keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Venezuela Hugo Chavezin jälkeen - onko realistista kapitalismia olemassa

Chavezin aika Venezuelan johdossa 1998-2013 oli melko ristiriitainen, köyhien avuksi laadittiin erilaisia avustusohjelmia, mutta toisaalta jengirikollisuus ryöstäytyi käsistä ja Venezuelasta tuli yksi maailman vaarallisimpia maita. Pienyrittäjien asema tukahdutettiin massiivisilla ja mielivaltaisilla sosialisoinneilla eikä Chavez ollut erityisen tunnettu diplomaattisista taidoistaan maailmanpolitiikan areenoilla. Chavezin puhe kerran YK:n yleiskokouksessa oli mieleenpainuva kun hän meni puhujapönttöön George W. Bushin jälkeen ja sanoi tulevansa puhujavuoroon suoraan itse Paholaisen jälkeen...

Chavez kuoli 5.3.2013, tasan 60 vuotta Neuvostoliiton Josef Stalinin jälkeen. Aatesuunta oli molemmilla vahvasti sosialistinen. Mietin että aikanaan kun markkinoitiin sosialistista realismia niin onkohan olemassa missään kapitalistista realismia, joka ei rakennu vain epärealistisille unelmille, pohjattomalle ahneudelle eikä kasvottomalle moraalittomalle ryöstö / riistokapitalismille vaan solidaariselle hyvinvoinnin kehittämiselle. Ns. sosialistinen kapitalismi tai kapitalistinen sosialismi. Erilaisia versioitahan on kokeiltu monessa maassa vaihtelevin tuloksin. Sosialismissa perinteisesti yksi herra lähipiirineen on saanut maistaa kapitalismin makeutta kansan nähdessä nälkää ja kurjuutta periaatteenaan sovellettu sosialismi että "Kaikki mikä on sinun on myös minun, mutta mikä on minun ei todellakaan ole sinun".  Toisaalta kapitalistinen järjestelmä on kiistattomasti vakavassa kriisissa niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Monet pankkiirit ja meklarit ovat tienanneet loputtomia rikkauksia väärillä keinoilla, kun luottoluokituksia on manipuloitu ja lyöty vetoa esim. niinkin vakavista jutuista kuin kansantalouksien romahtamisesta. Luottokelvottomien asiakkaiden luotottaminen, erilaisten riskijohdannaisten kehittely ja roskalainojen eteenpäin myynti johti väistämättä maailmantalouden kriisiin. Samalla ympäristöasiat ovat jääneet taka-alalle, kun on sahattu ihmiskunnan hyvinvoinnin ja kasvun omaa oksaa pienen eliitin rajattomalla ahneudella ja voitontavoittelulla. Tästä tuli jokin aika sitten erittäin hyvä dokumentti nimeltä "Talouden madonluvut".

Etelä-Amerikan pitäisi kasvaa yhdeksi maailman keskeiseksi alueeksi myös poliittisesti eikä vain raaka-aineiden tuottaja-alueena saadakseen vaikutusvaltaa. Vaikutusvaltaa ei kuitenkaan voi hankkia pelkästään rettelöimällä ja tölvimällä Yhdysvaltoja, johon esim. Chavez ja Fidel Castro ovat  rakentaneet pitkälti koko poliittisen uransa.




tiistai 19. maaliskuuta 2013

Uudenmaan virkistysalueet

On mukava tilastoida eri asioita, esim. näin retkeilijänä on tullut koluttua aika lailla eri virkistysalueita Suomessa, erityisesti Uudellamaalla.

http://www.uudenmaanvirkistysalueyhdistys.fi/index.php?k=13376

Näitä paikkoja on siis yhteensä 35, joista olen tähän mennessä käynyt 14 kpl.

1. Gölisnäs Inkoo kesällä 2011. Todella mukava juhannuksenviettopaikka perheen kanssa. Pystytimme teltan saunan taakse ja katsoimme juhannuskokkoa illalla. Seuraavana päivänä meloin Julius kyydissä Orslandetin ympäri noin 15 km ja myöhemmin vielä yksin Själön ympäri. Idyllinen lahti, hyvä sauna ja yhteismökki jossa mm. TV  jne.

2. Järvö Kirkkonummi kesällä, 17.-18.6. 2012. Meloin Samuel Marisan kanssa Porkkalan saaristossa ja poikkesimme myös Järvön saaren eteläkärjessä virkistysalueella. Pieni lahti, ei mukavuuksia ja turistien roskia rannalla ym. Muuten saari oli idyllinen maisemaltaan.

3. Kopparnäs Inkoo 2012-2013. Kallioniemi on loistava paikka, kiva grillikatos meren rannalla, jossa Marko Sunin ja poikien kanssa grillattiin syksyllä 2012 melottuani ensin Ingarskilanjoen 51-tieltä mereen.

4. Lappohjanranta 1996 armeija-aikana eri marsseilla sekä vapaa-ajalla myös.

5. Långön Raasepori. Pidimme tauon tässä kallion laella Esa Härmän kanssa keväällä 2012 kun kiersimme Tammisaaressa Degerön saaren.

6. Palakoski Vihti. Vietimme teltassa yön juhannuksena 2003 Päivin kanssa, kun emme keksineet parempaakaan paikkaa. Ei juuri mitään näkemistä, ei voi suositella.

7. Pikku Leikosaari Helsinki. Kävimme Villen, Klasun ja Auliksen kanssa saaressa veneellä kesällä 2011. Kiva idyllinen paikka, mukava rantasauna ja laituri jne. 2013 kävimme myös saarella 28.8.2013. Sekä meloin saarelle 29.8.2013

8. Pirttisaari Porvoo. Kävimme saarella kesällä 2006 Villen, Marjan ja Päivin kanssa. Todella mahtava sisälahti ja kivat vaihtelevat maisemat. Ystävällinen merivartija esitteli meille valvonta-aseman ja ja tarjosi saunankin. Kokeilimme myös mönkijää saarella.

9. Porkkalanniemi Kirkkonummi. Tuttu monesta yhteydestä. Ensimmäisen kerran kävimme telttailemassa Päivin kanssa kesällä 2001.

10. Stora Brändö Kirkkonummi. Kävimme saarella Tapani Hopkinsin kanssa hiihtämällä talvella 2011.

11. Stora Fagerö Inkoo talvella 17.3. 2013. Kiersin saaren jääpotkukelkalla Julius kyydissä. Lähdimme Inkoon satamasta ja kiersimme Vålön saaren sekä Stora Fagerön vastapäivään. Aurinko paistoi ja hanki kantoi hyvin. Paistoimme makkaraa grillikatoksella, saari oli todella kivan tapainen nähtävyys sinänsä. Eteläpuolella komeita nietoksia ja paljasta jäätä railoineen. Näimme myös kaksi peuraa.

12. Varlaxudden Porvoo kesällä 2006. Yövyimme teltassa Päivin kanssa nuotiokatoksen läheisyydessä ja seuraavana päivänä kiersin meloen Emäsalon saaren.

13. Stornäsudden Porvoo kesällä 2006. Samalla matkalla melontaretkellä pidin taukoa ja poikkesin myös pohjoiskärjen nuotiopaikalla lyhyesti.

14. Störsvik Siuntio syksyllä 2012. Viimeinen melontaosuuteni Siuntionjoki-melonnassa päättyi Störsvikin uimarannalle, josta Marko tuli poikien kanssa noutamaan minut jonkin ajan päästä. Marko myös kokeili ensimmäistä kertaa yksikkökajakkiani tässä rannalla.

15. Kalliosaari Helsinki syksyllä 2013. Idyllinen Helsingin kaupungin ulkoilusaari Vuosaaren lähellä. Näkymät aina Söderskärin majakalle asti saaren korkeimmalta kalliolta. 

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Paavi vaihtoon 28.2.2013

Oli mielenkiintoista seurata että muuten hyvin konservatiivisena pidetty paavikin Benedictus XVI rohkeni tehdä muutoksen ja eläköittää itse itsensä 85-vuotiaana, mikä oli ensimmäinen kerta vuoden 1415 jälkeen kun paavi itse eroaa virastaan. Minusta asia oli erittäin myönteinen ja voisi vakiintua jatkossakin käytännöksi että paaveilla olisi jonkinlainen ainakin epävirallinen eläkeikä. On minusta kohtuutonta että paavi joutuu viran puolesta kituuttamaan henkitoreissaan viimeisiä messuja. Benedictus XVI jäi minusta muuten edeltäjänsä paavi Johannes Paavali II:n varjoon, koska hän oli virassa vain 8 vuotta, edeltäjä 27 vuotta eikä eroa lukuunottamatta mitään kovin suuria muutoksia, uudistuksia tehty. Päinvastoin latinan kielen asemaan vahvistettiin katolisen kirkon messuissa, vaikka kasvava osa katolisista on espanjankielisellä alueella. Puolalainen edeltäjä Johannes Paavali II oli myös konservatiivinen, mutta keräsi arvostusta toimimalla aktiivisesti kommunismin vastaisessa työssä ja olemalla hyvin aktiivinen muutenkin yhteiskunnallisesti. Benedictus tuli virkaan paljon iäkkäämpänä, joten oli odotettavaaki että hänen kautensa jäisi melko lyhyeksi joka tapauksessa. Todennäköisesti kun seuraavan kerran tornin piipusta nousee musta savu ja uusi paavi on valittu Vatikaanissa, alkavat suuret muutokset vähitellen katolisen kirkon piirissä. Kirkon pitää jo herätä todellisuuteen, jossa ehkäisy ja sukupuolivalistus koko maailmassa, varsinkin kehittyvissä maissa nähdään kaikkien kannalta positiivisena ja välttämättömän tärkeänä asiana. Tämä merkitsee paljon koko maailman hyvinvoinnin kannalta eikä katolisen kirkon siksi tulisi jarruttaa myönteistä kehitystä vanhakantaisiin oppeihin perustuen. Kirkon pitää myös elää ajassa ja reagoida muutoksiin, uuden ajan haasteisiin eikä takertua keskiaikaan tässä suhteessa. Tästä paavi jo antoi rohkaisevaa signaalia uskaltamalla erota ensi kertaa lähes 600 vuoteen.

Uusi paavi Franciscus 1 valittiin 13.3.2013 kun valkoinen savu nousi Vatikaanissa kuuluisasta piipusta. ja astui virkaan virallisesti 19.3.2013. Hyvä että tuli vaihtelua paavin taustaa ajatellen, ei-eurooppalainen, jesuiitta, ensimmäinen argentiinalainen paavi jne. Toisaalta yhtäläisyyksiäkin edeltäjään löytyy, lähinnä juuri että molemmat ovat aika ikämiehiä ja konservatiivisia. Toivottavasti uusi paavi silti omalla vaatimattomuudellaan todistaisi oikeast pyrkivänsä myös uudistamaan kirkkoa, sillä niitä tarpeita jos mitä löytyy runsaasti.