme ystävälliseltä kalastajalta myös ahvenia kotiin viemisiksi. Kiitoksia!
2011 keväällä vapunpäivänä 1.5. meloin Espoon Pitkäjärven uimarannalta Glimsinjokea Bembölen läpi Espoon keskukseen Espoon tuomiokirkolle asti. Matka oli 10 km, mutta oli todella vaativa paikoitellen, kaatuneet puut haittasivat melontaa heti Träskandan puistosta lähtien ja pusikko tiheni paikoitellen lisää. Jorvinkoski oli kovin koski, jonka olen melonut ja pääsin kivikkojen välistä kuitenkin kohtuullisen hyvin. Joudun kahlaamaan kahluusaappaillani melko paljon ja kumarruin kaulaan myöten veden alle, jotta sain nipin napin uitettua kajakkini pienen sillan alta eteenpäin Jorvin sairaalan kodalla. Pyörähdin myös Kirkkojärven ympäri Espoon keskuksessa Kirkkojärven puistossa. 15.5. meloin Nupurinjärveltä Nuuksionjokea Espoonkartanolle asti tästä osiosta vielä puuttuvan pätkän. Tässä oli eittämättä Keski-Espoon hienoimmat maisemat. Luonnosuojelualue oli hienoin, Myllyjärvi, Kvärnträsk ja Dämman olivat pieniäa idyllisiä lähes luonnontilaisia järviä. Dämmanin pieni koski ylittyi helposti Kvarnträskistä tullessa, mutta suuri pato piti ohittaa kantamalla melko jyrkkää kalliota Dämmanin järveltä poistuttaessa. Melonta jatkui Gumbölen kartanon maille Gumbölenjokea pitkin ja tästä edelleen Espoonkartanolle. Kaatuneita puita oli todella paljon mm. golfkentän alueella ja siksi jokimelonta oli taas tälläkin kerralla täysin erilaista verrattuna järvi-ja merimelontaan. Samalla tuli melottua koko joki Nuuksionjärvestä Espoonlahteen asti, tosin kolmessa eri osassa.

2011 kesällä juhannuksena olimme perheen kanssa Inkoossa Barösundissa Gölisnäsin virkistysalueella, joka oli aivan mahtava paikka juhannuskokkoineen ja saunoineen. Kävin melomassa Julius kyydissä Orslandetin pääsaaren ympäri noin 15 km. Seuraavan päivän meloin vielä läheisen Själön saaren ympäri. Kesällä myöhemmin kävimme Ruokolahdella kadonnutta leijonaa etsimässä, joka 1992 hätkähdytti koko maata. Kävin melomassa Äitsaaren ympäri Juliuksen kanssa, matkaa tuli noin 40 km. Meloimme läheltä kuikkalaumaa, jolla saattoi olla soidinmenot tms. kyseessä, sen verran villiä menoa näytti olevan lähellä kajakkia. Puolivälissä kävimme ulkoilemassa Karonniemen leirintäalueella saaren luoteiskärjessä. Saarella oli myös hieno muinainen kalliomaalaus. Meloin myöhemmin Taipalsaarella vielä Kyläniemen saaren ympäri Kutveleen kanavan kautta Huuhan hienoille hiekkarannoille. 20.8. teimme kesäretken Loviisaan, jossa meloin Juliuksen kanssa Sarvisalon saaren ympäri. Merenlahti oli paikoittain hyvin kaislottunut ja alkoi kasvaa umpeen mutta veneellä ja kajakilla toki pääsi vielä hyvin läpi. Näimme paljon harmaahaikaroita ja merimetsoja ym. Matkaa tuli pienien kiertelyjen kanssa lopulta noin 40 km.
3.9. kävimme Nurmijärven Klaukkalassa testaamassa koko perheen kanssa Star 670 Tripleä ja Argomax 630-mallia ja meloimme lenkin Valkjärven ympäri. 4.9. oli hieno ilma, kirkas ja heikkotuulinen syyssunnuntai. Kävin melomassa Suvisaaristossa, kävin Miessaaren vieressä ja kiersin läpi Espoon kaupungin tärkeimmät ulkoilusaaret. Kävin Torra Lövössä, jossa on mm. hienoja kalliokaiverruksia ja poliisien erämaja. Tästä jatkoin Gåsgrundiin, joka on eniten veneilijöiden suosiossa. Saaressa oli eniten laavuja ja keittokatoksia verrattuna muihin pienempiin saariin sekä mm. kaksi venelaituria. Rannalla oli myös pieni idyllinen sauna. Tämän jälkeen jatkoin Rövarenin saareen Stora Herrön vieressä. Saari on hyvin korkeaprofiilinen, jyrkät rantakalliot ovat komeita itärannalla, joissa on tosin syytä olla hyvin varovainen ettei loukkaa itseänsä pahan kerran. Paikalla laiturilla oli myös ystävällinen veneilijä, joka tarjosi mukaan valmiiksi fileroidun puolistoistakiloisen hauen kotiin viemisiksi. Kiitoksia vielä kerran! Tämän jälkeen kävin vielä vieressä Rövargrundetin pikkuisessa ja piskuisessa saaressa, jossa niin ikään oli mukava keittokatos.

Meripäiväkirja 1990-2011

Meripäiväkirja 1990-2011

14.9.2011 – 0:03

Meripäiväkirja 1990-2011
Suur-Salon Halikonlahti tuli tutuksi 1990-luvun alussa, kun soudimme pitkäaikaisen koulukaverini Aleksi “Roope” Toivosen kanssa usein mökillä kesäisin. Kävimme tutustumassa mm. Luotsisaareen, Kokkilan uimarantaan vesitse sekä tietysti kiersimme useampaan kertaan Vartsalan saaren. Kalustona oli kalastusvene Särki 400 ja hankaimissa olevat liikkuvat airot, jotka mahdollistivat kaislikossa eteen päin luovimisen, mutta olivat toisaalta muuten haastavampia kuin kiinteät airot. Soudimme useaan kertaan myös Salon kaupungin uimarannalle Vuohensaareen sekä jatkoimme Salonjokea Salon keskustaan torille asti usein kesätorstaisin, kun oli perinteinen Suvisalon iltatori. Matkaa tuli yhteen suuntaan noin 10 km. Kalastimme myös paljon pitkällä siimalla, varsinkin kesällä 1992 saimme kerran todella monta isoa ahventa ja myös pieniä kuhia siimasta. Halikonlahden Rauvolanselkä on melko matala ja kapea, noin 800 m yhteen suuntaan, uin tämän moneen kertaan, ensimmäisen kerran 1992. Lahti on noin kilometrin leveä kapeimmasta kohdastaan, Aksun mittausten mukaan lähes yhtä kapea kuin Bosporinsalmi Turkissa Euroopan ja Aasian välisellä merirajalla. Muita lähisaaria ovat mm. Kaisaari, Papinsaari ja Mäntysaari. Vartsalan saaren koilliskulmassa on myös Kuhakarin pieni luoto, jota kutsuimme ns. Mummon saareksi. Vartsalan niemellä on myös Vartsalan vanha lakkautettu saha ja tukkien nostokiskoja. Kesällä 1993 löysimme Salonjoen vierustalta sokeritehtaan vanhan hylätyn ja rikkinäisen nosturin, jonka purimme pois parilla reissulla. Tämä kävi melkoisen hyvästä fyysisestä voimaharjoituksesta. Kävimme myös Teijolla Kirjakkalan mökillä soutamassa Särki 400:lla. Seuraavan kerran kävimme Aksun kanssa Kirjakkalan mökillä kesällä 2004, kun teimme retken mökiltä Isoholman saareen. Yövyimme saaren pohjoispäässä jossa oli laavu ja grilli. Makkaranpaiston jälkeen hyttyset tosin kiusasivat koko yön harvinaisen aggressiivisesti. Aksu nukkui laavussa, menin itse rantakalliolle hyttysiä pakoon. Se ei tosin paljon auttanut. Seuraavana päivänä soudimme Matildedahlin satamaan ja käännyimme takaisin. Paluumatkalla poikkesimme vielä Kirjakkalan mökillä, jossa kävin uimassa. Soudin käytännössä yksin koko matkan lukuunottamatta lyhyttä huilitaukoa ja matkaa tuli yli 30 km. Seuraavana päivänä tämän huomasi, kun niska oli niin jumissa ettei pystynyt kunnolla kääntämään päätä sivuille.
Järvillä tuli veneiltyä ekan kerran joskus 1988-1990 aika nuorena poikana. Oli hienoa päästä ohjaamaan sukulaisen Pirjo Lehden ja miehensä Pertti Suhosen melko kookasta venettä Lahden Vesijärvellä ja Päijänteellä. Mieleen jäi erityisesti kanavasulun ylitys, joka ekalla kerralla oli aika jännittävä kokemus. Kävimme yöpymässä Päijänteellä mm. idyllisellä veneilijöiden suosimalla Kelvennen saarella. Muuten järvillä tuli toki oltua lähinnä mummolassa Kiskossa kalastusreissuilla. Merellä oli myös aika ravisuttava kokemus joskus 1987, kun tulin äidin kanssa Uumajasta Ruotsista melko pienellä katamaraanilla Merenkurkun yli Vaasaan. Tuskin nykyisin enää saisi edes lähteä ylitykseen sellaisessa myrskyssä, muistan ikkunasta nähneeni talonkorkuisia aaltoja, kun laiva syöksyi ylös alas kuin karusellissa. Oksensin mahani tyhjäksi ja yritin ryömiä lattiallakin hetken olon helpottamiseksi. Muistan kuinka ravintolabaarin koko hylly kaatoi rysähtäen astioineen päivineen lattialle ja 99% kaikki matkustajat pahoivoivat rankasti. Kokemus oli todella hirveä sinänsä, tuulta oli arviolta vähintään 15 m/s.
Turun saaristoon tuli ensi kosketus joskus 1995 kun kävin perheen kanssa Korppoon saaristossa ja Houtskärissä. Houtskärin saari  erityisesti teki jo tuolloin vaikutuksen, se oli minusta todellinen helmi ja sopivan kokoinen kaunis saaristoidylli alueella.
1996 armeija-aikana Russarön linnakesaari tuli tutuksi, samoin tuli poikettua komennuksilla myös Jussarössä ja Hästö-Busossa. Varsinkin Hästis oli todella vehreä ja kaunis saari, jossa oli hyvä rantasaunakin sataman lähellä. Hangon Tulliniemessä pääsin kerran vesiskootterinkin kyytiin. Saaristossa ajeltiin paljon myös loma-aikoina inttikaveri Korkin Mikan kanssa. Kävimme mm. Naantalin Kultarantaan tutustumassa, Rymättylässä ja Velkualla. Samoin käytiin Kasnäsissä sekä Hiittisten ja Rosalan saarilla. Mieleen jäi erityisesti Hiittisten viikinkimuseo. 1996 kävin perheen kanssa myös Bengskärin majakalla, joka samana vuonna täytti 90 vuotta. Anna-alus lähti Hangosta ja matkaoppaana toimi salolainen lintumies Seppo Sällylä. Pohjoismaiden korkein majakka oli todella vaikuttava varsinkin historiansa ansiosta, koska se oli joutunut jatkosodassa 1941 myös vihollisen hyökkäyksen kohteeksi ja selvinnyt tästä. 1997 olin bussimatkalla, jolla kierrettiin saariston rengastie Kustavista Iniön kautta Houtskäriin, Korppooseen ja Nauvon kautta Paraisille. Samoin Nokian Tyky-päivänä tehtiin risteily Seilin saarelle, jolla oli ankea historia lepratautisten hoitopaikkana ja eräänlaisena siirtolana joskus 1700-1800-luvuilla. Saari oli kuitenkin nykyään hyvin kaunis.
1998 liityin Siniseen Reserviin, jonka kautta olin muutamilla meriretkillä. Olin melkoinen maakrapu, tamperelainen porukka Seppo “Sergei” Henttosen johdolla oli todella kokenut merenkäynnissä, mutta oli todella mielenkiintoista kuitenkin jotakin oppia navigoinnista ja veneen ohjauksesta sekä päivällä että myös yöllä. Teimme yöllisen navigointiharjoituksen elokuussa 1998, jolloin kävimme mm. Björkön saarella ja Örön sotilassaaressa.  1998 olin Anna-aluksen risteilyllä myös Gullkronan selällä, kävimme Gullkronan saarilla, Vänön saarella ja myös halaamassa Borstön saaren eukkoa ko. saaren korkeimmalla ja tuulisimmalla kohdalla. Kävimme myös Utön saarella ja tutustumassa saaren majakkakirkkoon. Mieleenjäävä käynti oli myös Jurmon saari, joka oli merenpuolinen jatke Salpausselän harjumaisemaan. Puusto oli kuin jossain etelän maassa, puuston ja niityn raja oli hyvin selvä ja rantaa peitti yhtenäinen kivipeite. Kävimme tutustumassa saaren kirkkoon ja muutamiin asumuksiin. Retki oli todella hieno ja säät olivat loistavat. Seppo Sällylä toimi oppaana tuolloinkin ja kipparina toimi Stefan Jensen. 1998 kävin myös Aksun kanssa risteilyllä. Lähdimme Nauvosta Prostvikin satamasta ja kävimme tuolloinkin Utössa ja Jurmossa sekä myös lyhyesti Nötön ja Aspön saarilla. Mieleen jäi tuolloin Utöstä erityisesti lähellä rantaa makaava hylky.
Kävin myös merivoimien valmiuskurssin1999 Turussa ja osittain Gyltön linnakkeella Pertti Dahlströmin johdolla , jolloin opeteltiin sotilaspainotteisia asioita merenkulun näkökulmasta. Tutkija ja eversti evp. Pekka Visuri toimi luennoitsijana kurssilla. Kesällä 2000 kävimme Aksun kanssa yhden yön risteilyllä Nauvosta Kökariin. Yövyimme aluksessa Kökärin satamassa. Saarella oli fransiskaaniluostari, joita on vain kaksi Suomessa. Toinen on Raumalla. Vuokrasimme fillarit ja ajelimme saarta ympäriinsä. Todella kiva ja idyllinen saari, oli niin heinäpeltoa kuin metsikköä ja kalliotakin. Miinuksena pitää todeta, että kuten useimmat muutkin luontopolut, tämäkin oli todella huonosti merkitty ja eksyimme lopulta polkua kiertäessämme pimeän laskeuduttua. Muistan kun luulin hiekkapolkua joeksi hämäränäön tehtyä tenät. Rämmimme korkealta kalliolta pusikon läpi laivalle, joka onneksi näkyi kukkulan huipulle hyvin. Kesällä 2000 olin myös Sinisen Reservin aluksella navigointiharjoituksessa Utössä ja Jurmossa. Tuolloin hienointa Jurmossa oli illalla kyläläisten polttama valtava kokko saaren rannalla. Kokkojen polttamisella ko. saarella on myös synkempi historia, kun saarella majailleet merirosvot aikanaan polttivat kokkoja väärilla paikoilla johdattaakseen merenkulkijoita karille tarkoituksella ryöstämistä varten. Silloinen Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa määräsikin myöhemmin 1500- luvulla koko saaren poltettavaksi merirosvojen karkottamiseksi.
2001 heinä-elokuussa Sinisen Reservin 13-metrisellä aluksella tehtiin ns. pitkä meriretki, jolloin lähdimme Turun Pansiosta ja ajoimme aivan Suomen etelärannikon myötäisesti Kotkaan asti. Retki oli todella hieno kokemus, sain itsekin jo hieman enemmän kokemusta ohjaustyöskentelystä ym.  Menomatkalla yövyimme Russarön linnakkeen satamassa, jossa paistettiin mm. lettuja ja oli nostalginen fiilis käydä samassa saaressa viisi vuotta myöhemmin. Kävimme Kotkan meripäivillä pitämässä taukoa. Tutustuimme myös Kirkonmaan linnakkeeseen kauniilla saarella ja katselimme horisontissa näkyvää selvästi erottuvaa Suursaarta nykyisen Venäjän puolella. Paluumatkalla yöajossa merenkäynti yltyi todella kovaksi, tuuli oli Porvoon ja Loviisan välisellä avonaisemmalla alueella 16-19 m/s. Muistan kun heräsin yöllä keulakajuutassa heilutukseen ja pidin käsilläni kiinni ylävuoteesta etten tippunut sängystä. Ryömin lattiaa pitkin naama kalpeana ja onneksi sain kaverilta pahoinvointipillerin, joka hieman helpotti oloa. En olisi mitenkään kyennyt ohjaamaa alusta enää siinä kelissä, mutta onneksi kaikille muille merenkäynti ei aiheuttanut ihan niin kovaa heikotusta. Aamulla kävimme Suomenlinnan merisotakoululla syömässä ja päässä keinutti vieläkin yöllisen myrskyn jäljiltä. Kaiken kaikkiaan reitti oli hyvin spesiaali, jota muuten ei normaalisti juuri tule mentyä millään reittialuksella. Näimme melko läheltä mm. majakoita, kuten Porkkalan, Harmajan ja Söderskärin majakat. Paljon lintuja ja luontoa tuli muutenkin toki nähtyä. Retken johtajana toimi tuolloin Juha Seppälä.
2002 oli välivuosi vesillä liikkumisesta. 2003-2004 oli mieleenjäävä myös Töölönlahdella radan varressa ollut turvesauna, jossa silloin tällöin kävin saunomassa. Tämä oli todellinen luomutaideteos, joka lisäksi vielä toimi hyvin. Taiteilijapariskunta Erkki ja Papu Pirtola oli ideoinut tämän happihuoneen, jossa oli myös erilaisia taidenäyttelyitä ja puuveistoksia pihamaalla saunan vieressä. 2004 kävin uimassa myös Finlandia-talon edessä olleella suihkulähteellä ja tietty käytiin myös UKK-monumentin uima-altaalla uimassa.
2002-2004 soudimme paljon Hovatan Pentin kanssa myös hänen mökillään Lohjanjärvellä. Kalasääsken valtava pesä oli jo tuolloin korkean puun latvassa Karkalinniemen tuntumassa. Vuorosoudun treenauksen järvi sopi ihanteellisesti, varsinkin kun kisat vielä tuolloin pidettiin siellä. Kävimme myös Karjalohjan Päiväkummussa kerran ja Karstun lahdessa, josta tuli yli 30 km lenkki Karkalinniemen ympäri. Kaljaasillakin kävimme kerran soutamassa ja kerran kävin myös läheisellä hyppytornilla hyppäämässä ja uimassa.
2006 kävin opiskelukaverini Ville Saarimaan ja Lasse Puroman kanssa Villen veneellä Eestiluodossa Helsingin kaakkoisella vesialueella. Saari oli mukava päiväretkikohde, Eestiluoto on myös ollut aikanaan armeijan hallussa tulenjohtotornista ym. päätellen. Kävimme myös saman kesänä Päivin, Villen ja Marja Pakarisen kanssa Pirttisaaressa Porvoon ulkosaaristossa. Paikalla oli merivartioasema ja harvinaisen ystävällinen merivartija, joka esitteli meille ko. aseman ja antoi kokeilla mönkijäänsäkin. Kruisailimme mönkijällä Päivin ja Villen kanssa saarta ympäri. Hän tarjosi vielä mahdollisuuden mennä saunaankin ja niin kävimme saunassa ja uimassa, jonka jälkeen grillailimme. Pirttisaari on yksi kaikkein hienoimpia saaria, missä olen käynyt, pienempien saarten väliin jää hieno lähes tyyni, idyllinen lahdenpoukama, jonne on hyvä kiinnittyä veneellä tai luonnollisesti kajakillakin. Saari oli muutenkin todella kaunis ja kiva.
2007 olimme Varsinaissuomalaisen osakunnan kesäretkellä Kemiönsaaressa ja Sauvossa mm. Sarapiston uimarannalla. Toki katsoimme myös keskiaikaisen Sauvon kirkon ym. kylän nähtävyydet. Kemiössä hienoin ja jännittävin kokemus oli vesihiihdon kokeilu. Kolmannella kerralla vasta onnistuin pysymään pystyssä kaatumatta ja pääsin moottoriveneen vetoon kunnolla mukaan. Sitä ennen sukset levisivät liikaa ja reväytin hiukan reittänikin yhdessä kaatumisessa. Oli aikamoinen taitolaji juuri liikkeelle lähtö. Itse hiihtohan sujui tosi jouhevasti kun vauhtiin ensin pääsi.
2008 kävin Villen kanssa Tammaluodossa ja 2011 heinäkuussa Varsasaaressa sekä Kotiluodossa. Tammaluoto oli karu kalliosaari, mutta tavallaan ihan hieno, Kotiluoto oli kaupungin virallisia retkeilysaaria, jossa grillikatos, sauna ym. Helsingin Navigaatioseuralla oli saarella omaa toimintaa, vanha kivihuvila mm. on lähinnä seuran käytössä. Varsasaari on iso saari, jossa on vanha Venäjän vallanaikainen komendantintalo ja vanha öljysatama sekä vanhoja öljysäiliöiden perustuksia. Yhteen näistä sisälle oli tehty kesäteateatterikin.  Myöhemmin elokuussa kävimme pienessä Leikosaaressa Ville “Sika” Saarimaan, Klas “Klasu” Laitisen ja Antti “Aulis” Kallion kanssa. Leikosaari oli pieni mukava veneilijöiden hyvinkin paljon suosima saari, jossa oli pieni sauna ja laituri rannalla. Oli hyvä uimapaikka, jota voi suositella.

2000-luvun juttuja

2000-luvun juttuja

26.9.2011 – 22:59

Kesällä 2000 mieleenjäävä oli jalkapallossa Ranskan ja Italian EM-finaali, jonka Ranska sensaatiomaisesti voitti jatkoajalla 2-1. Mieleenjäävä oli myös Yhdysvaltain pressanvaalit, joissa uudelleenlaskennalle ei tullut loppua ennen korkeimman oikeuden äänestystä ja lopulta vähemmän ääniä saanut George W. Bush valittiin presidentiksi. Jälkeenpäin tutkittiin että Bush sai vähemmän ääniä myös Floridassa. Jokainen voi itsekseen pohtia toteutuiko oikeuden päätöksessä oikeus ja olisiko tämän supervallan äänestysjärjestelmissä eri osavaltioissa jotakin kehittämisen varaa…
Juhannuksena kävin Seurasaaren valtaisaa kokkoa katsomassa. Kävin myös testaamassa saarella Kekkosen juoksulenkeillään käyttämiä ns. UKK-portaita, jota hän lenkeillään pyrki hyppäämään aina ylöspäin muttei koskaan päässyt ylimmälle eli kuudennelle askelmalle. Onnistuin muutamien yritysten jälkeen hyppäämään ylimmälle askelmalle vaikken olekaan korkeushyppyä harrastanut Kekkosen tapaan. Oli kuitenkin hienoa pystyä lyömään UKK:n ennätys edes yhdessä lajissa:) Kekkosen syntymästä tuli 100 vuotta 3.9.2000, jolloin Finlandia-talon viereisessä puistikossa paljastettiin muistomerkki, vesiallas ja korkeat veistetyt kädet sekä muistolaatta. Joulukuussa 21.12.2000 valmistuin tradenomiksi Lohjan Laureasta. Teimme Tommy Fagerströmin kanssa lopputyön aiheesta Euroopan talous-ja rahaliitto EMU-pk-yrittäjyyden näkökulmasta. Joulukuussa kävin yleisönä Helsingin Vanhassa kirkossa valtioneuvos Johannes Virolaisen valtiollisissa hautajaisissa. Autosaatue pysähtyi eduskunnan edessä ennen kuin se jatkoi Lohjan kirkolle ja hautausmaalle.
2001 mieleenjäävä oli luonnollisesti WTC-terrori-isku 11.9.2001. Tämä päivämäärä muodostui vedenjakajaksi monelle asialle maailmanpolitiikassa ja herätti monenlaisia ristiriitoja. Olin Helsingin Kalliossa avoimen VTT Jari Hoffrenin pitämällä avoimen yliopiston luennolla Helsingin Kalliossa, kun Hoffren kertoi tästä asiasta. Koko asian mullistavuus ja rajuus ilmeni vasta uutisia katsottuamme kun luento keskeytettiin ja vähitellen asia alkoi hahmottua enemmän. Kävimme syksyllä HEO:n porukalla Vantaan Kuusijärvellä viettämässä ulkoilupäivää mm. saunomassa ja uimassa kylmähkössä järvivedessä. 2000-2001 osallistuin Kalevan Kierroksen puolimatkoille ja 2002 eteenpäin siirryin täydelle pitkälle matkalle. Päivin kanssa kävimme kesällä 2001 Ruotsissa ja Norjassa bussimatkalla Geirangerin vuonon ollessa matkan kohokohta.
Kesällä 2002 kävimme Tanskassa ja näimme bussista myös Ruotsin puolella olevan Öölannin komean saaren. 2003 kävimme Itämeren kierroksella, joka meni Baltian maiden kautta Puolaan Varsovaan ja Tsekin Prahaan sekä sieltä lopuksi Saksan Berliiniin ja Rostockin kautta laivalla takaisin. 2003 oli myös Suomen pitkäiaikaisimman pääministerin Kalevi Sorsan hautajaiset Helsingissä Kallion kirkossa ja muistotilaisuus Hakaniemessä työväentalolla. 2002 muistan penkkiurheilusektorilta näyttävän Real Madridin voiton Mestareiden liigassa, joka ei sen jälkeen oli kymmeneen vuoteen taas toistunutkaan. Aloitin samana vuonna myös Kalevan Kierroksen pitkän matkan ensimmäistä kertaa. Vuosi 2002 oli myös kansalliseepoksemme Kalevalan kirjoittajan Elias Lönnrotin symtymän 200-vuotisjuhlavuosi.
5.2. 2004 Johan Ludvig Runebergin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta, jota juhlistettiin mm. Helsingissä paljastamalla muistolaattoja eri rakennuksiin, joissa hän oli Helsingissä asunut, mm. Kasarmikadulla. 2004 maaliskuussa kävin Helsingin tuomiokirkossa jalkaväenkenraali Adolf Ehnroothin valtiollisissa hautajaisissa. Tämä oli todella korkean profiilin tapahtuma, jonoa oli valtavasti kaikilla ovilla ja olin tyytyväinen päästyäni sisään melkein viimeisten joukossa, vaikka olin ollut paikalla jo hyvissä ajoin. Kirkko oli aivan tupaten täynnä ja seremonia oli juhlallinen ennen kuin autosaattue lähti Hietaniemen hautausmaalle. 2004 kävimme autolla kiertämässä Ahvenanmaan tärkeimmät kaupungit, kirkot ym. nähtävyydet, joihin lukeutuu tietenkin myös museolaiva Pommern. Hieno juttu oli myös opiskelupaikan saaminen Helsingin valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja mahdollisuus osallistua heinäkuussa Ateenan olympialaisia edeltävään olympiasoihtuviestiin Helsingissä. Aika yllätys oli että pääsimme lehteen yhden toisen “nuoren” urheilijan, pikajuoksija Tiia Träffin kanssa. Eronamme oli että hän oli oikeasti nuori ja kilpaurheilija, minä edustin enemmän amatööriurheilijasektoria. Todella hieno muisto on Kalevan Kierroksen Vuoden Kehittyjä- palkinto,  jossa oli kotkapatsas ja muistolautanen. Mieleen jäivät myös suomalaisten kohtalainen menestys olympialaisissa ja Kreikan sensaatiomainen jalkapallon EM-kulta finaalissa Portugalia vastaan.
2005 keväällä toisen maailmansodan päättymisesti tuli kuluneeksi 60 vuotta. Yhdysvaltain silloinen presidentti George W. Bush kävi ihastelemassa venäläisen virkaveljensä Vladimir Putinin vieressä Moskovassa neuvostoaikaista sotakalustoparaatia, mutta Valko-Venäjän presidentti Aleksander Lukashenko ei mahtunut Bushin viereen istumaan ja päätti boikotoida koko tilaisuutta, koska amerikkalainen oli kehdannut kutsua häntä Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi. Wojciech Jaruzelski Puolasta tuli sentään mieleenpainuvine tummine laiseineen verestämään muistoja lukuisten muiden entisten ja nykyisten valtiojohtajien kanssa. 2005 rauhanturvatehtävä Bosnia-Hertsegovinassa EUFOR-operaatiossa oli vuoden kohokohta. Vapaa-ajalta jäivät mieleen erityisesti entinen sodan kynsissä turmeltunut talviolympiakaupunki  Sarajevo vuodelta 1984, Kroatiassa oleva Dakovon mahtava kirkko sekä Dalmatian rannikko. Splitissa oli mm. Rooman keisari Hadrianuksen aikainen palatsi ja Dubrovnikin hieno linna, joka oi tosin melkoinen turistirysä. Kävimme reissussa Kankkusen Hannun kanssan vuokra-autolla. Montenegro oli ehkä vielä vaikuttavampi paikka, se kun oli pieni ja idyllinen, erityisesti Kotor ja Budva. Säväyttävä kokemus oli myös kun kävimme tuolloin juuri 10 vuotta myöhemmin katsomassa Bosniassa Srebrenicassa 1995 tapahtuneen joukkosurman hautausmaata.
Päivi tuli myös kerran lomailemaan alueelle, kävimme silloin kuuden eri valtion alueella viikon aikana, joten ohjelmaa riitti. Kroatiassa tutustuimme aluksi Zagrebiin, Sloveniassa mm. Mariborin valtaviin tippukiviluoliin ja näimme hienoja linnoja. Mieleenjäävin oli maaseudulla vuoren rinteeseen rakennettu todella komea linna. Italiassa kävimme koillisrajalla Triesten kaupungissa, jossa kelluimme Adrianmeressä ja söimme parasta Frutti Di Mare- pizzaa, mitä koskaan on koskaan mistään löytynyt. Pizza osoitti että siinä italialaiset ovat todella maailman parhaita, pizzassa oli kaikki mahdolliset meren herkut tuoreina. Ajoimme myös edelleen Itävallan puolelle etelärajalla Klagenfurtin pikkukaupunkiin ja lopuksi kävimme vielä Serbiassa Belgradissa. Serbia on ortodoksimaa ja siellä historia huokuu joka paikassa vaikuttavasti. Maa on silti täysin erilainen profiililtaan kuin esimerkiksi Kroatia. Serbiassa on omanlaisensa historia ja myös geologia, koska siellä ei ole rantaviivaa, maa ei luonnollisesti samassa määrin vedä turisteja puoleensa. Silti maassa kannattaa minusta käydä. Kävin myöhemmin myös Novi Sadin kaupungissa, jossa oli komea linna ja muutenkin hienoa historiaa. Belgradissakin näkyi vielä muistoja entisen Jugoslavian pääkaupunkina. Kävimme mm. katsomassa Josip Broz Titon hautamuistomerkkiä. Tito hallitsi maata yksinvaltaisesti noin 35 vuoden ajan 1945-1980.
2.4.2006 juhlin kolmekymppisiäni VSO:n tiloissa Uudella Ylioppilastalolla. Kutsuin pippaloihin valtsikan opiskelukavereita sekä muutamia vanhoja lapsuudenystäviä, lähinnä tietysti juuri Varsinais-Suomesta ja Suur-Salon alueelta;) Menimme loppuillasta jatkoille Hämäläiselle osakunnalle Urho Kekkosen kadulle.
2006 myös tunnetun fennomaanin, filosofin ja kirjailijan Johan Vilhelm Snellmanin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta, joka oli jatkumoa 2000-luvun merkkipäiville Lönnrotin ja Runebergin päiville. 2006 silti ehkä kaikkein tärkein ja mieleenjäävin yksittäinen juttu oli ainejärjestömme Voon matkaprojekti Etelä-Amerikkaan, jolloin kävimme opiskelijaporukalla Perun Limassa, inkatraililla Macchu Picchussa ja tästä jatkoimme Päivin kanssa Boliviaan ja Chileen Santiagoon. Vino de Palmar oli todella hieno paikka. Kävimme Santiagossa myös parlamenttirakennuksen edustalla, jossa oli myös Salvador Allenden muistomerkki. Allenden jälkeinen maan pitkäaikainen diktaattori vuosina 1973-1990,  kenraali Augusto Pinochet muuten kuoli matkamme aikana. Lopuksi kävimme Argentiinassa Buenos Airesissa ja Brasilian eteläkärjessä pienessä pikkukaupungissa ennen kotiin paluuta. Macchu Picchu oli vaikuttava paikka, kävimme Päivin kanssa kiipeämässä myös läheisillä Huccpicchun ja Waynapicchun vuorilla.
2007-2008 menivät opinnoissa ja järjestötoiminnoissa ym. Olin kesätöissä mm. Sotamuseossa sukellusvene Vesikossa Suomenlinnassa ja UKK-museossa Tamminiemessä.  Kävimme perheen kanssa Kannusillan avajaisissa 26.8. Espoon keskustassa ja 31.8.2008 osallistuin myös Espoon 550-juhlavuoden messuun Espoon tuomiokirkossa.
2009 olin vaihdossa Belgiassa Brysselissä. Syksyllä 2009 osallistuin Suomen autonomian 200-vuotisjuhlavuoden tapahtumiin mm. juhlamessuun Turun tuomiokirkossa ja Korkeimman oikeuden / Korkeimman hallinto-oikeuden juhlatilaisuuteen Helsingin yliopiston juhlasalissa. Kävin myös avointen ovien päivänä valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa ja Korkeimman oikeuden ja hallinto-oikeuden tiloissa tutustumassa. Hallinto-oikeudessa oli nykyinen presidentti Pekka Hallberg itse esittelemässä paikkoja ja puhui pitkään historiasta ym. taloon liittyvästä paikalla kävijöiden kanssa. Kävin myös valtioneuvoston linnassa toistamiseen. Vuonna 2002 olin tosin  jo Päivin kanssa käynyt siellä tutustumassa. Hallituksen istuntohuone oli ihan hieno, samoin presidentin esittelysali. Presidenttien hyvinkin erilaiset muotokuvat koristivat seiniä, taideasiat jos mitkä ovat todella makuasioita;) 30.11. 2009 tuli 70 vuotta Suomessa talvisodan syttymisestä ja olin todella tyytyväinen, kun tähän liittyen evp.kenraali ja puolustusvoimain komentaja Lauri Sutela tuli avustajansa Matti Lukkarin kanssa Varsinaissuomalaiselle osakunnalle kertomaan omista sotakokemuksistaan ja keskustelemaan.
Vuonna 2010 alkoi gradunteko. Valmistuin VTM:ksi 26.1.2011 ja 2009- 2011 kohokohtia oli promootiotoimikuntaan ja itse promootioon osallistuminen kesäkuun alussa 2.-5.6.2011. Oli paljon erilaisia juhlia kolmen päivän aikana, mm. purjehdusta Suomenlinnassa, pääjuhla yliopiston juhlasalissa ja tietysti myöhemmin uimavisiitti Bottan saunasta UKK-muistomerkin uima-altaalle. Veikkasin Espanjaa maailmanmestariksi jalkapallon MM-kisoissa ja oli todella makea juttu, kun maa voitti tiukan finaalin Hollantia vastaan aivan jatkoajan lopussa. Maalivahti Iker Casillas oli loistava, kuten koko muukin joukkue, samoin että veikkaamani David Villa onnistui saavuttamaan vielä jaetun maalikuninkuudenkin. Tämä oli loistava jatko ko. maajoukkueen 2008- Euroopan mestaruudelle.
2011 kävimme perheen kanssa talvella Otaniemessä tutustumassa mm. Teekkarikylään ja kappeliin, jossa myyrä juoksenteli sisällä. Pappi oli ensin hätistämässä sitä ulos, mutta lähti lopulta itse ennen pois ja myyrä jäi kyyhöttämään seinän viereen. Jätimme sen sinne. Näimme harvinaisen läheltä myös ison palokärjen, joka nakutti kuin konekiväärin voimalla männyn runkoa. 2011 kesällä jäi mieleen myös hiihtäjälegenda Mika Myllylän ja valtioneuvos Harri Holkerin poismenot. Varsinkin Myllylän tapaus oli minusta todella surullinen ja traaginen, muistan kun juttelin hänen kanssaan joskus 2003 Helsinki City Maratonin starttia odotellessa. Hän oli tuolloin vaimonsa huoltojoukoissa ja vaikutti todella sympaattiselta ihmiseltä. Harri Holkeria taas haastattelimme Villen kanssa Policy- lehteen opiskeluaikana, josta hän jäi mieleen. Holkerille järjestettiin myös valtiolliset hautajaiset Helsingin tuomiokirkossa elokuussa ja muistotilaisuus Säätytalolla.
Elokuussa kävimme Päivin kanssa osakunnan kesäretkellä saariston rengastiellä. Lähdimme matkaan Kustavista lautalla Iniöön, jossa yövyimme. Seuraavana päivänä tutustuimme Iniön saareen enemmän ja kävimme mm. uimassa. Houtskärin saari oli minusta kaikkein idyllisin, juuri sopivan kokoinen viihtyisä monenkirjava paikka. Kävimme tuulimyllyssä, kirkossa ja monipuolisessa saaristolaismuseossa sekä näkötornissa Päivin kanssa. Jatkoimme yhteyslossilla edelleen Korppoon saareen ja pysähdyimme toiseksi yöksi Nauvoon. Olimme yötä taas mökillä. Viimeisenä päivänä kävimme Paraisilla Tammiluodon viinitilalla maistelemassa viinejä ennen kotiinpaluuta. Hieno reissu kaiken kaikkiaan.
19.8.-20.8. Dalai-Lama, Tiibetin hengellinen johtaja vieraili Suomessa ja minulla oli tilaisuus nähdä hänet ns. livenä kun hän tuli yliopistolle Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen aulaan turvamistensä saattelemana ja meni pitämään kutsuvierasluentoa. Elokuussa 20.8.2011 tuli kuluneeksi 20 vuotta Baltian maiden itsenäistymisestä ja Neuvostoliitossa alkaneista mullistuksista. Arabimaiden vallankumoukset värittivät vuotta merkittävästi maailmanpolitiikan kentällä. Syyskuussa tuli kuluneeksi 10 vuotta New Yorkin WTC-iskuista 11.9.2011 ja samana päivänä tuli kuluneeksi 30 vuotta UKK:n ensimmäisesti sairaslomasta, joka myöhemmin 26.10. johti presidentin eroon ja sairaslomaan.Kävin Päivin kanssa myös Varsinaissuomalaisen osakunnan ja Maunu Tavastin Killan yhteisellä retkellä Turussa 17.-18.9. Kävimme opastetulla kierroksella suljetussa Kakolanmäen vanhassa vankilassa ja sunnuntaina Turku-päivänä kävimme tuomiokirkon tornissa opastetulla kierroksella. Oli hienot näkymät Turkuun ja Aurajoelle merelle asti 82 metrin korkeudesta. Suomen mittakaavassa minusta hieno paikka, vaikka tosin mm. Keski-Euroopassa onkin vielä paljon korkeampia kirkon torneja ym.
Keväällä kävin Lähdekorven Mikan Kuusamon eräoppaiden rafting-tiimin kisabussilla katsomassa huhtikuussa, kun joukkue valmistautui seuraavan päivän kisaan Helsingin Vanhankaupunginkoskella. Bussissa oli jopa sauna, mikä oli sinänsä aika ainutlaatuista. Syyskuussa oli myös kaksi uutta saunareissua, kun kokoustimme Keski-Espoon seuran hallituksen kanssa Espoontorin tornitilassa ja kävin saunomassa paikassa, josta näkee koko Espoon keskuksen monen kilometrin säteellä. Samoin ORUP:in porukan kanssa kävimme 16.9. kokoustamassa ja saunomassa Kirkkonummella aivan Upinniemen kärjessä olevalla Kajanuksen linnamaisella saunalla. Paikka oli todella hieno ja muutenkin mahtava kokemus. Kävimme katsomassa maisemia mm näkötornista, josta näkyi hyvin mm. Rönnskärin majakka, Mäkiluoto ja Porkkalan majakkakin kauempana. Kino Tuomarilan päättäjäisviikolla kävin Päivin kanssa katomassa elokuvan “Enoni on toista maata”, mikä oli ihan hauska leffa. 29.9. kävimme työporukalla tutustumassa Porvoon vanhaan kaupunkiin, kävin mm. Johan Ludvig Runebergin kotimuseossa, raatihuoneella ja Holmin talossa.
2000-luvulla tapahtui paljon mielenkiintoisia asioita, opiskelijaelämä oli mielenkiintoista ja siitä on paljon hyviä muistoja. Maailmanpolitiikassa oli myös paljon draamaa ja dramatiikkaa, oli erilaisia terrori-iskuja maailmassa ja Yhdysvaltain lanseeraama terrorismin vastainen sota, Kiinan mullistavan talouskasvun vuosikymmen ja talouskuplasta johtuva taantuma erityisesti länsimaissa 2008-2009. Taantuma tosin jatkuu monessa suhteessa edelleen, myöhemmin tulivat Euroopassa vielä Kreikan romahdus ym. tästä johtuvat seuraukset ja heijastumat koko euroalueeseen. llmastokysymyksiä alettiin nostaa pintaan, Bushille vuoden 2000 presidentinvaalit niukasti hävinnyt Al Gore ryhtyi kansainväliseksi kiertäväksi ilmastolähettilääksi (suurella rahalla tietysti amerikkalaiseen malliin) ja sai mm. Nobelin rauhanpalkinnon 2007 yhdessä IPCC:n kanssa työstään ilmastonmuutoksen ja ympäristönsuojelun merkityksen nostamisen hyväksi. Nobel-komitea palkitsi mm. entisen presidentin Jimmy Carterin 2002 ja Suomen entisen presidentin Martti Ahtisaaren 2008. Istuvan uuden presidentin Barack Obaman palkitseminen 2009 oli kova veto ja monen mielestä ennen aikaistakin.

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

Meripäiväkirja 1990-2011 ja Melontapäiväkirja 2004-2011

14.9.2011 – 0:03

Meripäiväkirja 1990-2011
Suur-Salon Halikonlahti tuli tutuksi 1990-luvun alussa, kun soudimme pitkäaikaisen koulukaverini Aleksi “Roope” Toivosen kanssa usein mökillä kesäisin. Kävimme tutustumassa mm. Luotsisaareen, Kokkilan uimarantaan vesitse sekä tietysti kiersimme useampaan kertaan Vartsalan saaren. Kalustona oli kalastusvene Särki 400 ja hankaimissa olevat liikkuvat airot, jotka mahdollistivat kaislikossa eteen päin luovimisen, mutta olivat toisaalta muuten haastavampia kuin kiinteät airot. Soudimme useaan kertaan myös Salon kaupungin uimarannalle Vuohensaareen sekä jatkoimme Salonjokea Salon keskustaan torille asti usein kesätorstaisin, kun oli perinteinen Suvisalon iltatori. Matkaa tuli yhteen suuntaan noin 10 km. Kalastimme myös paljon pitkällä siimalla, varsinkin kesällä 1992 saimme kerran todella monta isoa ahventa ja myös pieniä kuhia siimasta. Halikonlahden Rauvolanselkä on melko matala ja kapea, noin 800 m yhteen suuntaan, uin tämän moneen kertaan, ensimmäisen kerran 1992. Lahti on noin kilometrin leveä kapeimmasta kohdastaan, Aksun mittausten mukaan lähes yhtä kapea kuin Bosporinsalmi Turkissa Euroopan ja Aasian välisellä merirajalla. Muita lähisaaria ovat mm. Kaisaari, Papinsaari ja Mäntysaari. Vartsalan saaren koilliskulmassa on myös Kuhakarin pieni luoto, jota kutsuimme ns. Mummon saareksi. Vartsalan niemellä on myös Vartsalan vanha lakkautettu saha ja tukkien nostokiskoja. Kesällä 1993 löysimme Salonjoen vierustalta sokeritehtaan vanhan hylätyn ja rikkinäisen nosturin, jonka purimme pois parilla reissulla. Tämä kävi melkoisen hyvästä fyysisestä voimaharjoituksesta. Kävimme myös Teijolla Kirjakkalan mökillä soutamassa Särki 400:lla. Seuraavan kerran kävimme Aksun kanssa Kirjakkalan mökillä kesällä 2004, kun teimme retken mökiltä Isoholman saareen. Yövyimme saaren pohjoispäässä jossa oli laavu ja grilli. Makkaranpaiston jälkeen hyttyset tosin kiusasivat koko yön harvinaisen aggressiivisesti. Aksu nukkui laavussa, menin itse rantakalliolle hyttysiä pakoon. Se ei tosin paljon auttanut. Seuraavana päivänä soudimme Matildedahlin satamaan ja käännyimme takaisin. Paluumatkalla poikkesimme vielä Kirjakkalan mökillä, jossa kävin uimassa. Soudin käytännössä yksin koko matkan lukuunottamatta lyhyttä huilitaukoa ja matkaa tuli yli 30 km. Seuraavana päivänä tämän huomasi, kun niska oli niin jumissa ettei pystynyt kunnolla kääntämään päätä sivuille.
Järvillä tuli veneiltyä ekan kerran joskus 1988-1990 aika nuorena poikana. Oli hienoa päästä ohjaamaan sukulaisen Pirjo Lehden ja miehensä Pertti Suhosen melko kookasta venettä Lahden Vesijärvellä ja Päijänteellä. Mieleen jäi erityisesti kanavasulun ylitys, joka ekalla kerralla oli aika jännittävä kokemus. Kävimme yöpymässä Päijänteellä mm. idyllisellä veneilijöiden suosimalla Kelvennen saarella. Muuten järvillä tuli toki oltua lähinnä mummolassa Kiskossa kalastusreissuilla. Merellä oli myös aika ravisuttava kokemus joskus 1987, kun tulin äidin kanssa Uumajasta Ruotsista melko pienellä katamaraanilla Merenkurkun yli Vaasaan. Tuskin nykyisin enää saisi edes lähteä ylitykseen sellaisessa myrskyssä, muistan ikkunasta nähneeni talonkorkuisia aaltoja, kun laiva syöksyi ylös alas kuin karusellissa. Oksensin mahani tyhjäksi ja yritin ryömiä lattiallakin hetken olon helpottamiseksi. Muistan kuinka ravintolabaarin koko hylly kaatoi rysähtäen astioineen päivineen lattialle ja 99% kaikki matkustajat pahoivoivat rankasti. Kokemus oli todella hirveä sinänsä, tuulta oli arviolta vähintään 15 m/s.
Turun saaristoon tuli ensi kosketus joskus 1995 kun kävin perheen kanssa Korppoon saaristossa ja Houtskärissä. Houtskärin saari  erityisesti teki jo tuolloin vaikutuksen, se oli minusta todellinen helmi ja sopivan kokoinen kaunis saaristoidylli alueella.
1996 armeija-aikana Russarön linnakesaari tuli tutuksi, samoin tuli poikettua komennuksilla myös Jussarössä ja Hästö-Busossa. Varsinkin Hästis oli todella vehreä ja kaunis saari, jossa oli hyvä rantasaunakin sataman lähellä. Hangon Tulliniemessä pääsin kerran vesiskootterinkin kyytiin. Saaristossa ajeltiin paljon myös loma-aikoina inttikaveri Korkin Mikan kanssa. Kävimme mm. Naantalin Kultarantaan tutustumassa, Rymättylässä ja Velkualla. Samoin käytiin Kasnäsissä sekä Hiittisten ja Rosalan saarilla. Mieleen jäi erityisesti Hiittisten viikinkimuseo. 1996 kävin perheen kanssa myös Bengskärin majakalla, joka samana vuonna täytti 90 vuotta. Anna-alus lähti Hangosta ja matkaoppaana toimi salolainen lintumies Seppo Sällylä. Pohjoismaiden korkein majakka oli todella vaikuttava varsinkin historiansa ansiosta, koska se oli joutunut jatkosodassa 1941 myös vihollisen hyökkäyksen kohteeksi ja selvinnyt tästä. 1997 olin bussimatkalla, jolla kierrettiin saariston rengastie Kustavista Iniön kautta Houtskäriin, Korppooseen ja Nauvon kautta Paraisille. Samoin Nokian Tyky-päivänä tehtiin risteily Seilin saarelle, jolla oli ankea historia lepratautisten hoitopaikkana ja eräänlaisena siirtolana joskus 1700-1800-luvuilla. Saari oli kuitenkin nykyään hyvin kaunis.
1998 liityin Siniseen Reserviin, jonka kautta olin muutamilla meriretkillä. Olin melkoinen maakrapu, tamperelainen porukka Seppo “Sergei” Henttosen johdolla oli todella kokenut merenkäynnissä, mutta oli todella mielenkiintoista kuitenkin jotakin oppia navigoinnista ja veneen ohjauksesta sekä päivällä että myös yöllä. Teimme yöllisen navigointiharjoituksen elokuussa 1998, jolloin kävimme mm. Björkön saarella ja Örön sotilassaaressa.  1998 olin Anna-aluksen risteilyllä myös Gullkronan selällä, kävimme Gullkronan saarilla, Vänön saarella ja myös halaamassa Borstön saaren eukkoa ko. saaren korkeimmalla ja tuulisimmalla kohdalla. Kävimme myös Utön saarella ja tutustumassa saaren majakkakirkkoon. Mieleenjäävä käynti oli myös Jurmon saari, joka oli merenpuolinen jatke Salpausselän harjumaisemaan. Puusto oli kuin jossain etelän maassa, puuston ja niityn raja oli hyvin selvä ja rantaa peitti yhtenäinen kivipeite. Kävimme tutustumassa saaren kirkkoon ja muutamiin asumuksiin. Retki oli todella hieno ja säät olivat loistavat. Seppo Sällylä toimi oppaana tuolloinkin ja kipparina toimi Stefan Jensen. 1998 kävin myös Aksun kanssa risteilyllä. Lähdimme Nauvosta Prostvikin satamasta ja kävimme tuolloinkin Utössa ja Jurmossa sekä myös lyhyesti Nötön ja Aspön saarilla. Mieleen jäi tuolloin Utöstä erityisesti lähellä rantaa makaava hylky.
Kävin myös merivoimien valmiuskurssin1999 Turussa ja osittain Gyltön linnakkeella Pertti Dahlströmin johdolla , jolloin opeteltiin sotilaspainotteisia asioita merenkulun näkökulmasta. Tutkija ja eversti evp. Pekka Visuri toimi luennoitsijana kurssilla. Kesällä 2000 kävimme Aksun kanssa yhden yön risteilyllä Nauvosta Kökariin. Yövyimme aluksessa Kökärin satamassa. Saarella oli fransiskaaniluostari, joita on vain kaksi Suomessa. Toinen on Raumalla. Vuokrasimme fillarit ja ajelimme saarta ympäriinsä. Todella kiva ja idyllinen saari, oli niin heinäpeltoa kuin metsikköä ja kalliotakin. Miinuksena pitää todeta, että kuten useimmat muutkin luontopolut, tämäkin oli todella huonosti merkitty ja eksyimme lopulta polkua kiertäessämme pimeän laskeuduttua. Muistan kun luulin hiekkapolkua joeksi hämäränäön tehtyä tenät. Rämmimme korkealta kalliolta pusikon läpi laivalle, joka onneksi näkyi kukkulan huipulle hyvin. Kesällä 2000 olin myös Sinisen Reservin aluksella navigointiharjoituksessa Utössä ja Jurmossa. Tuolloin hienointa Jurmossa oli illalla kyläläisten polttama valtava kokko saaren rannalla. Kokkojen polttamisella ko. saarella on myös synkempi historia, kun saarella majailleet merirosvot aikanaan polttivat kokkoja väärilla paikoilla johdattaakseen merenkulkijoita karille tarkoituksella ryöstämistä varten. Silloinen Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa määräsikin myöhemmin 1500- luvulla koko saaren poltettavaksi merirosvojen karkottamiseksi.
2001 heinä-elokuussa Sinisen Reservin 13-metrisellä aluksella tehtiin ns. pitkä meriretki, jolloin lähdimme Turun Pansiosta ja ajoimme aivan Suomen etelärannikon myötäisesti Kotkaan asti. Retki oli todella hieno kokemus, sain itsekin jo hieman enemmän kokemusta ohjaustyöskentelystä ym.  Menomatkalla yövyimme Russarön linnakkeen satamassa, jossa paistettiin mm. lettuja ja oli nostalginen fiilis käydä samassa saaressa viisi vuotta myöhemmin. Kävimme Kotkan meripäivillä pitämässä taukoa. Tutustuimme myös Kirkonmaan linnakkeeseen kauniilla saarella ja katselimme horisontissa näkyvää selvästi erottuvaa Suursaarta nykyisen Venäjän puolella. Paluumatkalla yöajossa merenkäynti yltyi todella kovaksi, tuuli oli Porvoon ja Loviisan välisellä avonaisemmalla alueella 16-19 m/s. Muistan kun heräsin yöllä keulakajuutassa heilutukseen ja pidin käsilläni kiinni ylävuoteesta etten tippunut sängystä. Ryömin lattiaa pitkin naama kalpeana ja onneksi sain kaverilta pahoinvointipillerin, joka hieman helpotti oloa. En olisi mitenkään kyennyt ohjaamaa alusta enää siinä kelissä, mutta onneksi kaikille muille merenkäynti ei aiheuttanut ihan niin kovaa heikotusta. Aamulla kävimme Suomenlinnan merisotakoululla syömässä ja päässä keinutti vieläkin yöllisen myrskyn jäljiltä. Kaiken kaikkiaan reitti oli hyvin spesiaali, jota muuten ei normaalisti juuri tule mentyä millään reittialuksella. Näimme melko läheltä mm. majakoita, kuten Porkkalan, Harmajan ja Söderskärin majakat. Paljon lintuja ja luontoa tuli muutenkin toki nähtyä. Retken johtajana toimi tuolloin Juha Seppälä.
2002 oli välivuosi vesillä liikkumisesta. 2003-2004 oli mieleenjäävä myös Töölönlahdella radan varressa ollut turvesauna, jossa silloin tällöin kävin saunomassa. Tämä oli todellinen luomutaideteos, joka lisäksi vielä toimi hyvin. Taiteilijapariskunta Erkki ja Papu Pirtola oli ideoinut tämän happihuoneen, jossa oli myös erilaisia taidenäyttelyitä ja puuveistoksia pihamaalla saunan vieressä. 2004 kävin uimassa myös Finlandia-talon edessä olleella suihkulähteellä ja tietty käytiin myös UKK-monumentin uima-altaalla uimassa.
2002-2004 soudimme paljon Hovatan Pentin kanssa myös hänen mökillään Lohjanjärvellä. Kalasääsken valtava pesä oli jo tuolloin korkean puun latvassa Karkalinniemen tuntumassa. Vuorosoudun treenauksen järvi sopi ihanteellisesti, varsinkin kun kisat vielä tuolloin pidettiin siellä. Kävimme myös Karjalohjan Päiväkummussa kerran ja Karstun lahdessa, josta tuli yli 30 km lenkki Karkalinniemen ympäri. Kaljaasillakin kävimme kerran soutamassa ja kerran kävin myös läheisellä hyppytornilla hyppäämässä ja uimassa.
2006 kävin opiskelukaverini Ville Saarimaan ja Lasse Puroman kanssa Villen veneellä Eestiluodossa Helsingin kaakkoisella vesialueella. Saari oli mukava päiväretkikohde, Eestiluoto on myös ollut aikanaan armeijan hallussa tulenjohtotornista ym. päätellen. Kävimme myös saman kesänä Päivin, Villen ja Marja Pakarisen kanssa Pirttisaaressa Porvoon ulkosaaristossa. Paikalla oli merivartioasema ja harvinaisen ystävällinen merivartija, joka esitteli meille ko. aseman ja antoi kokeilla mönkijäänsäkin. Kruisailimme mönkijällä Päivin ja Villen kanssa saarta ympäri. Hän tarjosi vielä mahdollisuuden mennä saunaankin ja niin kävimme saunassa ja uimassa, jonka jälkeen grillailimme. Pirttisaari on yksi kaikkein hienoimpia saaria, missä olen käynyt, pienempien saarten väliin jää hieno lähes tyyni, idyllinen lahdenpoukama, jonne on hyvä kiinnittyä veneellä tai luonnollisesti kajakillakin. Saari oli muutenkin todella kaunis ja kiva.
2007 olimme Varsinaissuomalaisen osakunnan kesäretkellä Kemiönsaaressa ja Sauvossa mm. Sarapiston uimarannalla. Toki katsoimme myös keskiaikaisen Sauvon kirkon ym. kylän nähtävyydet. Kemiössä hienoin ja jännittävin kokemus oli vesihiihdon kokeilu. Kolmannella kerralla vasta onnistuin pysymään pystyssä kaatumatta ja pääsin moottoriveneen vetoon kunnolla mukaan. Sitä ennen sukset levisivät liikaa ja reväytin hiukan reittänikin yhdessä kaatumisessa. Oli aikamoinen taitolaji juuri liikkeelle lähtö. Itse hiihtohan sujui tosi jouhevasti kun vauhtiin ensin pääsi.
2008 kävin Villen kanssa Tammaluodossa ja 2011 heinäkuussa Varsasaaressa sekä Kotiluodossa. Tammaluoto oli karu kalliosaari, mutta tavallaan ihan hieno, Kotiluoto oli kaupungin virallisia retkeilysaaria, jossa grillikatos, sauna ym. Helsingin Navigaatioseuralla oli saarella omaa toimintaa, vanha kivihuvila mm. on lähinnä seuran käytössä. Varsasaari on iso saari, jossa on vanha Venäjän vallanaikainen komendantintalo ja vanha öljysatama sekä vanhoja öljysäiliöiden perustuksia. Yhteen näistä sisälle oli tehty kesäteateatterikin.  Myöhemmin elokuussa kävimme pienessä Leikosaaressa Ville “Sika” Saarimaan, Klas “Klasu” Laitisen ja Antti “Aulis” Kallion kanssa. Leikosaari oli pieni mukava veneilijöiden hyvinkin paljon suosima saari, jossa oli pieni sauna ja laituri rannalla. Oli hyvä uimapaikka, jota voi suositella.
Melontapäiväkirja 2004-2011
Kokeilin kajakkia ensi kerran joskus kesällä 1997 mökillä. 2004 ostin käytettynä oman kajakin mallia Oasis II, joka on 4,4 m pitkä ja 63 cm leveä eli hyvin tukeva yksikkö aloittelijalle.
Aprillipäivänä 2004 kannoin kajakin Espoonjokeen, ja kävin pyörähtämässä Espoon Kirkkojärvellä kovimpaan tulva-aikaan. Matkaan tarttui myös pieni hauki jonka nappasin kyytiin pomppimasta rantapenkereeltä kuovin kynsistä. Jokimelonnat ovat parhaillaan mukavia, mutta toisin kuin järvellä ja merellä näissä on usein riesana lukemattomat suoraan keskelle jokea kaatuneetu puut ja pensaikot. Vesuri tai saha on hyvä olla mukana jos jokimelontaa harrastaa paljon. Huomasin tämän kun samana kesänä meloin Espoonjoen Espoon tuomiokirkolta mereen asti ja tästä jatkoin edelleen Espoonlahtea pitkin Suinonsalmeen ja etelärantaa aina Otaniemeen asti. Meloin myös Mankinjoen Espoonkartanolta mereen asti.
Huomasin että saaret ovat eniten oma juttuni, ne ovat geologisesti mielenkiintoisia, eri kokoisia ja hyvin erilaisia pinnanmuodoiltaan, kasvillisuudeltaan jne. Saaren kiertäminen on selvä ja helppo mitata ja näin ottaa melontareittisuunnitelman pohjaksi. Saaret myös antavat suojaa erityisesti merellä.Vuorosoutuveneellä tosin on kierretty Lohjansaari ja Jalassaari viisi kertaa Pentti Hovatan kanssa treenatessa ja kisatessa, samoin Sulkava-soutujen kautta on tullut Partalansaari kierrettyä tähän mennessä kahdeksan kertaa, joista kuusi kertaa kirkkoveneellä ja kahdesti vuorosoutuna.
Kesällä 2004 meloin Helsingissä Laajasalon ympäri joka on noin 16 km. Mukava lenkki kaiken kaikkiaan. 2004 melontoja olivat myös Särkisalon Isoluodon kierto yhdessä Aksun kanssa kaksikolla. Matka noin 23 km, aluksi aurinko paistoi, sitten tuli raju sadekuuro ja lopuksi taas paistoi. Espoossa meloin ensi kertaa Pentalan ja Stora Herrön saariin. Varsikin Pentala on eksoottinen paikka, koska siellä on pieni lampi keskellä saarta.
2005 oli välivuosi melonnassa Bosnian-Hertsegovinan ulkomaankomennuksen takia.
2006 kiersin yksikölläni Porvoon Emäsalon ja Vessölandetin saaret, Emäsalo noin 30 km ja Vessölandet noin 38 km. Vessölandetista jäi erityisesti mieleen kapea kanava ja hieno uimaranta saaren eteläpäässä. Samoin Särkisalossa meloimme Aleksin kanssa Ulkoluodon ympäri, matkaa tuli noin 25 km. 2006 elokuussa 19.8. meloin myös Pyhtäällä Munapirtin saaren ympäri ja kävin samalla poikkeamassa Kaunissaaren pohjoispäässä. Kävin myös Vahterpään saaressa. Matkaa tuli yhteensä noin 45 km. Kivoja paikkoja kaiken kaikkiaan. 2006 meloin myös Hiidenveden kioskilta ykköstien vierestä kapeaa jokea pitkin aina Lohjan Aurlahteen asti. Kapeikko oli todella kiva ja tuolloin siellä näkyi jo tulevaa moottoritietä varten valmiiksi tehtyjä rakenteita. Päivi haki minut pois sitten Lohjalta. Meloimme myös Päivin kanssa kaksikolla kaksi kertaa Laajalahdella. Lähdimme soutustadionilta ja kiersimme Kaskisaaren, Lehtisaaren, Kuusisaaren ja Seurasaaren. Pääministerin virka-asunto Kesäranta näkyy myös  suoraan melojien reitille. Ilma oli suhteellisen hyvä, tosin ensimmäisellä kerralla sivutuuli painoi meitä aika rajusti, minä olin takana melomassa, kun loppumatkassa irtosi myös toinen poljin ja peräsimen ohjausnaru löystyi. Tämän seurauksena ohjaus piti hoitaa kokonaan käsipelillä melomalla, että päästiin rantaan asti kunnolla.
Espoossa meloin saaristossa lenkin, jossa lähdin Haukilahdesta ja kävin mm. Rysäkarilla (huomasin vasta eväitä syödessäni että saari oli puolustusvoimien aluetta) Rannalla oli muutamia vanhoja rakennuksia. Tästä jatkoin Kytön saarelle, jossa pidin taas taukoa ja kävin tutustumassa tarkemmin tähän mielenkiintoiseen saareen. Paikalla oli kaksi rannikkotykkiä muistona puolustusvoimien ajasta. Tulenjohtotorni on hyvä maamerkki saaren tunnistamiseksi. Saarella kunnostettiin tuolloin vanhoja rakennuksia ja siellä oli venäläisten aikaisia pieniä kivilinnoitteita. Venäläiset olivat vallanneet saaren yksipuolisesti 1900-luvun alussa noin sata vuotta sitten ja Tarton rauhan  jälkeen saari siirtyi Suomen valtiolle ja myöhemmin armeijalle. Omistusriita puhkesi vuonna 2000, kun saarta oltiin myymässä Espoon kaupungille ja alun perin saareen omistussuhteen omannut suku alkoi vaatia saarta itselleen. Kiistaa puitiin maaoikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa asti. Joka tapauksessa saari on minusta viihtyisä ja nykyisin sinne voi jokamiehen oikeuden turvin myös rantautua, kunhan ei häiritse asutusta. Kävin myös lyhyesti Stora Herrössä sekä Pentalan saaressa, jossa on idyllinen pieni järvi saaren keskiosassa.
2007 melontoihin lukeutui heinäkuussa Ahvenanmaalla Kumlingen, Enklingen ja Seglingen saarten kierto. Kumlinge noin 30 km, Enklinge 15 km ja Seglinge 10 km. Kumlinge oli hienoin saari kiertää, oli vaihtelevaa maisemaa, kapeikkoa ym. Enklinge oli selväpiirteinen saari ja ilma oli hyvä, mutta Seglingeä kiertäessäni matalapaine alkoi painaa päälle. Voimakas myötätuuli siivitti minut saaren pohjoispäähän, jolloin kääntyessäni takaisin viheliäisen kova vastatuuli oli arviolta 10-12 m/s ja painoi suoraan vastaan kuin seinää vasten olisi yrittänyt meloa. Lisäksi alkoi massiivinen saderyöppy, joka kasteli minut täysin läpimäräksi. Ko. linjalla tuuli pääsi puhaltamaan suoraan Kökarista asti. Onneksi se oli vain muutaman kilometrin mittainen pätkä ja pääsin sittemmin hieman suojaan yhteyslossin ohituksen jälkeen. 2007 kesällä kävimme myös Päivin kanssa maitse retkellä Raumalla ja Uudessakaupungissa, jolloin kävimme tilausristeilyllä Kylmäpihlajan ja Isonkarin majakoilla. Kylmäpihlajan majakka oli lähempänä mannerta ja jäi mieleen erityisesti tiirojen suojelualueena. Isonkarin majakka oli ns. klassinen hienompi perinteisen mallinen majakka kauempana merellä. 2007 kesällä kävin myös melomassa Helsingin saaristossa ja kiersin Suomenlinnan saariryhmän, Santahaminan, Kuninkaansaaren ja Vallisaaren. Jännittävin kohta yllittää oli kapea Kustaanmiekan salmi Susisaaren ja Vallisaaren välissä, josta kulkee suuri laivaliikenne Eteläsatamaan, mm. kaikki Tallinnan ja Tukholman matkustajalaivat.
20.-22.8. meloin kaksikolla (Esa Härmän 6 m pitkällä Sea Ladyllä) Pasi Airikkeen kanssa Kemiönsaaren ympäri. Lähdimme Vuohensaaresta ja kiersimme saaren vastapäivään. Sää oli tuolloin hyvä. Pasi on erittäin kokenut ultrapitkien matkojen meloja, joten 150 km matka taittui harvinaisen jouhevasti kolmessa päivässä, joista kahtena ekana menimme 60 km ja viimeisenä loppupätkä 30 km. Purunpään saari oli mieleenjäävä paikka, koska siellä oli juuri miehen syvyinen iso hiidenkirnu, jossa oli kiva pulahtaa tauolla. Löysin merestä myös muovisen melan. Retken helmi oli myös käynti Högsåran saaressa, mm. museossa ja Keisarinsatamassa, jossa Aleksanteri III oli käynyt vuonna 1887 purjelaivallaan. Paikka oli luonnollisesti erittäin hyvin merkitty tämän luonnonkauniin saaren nähtävyyksiin.
2008 kesällä appiukko vei minut joelle, josta laskin kajakin ja meloin Nummen Pitkäjärven poikki Nummenjokea pitkin Turunväylän alitse edelleen kahden pienen järven kautta Lohjanjärveen asti. Joella oli paljon pieniä mökkejä ja asumuksia ja sankka metsä teki alueesta hyvin erämaan tuntuisen. Ykköstien ääni ei kuulunut lainkaan kun aivan vierestä mentäessä ja tuntui kuin olisi ollut jossakin hyvin syvällä erämaassa melomassa. Mökkeilijöiden ansiosta joelle kaatuneet puutkin oli aika hyvin sahattu veneen ja kajakin mentäviksi. Matkaa tuli noin 30 km. Samana kesänä meloin Pusulanjärveltä Pusulanjoen Nummenjokeen asti. Tämä pätkä oli kyllä todella viheliäinen, aivan täynnä kaatuneita puita ja välillä oli vaikea muistaa oliko lopulta melomassa vai metsätöissä. Eli en suosittele kenellekään jos haluaa vähänkään nauttia melomisesta.
Syyskuun alussa 2008 kävin Sisko Ruokosen ja Matti Hovin kanssa melomassa Vaasassa Mustasaaren kunnan alueella olevan Raippaluodon saariryhmän, toinen isompi saari oli Björkö. Alue on Merenkurkun UNESCO:n maailmanperintökohdetta yhdessä Ruotsin puoleisen Höga Kustenin kanssa. De Geer-moreeni näkyi käytännössä laajoina kiviharjanteina alueella, jolloin piti varoa törmäämästä kivikkoon kajakilla. Kivimuodostelmia oli sekä pinnan päällä että alla todella paljon. Melontamme kesti kolme päivää ja meloimme yhteensä satasen. Onneksi ilma oli kuin morsian, siksi pystyimme melomaan aina Valassaarille asti, jossa pidimme pitkän tauon. Saari oli hieno paikka, erityisesti koska siellä oli Gustaf Eiffelin arkkitehtitoimiston edustajan Henry Lepauten suunnittelema majakka. Alueen pohjoispuolella ekalla lounastauolla oli valtava määrä tyrnimarjoja. Yövyimme ekan yön laavun alla pohjoispäässä pienen kyläsataman lähellä. Illalla katselimme Matin kanssa tähtitaivasta ja pohdimme myös maailmankaikkeutta. Viimeisenä yönä ehti tulla aika pimeä ja onneksi meille tarjottiin telttapaikka saaren länsipuolelta ja pääsimme myös saunaan, mikä oli aika luksusta.
2008 kesällä meloimme Aksun kanssa Esan Sea-Lady-kaksikolla myös Bromarvinniemen eli Padvamaan ympäri kahdessa päivässä. Eka päivä oli nätti, toisena vettä satoi kaatamalla lähes koko päivän. Matkaa tuli noin 50 km. Yövyimme niemen länsipuolella olevalla uimarannalla.
2008 kesällä meloin myös Helsingissä Villingin saaren ympäri, saari itsessään oli melko pieni, mutta sen todellinen helmi oli Kristallilahti saaren eteläpuolella. Tämä oli todella kaunis maisema, tyyni kallioiden muodostama kapeikko ja hieman sokkeloinen reitti, joka päättyi hiekkaiselle rannalle. Samana kesänä kävin myös pitkien matkojen veteraanimelojan Yrjö Lindroosin kanssa melomassa Lauttasaaren ympäri. Lädimme melomaan Melaveikkojen majalta Hietaniemen rannasta Laajalahdelta.
2009 meloin Uudessakaupungissa taas Siskon ja Matin kanssa Pyhämaan saaren ympäri, Kalannin alueella jonne Eerik Pyhä teki ensimmäisen ristiretken 1100-luvulla. Kokonaismatkaa tuli noin 60 km. Sää oli hyvä, yövyimme Ruskion saaressa Matin kaverin mökillä. Saari oli todella nähtävyys sinänsä, nimensä se oli saanut juuri siitä että kauemmas näytti aika ruskealta. Kallioinen ja kumpuileva melko iso saari oli kuitenkin melko nopea kävellä läpi. Illalla kävimme saunomassa ja tuulastamassa läheisellä merenlahdella. Näimme tosin vain yhden hauen lähtevä hauen nopeudella rannasta. Että kalat jäivät tällä kertaa saamatta.
2010 meloin Espoon Nuuksion Pitkäjärvestä Solvallan urheiluopiston rannalta järven eteläpäähän ja kannoin kajakin padon yli joelle ja tästä edelleen Nupurinjärveen.
2010 heinä-elokuun vaihteessa oli vuorossa Ahvenanmaan kierto yhdessä Esa Härmän kanssa ja 2011 olimme vahvennetulla naiskokoonpanolla melomassa Eckeröstä Märketin ja Sälskärin majakoilla. Näistä löytyvät varsinaiset retkikertomukset ja kuvagalleriat Salon Melamogulien kotisivulla osoitteessa http://www.melamogulit.com/
Märket on vaikuttava 1885 rakennettu majakka pienelle luodolle keskelle Ahvenanmerta ja Sälskär on taas isompi metsäinen saari, jossa on valkea majakkatorni. Majakka on vaatimattomampi kuin Märket mutta saaressa on toki enemmän katsottavaa, näin mm. vanhoja maatilaan kuuluneita rakennuksia, pienen kalasataman sekä ison kyykäärmeen ja todennäköisesti minkin rantakkllioiden lomassa puikkelehtimassa. Märketillä oli lukuisia tiiroja rantakallioilla sekä hylkeitä aivan lähivesissä uimassa. Kävin uimassa saaren länsipuolella, jossa hylje ui myös melko lähellä samaan aikaan.
Ahvenanmaan kierto 2010 oli kokonaisuutena todella hieno kokemus ajoittaisesta liian kovasta tuulesta huolimatta. Retkellä huomasin ensimmäistä kertaa, miten avomerellä tuulen voima vaikuttaa aivan toisella lailla kuin rannikon saaria kiertäessä. Gamlanin saari pohjoisessa, jonne jouduimme jäämään tuulta suojaan yhdeksi yöksi, oli luontona todella kaunis, korkeat kalliot ja kaunis sisälahti, jonne oli hyvä rantautua. Ahvenanmaan saariyhmän kierto ml. Ahvenamantereen, Eckerön, Vårdön ja Lumparlandin sekä Lemlandin teki yhteensä noin 180 km. 2011 kesän majakkaretki 2011 teki noin 110 km. Majakkaretkellä yksittäinen hienoin kokemus minusta olivat useat harmaahylkeet, jotka tulivat lähimmillään muutaman metrin päähän kajakistani.
Lokakuussa 2010 meloin 17.10. Espoossa Kirkkonummen puolelle mukavan tyynelle Medvästön sisälahdelle, jonka pääsi kiertämään ruopattuja veneväyliä pitkin sopivasti molemmista päistä. Alueella oli paljon mökkejä ja pieniä luotoja keskellä lahtea. Toisella reissulla 31.10. meloin edelleen Bylandetiin ja Ängeslandetiin asti ja kiersin saarten välistä. Meloin myös nopeasti kauemmalle Stora Mickelskärein saariryhmälle, mutta aallokko oli ulompana selällä aika haipakkaa ja tulin siksi nopeasti takaisin Bylandetin saarelta takaisin Stora Brändön kohdalle ja väylälle. Matkaa tuli lenkeillä noin 25-35 km.
2011 toisena pääsiäispäivänä meloimme Aksun kanssa Melamogulien kontilta Halikonlahdelle kahdella yksiköllä ja löysimme hyvin Purilaanjoen suun, koska kaisla ei vielä ollut kasvanut liikaa. Meloimme kauniita harjumaisemia, joissa joki mutkitteli matalassa uomassa harjumaisten ajoittain aika korkeiden rantapenkereiden välissä. Kajakit piti kantaa pari kertaa pahimpien virtapaikkojen kohdalta, jotta päästiin eteen päin. Meloimme lähes Kokkilaan menevälle tielle asti, jossa puro kapeni jo käytännössä melkein melontakelvottomaksi.Paluumatkalla Esa tuli vastaan Kuhakarin lenkiltä ja saimme ystävälliseltä kalastajalta myös ahvenia kotiin viemisiksi. Kiitoksia!
2011 keväällä vapunpäivänä 1.5. meloin Espoon Pitkäjärven uimarannalta Glimsinjokea Bembölen läpi Espoon keskukseen Espoon tuomiokirkolle asti. Matka oli 10 km, mutta oli todella vaativa paikoitellen, kaatuneet puut haittasivat melontaa heti Träskandan puistosta lähtien ja pusikko tiheni paikoitellen lisää. Jorvinkoski oli kovin koski, jonka olen melonut ja pääsin kivikkojen välistä kuitenkin kohtuullisen hyvin. Joudun kahlaamaan kahluusaappaillani melko paljon ja kumarruin kaulaan myöten veden alle, jotta sain nipin napin uitettua kajakkini pienen sillan alta eteenpäin Jorvin sairaalan kodalla. Pyörähdin myös Kirkkojärven ympäri Espoon keskuksessa Kirkkojärven puistossa. 15.5. meloin Nupurinjärveltä Nuuksionjokea Espoonkartanolle asti tästä osiosta vielä puuttuvan pätkän. Tässä oli eittämättä Keski-Espoon hienoimmat maisemat. Luonnosuojelualue oli hienoin, Myllyjärvi, Kvärnträsk ja Dämman olivat pieniäa idyllisiä lähes luonnontilaisia järviä. Dämmanin pieni koski ylittyi helposti Kvarnträskistä tullessa, mutta suuri pato piti ohittaa kantamalla melko jyrkkää kalliota Dämmanin järveltä poistuttaessa. Melonta jatkui Gumbölen kartanon maille Gumbölenjokea pitkin ja tästä edelleen Espoonkartanolle. Kaatuneita puita oli todella paljon mm. golfkentän alueella ja siksi jokimelonta oli taas tälläkin kerralla täysin erilaista verrattuna järvi-ja merimelontaan. Samalla tuli melottua koko joki Nuuksionjärvestä Espoonlahteen asti, tosin kolmessa eri osassa.
2011 kesällä juhannuksena olimme perheen kanssa Inkoossa Barösundissa Gölisnäsin virkistysalueella, joka oli aivan mahtava paikka juhannuskokkoineen ja saunoineen. Kävin melomassa Julius kyydissä Orslandetin pääsaaren ympäri noin 15 km. Seuraavan päivän meloin vielä läheisen Själön saaren ympäri. Kesällä myöhemmin kävimme Ruokolahdella kadonnutta leijonaa etsimässä, joka 1992 hätkähdytti koko maata. Kävin melomassa Äitsaaren ympäri Juliuksen kanssa, matkaa tuli noin 40 km. Meloimme läheltä kuikkalaumaa, jolla saattoi olla soidinmenot tms. kyseessä, sen verran villiä menoa näytti olevan lähellä kajakkia. Puolivälissä kävimme ulkoilemassa Karonniemen leirintäalueella saaren luoteiskärjessä. Saarella oli myös hieno muinainen kalliomaalaus. Meloin myöhemmin Taipalsaarella vielä Kyläniemen saaren ympäri Kutveleen kanavan kautta Huuhan hienoille hiekkarannoille. 20.8. teimme kesäretken Loviisaan, jossa meloin Juliuksen kanssa Sarvisalon saaren ympäri. Merenlahti oli paikoittain hyvin kaislottunut ja alkoi kasvaa umpeen mutta veneellä ja kajakilla toki pääsi vielä hyvin läpi. Näimme paljon harmaahaikaroita ja merimetsoja ym. Matkaa tuli pienien kiertelyjen kanssa lopulta noin 40 km.
3.9. kävimme Nurmijärven Klaukkalassa testaamassa koko perheen kanssa Star 670 Tripleä ja Argomax 630-mallia ja meloimme lenkin Valkjärven ympäri. 4.9. oli hieno ilma, kirkas ja heikkotuulinen syyssunnuntai. Kävin melomassa Suvisaaristossa, kävin Miessaaren vieressä ja kiersin läpi Espoon kaupungin tärkeimmät ulkoilusaaret. Kävin Torra Lövössä, jossa on mm. hienoja kalliokaiverruksia ja poliisien erämaja. Tästä jatkoin Gåsgrundiin, joka on eniten veneilijöiden suosiossa. Saaressa oli eniten laavuja ja keittokatoksia verrattuna muihin pienempiin saariin sekä mm. kaksi venelaituria. Rannalla oli myös pieni idyllinen sauna. Tämän jälkeen jatkoin Rövarenin saareen Stora Herrön vieressä. Saari on hyvin korkeaprofiilinen, jyrkät rantakalliot ovat komeita itärannalla, joissa on tosin syytä olla hyvin varovainen ettei loukkaa itseänsä pahan kerran. Paikalla laiturilla oli myös ystävällinen veneilijä, joka tarjosi mukaan valmiiksi fileroidun puolistoistakiloisen hauen kotiin viemisiksi. Kiitoksia vielä kerran! Tämän jälkeen kävin vielä vieressä Rövargrundetin pikkuisessa ja piskuisessa saaressa, jossa niin ikään oli mukava keittokatos.

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Urheilu | Kommentit poissa käytöstä

Toisen maailmansodan ja Muammar Gaddafin valtaantulon vuosipäivä

1.9.2011 – 16:59

Tänään Gaddafilla olisi tullut täyteen 42 vuotta Libyan johtajana, pisimpään hallinneena arabidiktaattorina ja kolmanneksi pitkäaikaisimpana hallitsijana 1900-luvulla Kuuban Fidel Castron ja Pohjois-Korean Kim-il Sungin jälkeen. 1.9.1969 27-vuotias kapteeni Gaddafi teki verettämän vallankaappauksen, jossa kuningas Idris syostiin vallasta. Gaddadi ylensi itsensä everstiksi, koska naapurimaan silloinen johtaja Nasser oli myos eversti. Gaddafi onnistui luomaan yhtenaisen valtion, mutta lopulta nämä erilaiset marxistiset kokeilut johtivat kansan kärsimykseen ja diktaattorin aloittamaan veriseen sisällisotaan ennen kukistumista. Libya itsenäistyi YK päätöksella jouluaattona 1951 joten tänä vuonna 60-vuotista itsenäistymistä voi pitkästä aikaa juhlia vapaasti ilman diktaattorin vuosipäivän juhlintaa. Samoin tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Libyan jäämisestiä Italian miehittämäksi. Vuosi on siis monessa mielessä merkittävä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Gaddafin vallankaappaus oli samalla toisen maailmansodan syttymisen 30-vuosipäivä.

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

Synttärifiiliksiä

2.4.2011 – 23:15

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

Kalevalan päivä

1.3.2011 – 0:26

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

Mannerheimin kuolemasta 60 vuotta 28.1.2011 (vai 27.1.?)

28.1.2011 – 23:44

Mielenkiintoinen juttu sinänsä

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

Reaganista Bushiin 20.1.1981-20.1.2001

20.1.2011 – 22:32

Tänään tulee kuluneeksi 30 vuotta B-luokan Hollywood-filmitähden Ronald Reaganin virkaanastujaispäivästä Yhdysvaltain presidentin virkaan. Reaganin kautta muistetaan nykyisin melko neutraalisti ainakin meillä Suomessa, tuolloin Yhdysvalloissa talous kasvoi ja inflaatio pysyi melko matalalla, mutta toisaalta vaihtotaseen alijäämä ja velkanntuminen kasvoivat merkittävästi, myöhemmin myös kasvava työttömyys nousi ongelmaksi. Ulkopoliitikassa Reagan oli onnekas cowboy, koska Mihail Gorbatshovin noustua valtaan Neuvostoliitossa hän kykeni kääntämään ensimmäisen kauden sapelin kalistelun onnistuneeksi diplomatiaksi pitkään takkuilleiden aseriisuntaneuvottelujen käynnistyttyä uudelleen toden teolla 1985. Reagan muistetaan retorisesti taitavana ja harvinaisen suosittuna presidenttinä, amerikkalaiset ovat eri kansan gallupeissa nostaneet hänet jopa kolmen maan historian merkittävimmän henkilön joukkoon.  Reaganin aikana ulkopolitiikka oli selkeän johdonmukaista, toisaalta mustavalkoista kuin Rambon vapaustaistelut, kolmannen maailman valtioissa pyrittiin rajoittamaan kaikin keinoin Neuvostoliiton vaikutusvaltaa mutta yhtäältä Reagan pyrki myös todellisiin aseriisuntaneuvotteluihin huolimatta Tähtien Sota-projektista  ja Iran-contra-jupakasta. Reagan teki maihinnousun Grenadaan 1983 ja yritti nitistää Libyan Muammar Gaddafin 1986 tässä kuitenkaan onnistumatta, mutta muuten Yhdysvallat ei käynyt varsinaisia sotia 1980-luvulla. Toki Israelia ja Irakia tuettiin vahvati Lähi-idässä. Jälkeen päin etenkin Saddam Husseinille annettu näkyvä ja mittava tuki sodassa Irania vastaan on jälkeen päin näyttänyt suorastaan ironiselta.

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

Itsenäisyyspäivän aatto 5.12.2010

6.12.2010 – 0:13

Tänään on ollut todella mukava talvisää päättää Velskolan isä-lapsi leiriä ja samalla viettää vaimon kanssa ensitapaamisen 10-vuotisjuhlapäivää.

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

YK 65 vuotta 24.10.2010

24.10.2010 – 22:58

Tänään on maailmanjärjestön juhlavuosipäivä, mutta ainakaan Suomen mediassa ei löytynyt tietoa, että tätä olisi jotenkin erityisesti muistettu missään päin maailmaa.

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

Saksojen yhdistymisestä 20 vuotta 3.10.2010

3.10.2010 – 12:34

Tänään on uuden Saksan kannalta merkittävä päivä. Saksojen yhdistyminen oli yksi kylmän sodan päättymien merkittävimpiä vaiheita ja oli eräänlainen päätepiste  vajaa vuotta aiemmin tapahtuneelle Berliinin muurin murtumiselle. Vaikka Itä-Saksa on edelleen jäljessä taloudellisesta kehityksestä, yhdistyminen on ollut tärkeä ns. “turning point” koko Euroopan integraatiolle. Nykyistä Euroopan unionia olisi aika mahdotonta kuvitella tänä päivänä, jos sen suurin nettomaksajavaltio olisi edelleen  kahtia jaettuna.
Suurin ansio yhdistymisestä kuuluu Saksan entiselle liittokanslerille Helmut Kohlille ja silloiselle Neuvostoliiton johtajalle Mihail Gorbatshoville, joiden yhteistyöllä tämä vaikea poliittinen kysymys saatiin ratkaistua oikein.

Kirjoittanut Henri M Korhonen | Kuuluu luokkaan Aiheeton | Kommentit poissa käytöstä

« Vanhemmat merkinnät

• Linkit

  • Kotisivu
  • WordPress.com
  • WordPress.org

• Arkistot

  • syyskuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • lokakuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • tammikuu 2009

• Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Merkintöjen RSS-syöte
  • Kommenttien RSS-syöte
  • WordPress.org

• Viimeisimmät kommentit

WordPress | Sandbox