Melontapäiväkirja 2004-2011

Melontapäiväkirja 2004-2011

Kokeilin kajakkia ensi kerran joskus kesällä 1997 Kiskossa Hirsjärven mökillä. 2004 ostin käytettynä oman kajakin mallia Oasis II, joka on 4,4 m pitkä ja 63 cm leveä eli hyvin tukeva yksikkö aloittelijalle.
Aprillipäivänä 2004 kannoin kajakin Espoonjokeen, ja kävin pyörähtämässä Espoon Kirkkojärvellä kovimpaan tulva-aikaan. Matkaan tarttui myös pieni hauki jonka nappasin kyytiin pomppimasta rantapenkereeltä kuovin kynsistä. Jokimelonnat ovat parhaillaan mukavia, mutta toisin kuin järvellä ja merellä näissä on usein riesana lukemattomat suoraan keskelle jokea kaatuneetu puut ja pensaikot. Vesuri tai saha on hyvä olla mukana jos jokimelontaa harrastaa paljon. Huomasin tämän kun samana kesänä meloin Espoonjoen Espoon tuomiokirkolta mereen asti ja tästä jatkoin edelleen Espoonlahtea pitkin Suinonsalmeen ja etelärantaa aina Otaniemeen asti. Meloin myös Mankinjoen Espoonkartanolta mereen asti.
Huomasin että saaret ovat eniten oma juttuni, ne ovat geologisesti mielenkiintoisia, eri kokoisia ja hyvin erilaisia pinnanmuodoiltaan, kasvillisuudeltaan jne. Saaren kiertäminen on selvä ja helppo mitata ja näin ottaa melontareittisuunnitelman pohjaksi. Saaret myös antavat suojaa erityisesti merellä.Vuorosoutuveneellä tosin on kierretty Lohjansaari ja Jalassaari viisi kertaa Pentti Hovatan kanssa treenatessa ja kisatessa, samoin Sulkava-soutujen kautta on tullut Partalansaari kierrettyä tähän mennessä kahdeksan kertaa, joista kuusi kertaa kirkkoveneellä ja kahdesti vuorosoutuna.
Kesällä 2004 meloin Helsingissä Laajasalon ympäri joka on noin 16 km. Mukava lenkki kaiken kaikkiaan. 2004 melontoja olivat myös Särkisalon Isoluodon kierto yhdessä Aksun kanssa kaksikolla. Matka noin 23 km, aluksi aurinko paistoi, sitten tuli raju sadekuuro ja lopuksi taas paistoi. Espoossa meloin ensi kertaa Pentalan ja Stora Herrön saariin. Varsikin Pentala on eksoottinen paikka, koska siellä on pieni lampi keskellä saarta.

2006 kiersin yksikölläni Porvoon Emäsalon ja Vessölandetin saaret, Emäsalo noin 30 km ja Vessölandet noin 38 km. Vessölandetista jäi erityisesti mieleen kapea kanava ja hieno uimaranta saaren eteläpäässä. Samoin Särkisalossa meloimme Aleksin kanssa Ulkoluodon ympäri, matkaa tuli noin 25 km. 2006 elokuussa 19.8. meloin myös Pyhtäällä Munapirtin saaren ympäri ja kävin samalla poikkeamassa Kaunissaaren pohjoispäässä. Kävin myös Vahterpään saaressa. Matkaa tuli yhteensä noin 45 km. Kivoja paikkoja kaiken kaikkiaan. 2006 meloin myös Hiidenveden kioskilta ykköstien vierestä kapeaa jokea pitkin aina Lohjan Aurlahteen asti. Kapeikko oli todella kiva ja tuolloin siellä näkyi jo tulevaa moottoritietä varten valmiiksi tehtyjä rakenteita. Päivi haki minut pois sitten Lohjalta. Meloimme myös Päivin kanssa kaksikolla kaksi kertaa Laajalahdella. Lähdimme soutustadionilta ja kiersimme Kaskisaaren, Lehtisaaren, Kuusisaaren ja Seurasaaren. Pääministerin virka-asunto Kesäranta näkyy myös  suoraan melojien reitille. Ilma oli suhteellisen hyvä, tosin ensimmäisellä kerralla sivutuuli painoi meitä aika rajusti, minä olin takana melomassa, kun loppumatkassa irtosi myös toinen poljin ja peräsimen ohjausnaru löystyi. Tämän seurauksena ohjaus piti hoitaa kokonaan käsipelillä melomalla, että päästiin rantaan asti kunnolla.

Espoossa meloin saaristossa lenkin, jossa lähdin Haukilahdesta ja kävin mm. Rysäkarilla (huomasin vasta eväitä syödessäni että saari oli puolustusvoimien aluetta) Rannalla oli muutamia vanhoja rakennuksia. Tästä jatkoin Kytön saarelle, jossa pidin taas taukoa ja kävin tutustumassa tarkemmin tähän mielenkiintoiseen saareen. Paikalla oli kaksi rannikkotykkiä muistona puolustusvoimien ajasta. Tulenjohtotorni on hyvä maamerkki saaren tunnistamiseksi. Saarella kunnostettiin tuolloin vanhoja rakennuksia ja siellä oli venäläisten aikaisia pieniä kivilinnoitteita. Venäläiset olivat vallanneet saaren yksipuolisesti 1900-luvun alussa noin sata vuotta sitten ja Tarton rauhan  jälkeen saari siirtyi Suomen valtiolle ja myöhemmin armeijalle. Omistusriita puhkesi vuonna 2000, kun saarta oltiin myymässä Espoon kaupungille ja alun perin saareen omistussuhteen omannut suku alkoi vaatia saarta itselleen. Kiistaa puitiin maaoikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa asti. Joka tapauksessa saari on minusta viihtyisä ja nykyisin sinne voi jokamiehen oikeuden turvin myös rantautua, kunhan ei häiritse asutusta. Kävin myös lyhyesti Stora Herrössä sekä Pentalan saaressa, jossa on idyllinen pieni järvi saaren keskiosassa.

2007 melontoihin lukeutui heinäkuussa Ahvenanmaalla Kumlingen, Enklingen ja Seglingen saarten kierto. Kumlinge noin 30 km, Enklinge 15 km ja Seglinge 10 km. Kumlinge oli hienoin saari kiertää, oli vaihtelevaa maisemaa, kapeikkoa ym. Enklinge oli selväpiirteinen saari ja ilma oli hyvä, mutta Seglingeä kiertäessäni matalapaine alkoi painaa päälle. Voimakas myötätuuli siivitti minut saaren pohjoispäähän, jolloin kääntyessäni takaisin viheliäisen kova vastatuuli oli arviolta 10-12 m/s ja painoi suoraan vastaan kuin seinää vasten olisi yrittänyt meloa. Lisäksi alkoi massiivinen saderyöppy, joka kasteli minut täysin läpimäräksi. Ko. linjalla tuuli pääsi puhaltamaan suoraan Kökarista asti. Onneksi se oli vain muutaman kilometrin mittainen pätkä ja pääsin sittemmin hieman suojaan yhteyslossin ohituksen jälkeen. 2007 kesällä kävimme myös Päivin kanssa maitse retkellä Raumalla ja Uudessakaupungissa, jolloin kävimme tilausristeilyllä Kylmäpihlajan ja Isonkarin majakoilla. Kylmäpihlajan majakka oli lähempänä mannerta ja jäi mieleen erityisesti tiirojen suojelualueena. Isonkarin majakka oli ns. klassinen hienompi perinteisen mallinen majakka kauempana merellä. 2007 kesällä kävin myös melomassa Helsingin saaristossa ja kiersin Suomenlinnan saariryhmän, Santahaminan, Kuninkaansaaren ja Vallisaaren. Jännittävin kohta yllittää oli kapea Kustaanmiekan salmi Susisaaren ja Vallisaaren välissä, josta kulkee suuri laivaliikenne Eteläsatamaan, mm. kaikki Tallinnan ja Tukholman matkustajalaivat.
20.-22.8. meloin kaksikolla (Esa Härmän 6 m pitkällä Sea Ladyllä) Pasi Airikkeen kanssa Kemiönsaaren ympäri. Lähdimme Vuohensaaresta ja kiersimme saaren vastapäivään. Sää oli tuolloin hyvä. Pasi on erittäin kokenut ultrapitkien matkojen meloja, joten 150 km matka taittui harvinaisen jouhevasti kolmessa päivässä, joista kahtena ekana menimme 60 km ja viimeisenä loppupätkä 30 km. Purunpään saari oli mieleenjäävä paikka, koska siellä oli juuri miehen syvyinen iso hiidenkirnu, jossa oli kiva pulahtaa tauolla. Löysin merestä myös muovisen melan. Retken helmi oli myös käynti Högsåran saaressa, mm. museossa ja Keisarinsatamassa, jossa Aleksanteri III oli käynyt vuonna 1887 purjelaivallaan. Paikka oli luonnollisesti erittäin hyvin merkitty tämän luonnonkauniin saaren nähtävyyksiin.

2008 kesällä appiukko vei minut joelle, josta laskin kajakin ja meloin Nummen Pitkäjärven poikki Nummenjokea pitkin Turunväylän alitse edelleen kahden pienen järven kautta Lohjanjärveen asti. Joella oli paljon pieniä mökkejä ja asumuksia ja sankka metsä teki alueesta hyvin erämaan tuntuisen. Ykköstien ääni ei kuulunut lainkaan kun aivan vierestä mentäessä ja tuntui kuin olisi ollut jossakin hyvin syvällä erämaassa melomassa. Mökkeilijöiden ansiosta joelle kaatuneet puutkin oli aika hyvin sahattu veneen ja kajakin mentäviksi. Matkaa tuli noin 30 km. Samana kesänä meloin Pusulanjärveltä Pusulanjoen Nummenjokeen asti. Tämä pätkä oli kyllä todella viheliäinen, aivan täynnä kaatuneita puita ja välillä oli vaikea muistaa oliko lopulta melomassa vai metsätöissä. Eli en suosittele kenellekään jos haluaa vähänkään nauttia melomisesta.
Syyskuun alussa 2008 kävin Sisko Ruokosen ja Matti Hovin kanssa melomassa Vaasassa Mustasaaren kunnan alueella olevan Raippaluodon saariryhmän, toinen isompi saari oli Björkö. Alue on Merenkurkun UNESCO:n maailmanperintökohdetta yhdessä Ruotsin puoleisen Höga Kustenin kanssa. De Geer-moreeni näkyi käytännössä laajoina kiviharjanteina alueella, jolloin piti varoa törmäämästä kivikkoon kajakilla. Kivimuodostelmia oli sekä pinnan päällä että alla todella paljon. Melontamme kesti kolme päivää ja meloimme yhteensä satasen. Onneksi ilma oli kuin morsian, siksi pystyimme melomaan aina Valassaarille asti, jossa pidimme pitkän tauon. Saari oli hieno paikka, erityisesti koska siellä oli Gustaf Eiffelin arkkitehtitoimiston edustajan Henry Lepauten suunnittelema majakka. Alueen pohjoispuolella ekalla lounastauolla oli valtava määrä tyrnimarjoja. Yövyimme ekan yön laavun alla pohjoispäässä pienen kyläsataman lähellä. Illalla katselimme Matin kanssa tähtitaivasta ja pohdimme myös maailmankaikkeutta. Viimeisenä yönä ehti tulla aika pimeä ja onneksi meille tarjottiin telttapaikka saaren länsipuolelta ja pääsimme myös saunaan, mikä oli aika luksusta.
2008 kesällä meloimme Aksun kanssa Esan Sea-Lady-kaksikolla myös Bromarvinniemen eli Padvamaan ympäri kahdessa päivässä. Eka päivä oli nätti, toisena vettä satoi kaatamalla lähes koko päivän. Matkaa tuli noin 50 km. Yövyimme niemen länsipuolella olevalla uimarannalla.
2008 kesällä meloin myös Helsingissä Villingin saaren ympäri, saari itsessään oli melko pieni, mutta sen todellinen helmi oli Kristallilahti saaren eteläpuolella. Tämä oli todella kaunis maisema, tyyni kallioiden muodostama kapeikko ja hieman sokkeloinen reitti, joka päättyi hiekkaiselle rannalle. Samana kesänä kävin myös pitkien matkojen veteraanimelojan Yrjö Lindroosin kanssa melomassa Lauttasaaren ympäri. Lädimme melomaan Melaveikkojen majalta Hietaniemen rannasta Laajalahdelta.

2009 meloin Uudessakaupungissa taas Siskon ja Matin kanssa Pyhämaan saaren ympäri, Kalannin alueella jonne Eerik Pyhä teki ensimmäisen ristiretken 1100-luvulla. Kokonaismatkaa tuli noin 60 km. Sää oli hyvä, yövyimme Ruskion saaressa Matin kaverin mökillä. Saari oli todella nähtävyys sinänsä, nimensä se oli saanut juuri siitä että kauemmas näytti aika ruskealta. Kallioinen ja kumpuileva melko iso saari oli kuitenkin melko nopea kävellä läpi. Illalla kävimme saunomassa ja tuulastamassa läheisellä merenlahdella. Näimme tosin vain yhden hauen lähtevä hauen nopeudella rannasta. Että kalat jäivät tällä kertaa saamatta.

2010 meloin Espoon Nuuksion Pitkäjärvestä Solvallan urheiluopiston rannalta järven eteläpäähän ja kannoin kajakin padon yli joelle ja tästä edelleen Nupurinjärveen.
2010 heinä-elokuun vaihteessa oli vuorossa Ahvenanmaan kierto yhdessä Esa Härmän kanssa ja 2011 olimme vahvennetulla naiskokoonpanolla melomassa Eckeröstä Märketin ja Sälskärin majakoilla. Näistä löytyvät varsinaiset retkikertomukset ja kuvagalleriat Salon Melamogulien kotisivulla osoitteessa http://www.melamogulit.com/
Märket on vaikuttava 1885 rakennettu majakka pienelle luodolle keskelle Ahvenanmerta ja Sälskär on taas isompi metsäinen saari, jossa on valkea majakkatorni. Majakka on vaatimattomampi kuin Märket mutta saaressa on toki enemmän katsottavaa, näin mm. vanhoja maatilaan kuuluneita rakennuksia, pienen kalasataman sekä ison kyykäärmeen ja todennäköisesti minkin rantakkllioiden lomassa puikkelehtimassa. Märketillä oli lukuisia tiiroja rantakallioilla sekä hylkeitä aivan lähivesissä uimassa. Kävin uimassa saaren länsipuolella, jossa hylje ui myös melko lähellä samaan aikaan.
Ahvenanmaan kierto 2010 oli kokonaisuutena todella hieno kokemus ajoittaisesta liian kovasta tuulesta huolimatta. Retkellä huomasin ensimmäistä kertaa, miten avomerellä tuulen voima vaikuttaa aivan toisella lailla kuin rannikon saaria kiertäessä. Gamlanin saari pohjoisessa, jonne jouduimme jäämään tuulta suojaan yhdeksi yöksi, oli luontona todella kaunis, korkeat kalliot ja kaunis sisälahti, jonne oli hyvä rantautua. Ahvenanmaan saariyhmän kierto ml. Ahvenamantereen, Eckerön, Vårdön ja Lumparlandin sekä Lemlandin teki yhteensä noin 180 km. 2011 kesän majakkaretki 2011 teki noin 110 km. Majakkaretkellä yksittäinen hienoin kokemus minusta olivat useat harmaahylkeet, jotka tulivat lähimmillään muutaman metrin päähän kajakistani.
Lokakuussa 2010 meloin 17.10. Espoossa Kirkkonummen puolelle mukavan tyynelle Medvästön sisälahdelle, jonka pääsi kiertämään ruopattuja veneväyliä pitkin sopivasti molemmista päistä. Alueella oli paljon mökkejä ja pieniä luotoja keskellä lahtea. Toisella reissulla 31.10. meloin edelleen Bylandetiin ja Ängeslandetiin asti ja kiersin saarten välistä. Meloin myös nopeasti kauemmalle Stora Mickelskärein saariryhmälle, mutta aallokko oli ulompana selällä aika haipakkaa ja tulin siksi nopeasti takaisin Bylandetin saarelta takaisin Stora Brändön kohdalle ja väylälle. Matkaa tuli lenkeillä noin 25-35 km.

2011 toisena pääsiäispäivänä meloimme Aksun kanssa Melamogulien kontilta Halikonlahdelle kahdella yksiköllä ja löysimme hyvin Purilaanjoen suun, koska kaisla ei vielä ollut kasvanut liikaa. Meloimme kauniita harjumaisemia, joissa joki mutkitteli matalassa uomassa harjumaisten ajoittain aika korkeiden rantapenkereiden välissä. Kajakit piti kantaa pari kertaa pahimpien virtapaikkojen kohdalta, jotta päästiin eteen päin. Meloimme lähes Kokkilaan menevälle tielle asti, jossa puro kapeni jo käytännössä melkein melontakelvottomaksi.Paluumatkalla Esa tuli vastaan Kuhakarin lenkiltä ja saimme ystävälliseltä kalastajalta myös ahvenia kotiin viemisiksi. Kiitoksia!
2011 keväällä vapunpäivänä 1.5. meloin Espoon Pitkäjärven uimarannalta Glimsinjokea Bembölen läpi Espoon keskukseen Espoon tuomiokirkolle asti. Matka oli 10 km, mutta oli todella vaativa paikoitellen, kaatuneet puut haittasivat melontaa heti Träskandan puistosta lähtien ja pusikko tiheni paikoitellen lisää. Jorvinkoski oli kovin koski, jonka olen melonut ja pääsin kivikkojen välistä kuitenkin kohtuullisen hyvin. Joudun kahlaamaan kahluusaappaillani melko paljon ja kumarruin kaulaan myöten veden alle, jotta sain nipin napin uitettua kajakkini pienen sillan alta eteenpäin Jorvin sairaalan kodalla. Pyörähdin myös Kirkkojärven ympäri Espoon keskuksessa Kirkkojärven puistossa. 15.5. meloin Nupurinjärveltä Nuuksionjokea Espoonkartanolle asti tästä osiosta vielä puuttuvan pätkän. Tässä oli eittämättä Keski-Espoon hienoimmat maisemat. Luonnosuojelualue oli hienoin, Myllyjärvi, Kvärnträsk ja Dämman olivat pieniäa idyllisiä lähes luonnontilaisia järviä. Dämmanin pieni koski ylittyi helposti Kvarnträskistä tullessa, mutta suuri pato piti ohittaa kantamalla melko jyrkkää kalliota Dämmanin järveltä poistuttaessa. Melonta jatkui Gumbölen kartanon maille Gumbölenjokea pitkin ja tästä edelleen Espoonkartanolle. Kaatuneita puita oli todella paljon mm. golfkentän alueella ja siksi jokimelonta oli taas tälläkin kerralla täysin erilaista verrattuna järvi-ja merimelontaan. Samalla tuli melottua koko joki Nuuksionjärvestä Espoonlahteen asti, tosin kolmessa eri osassa.

2011 kesällä juhannuksena olimme perheen kanssa Inkoossa Barösundissa Gölisnäsin virkistysalueella, joka oli aivan mahtava paikka juhannuskokkoineen ja saunoineen. Kävin melomassa Julius kyydissä Orslandetin pääsaaren ympäri noin 15 km. Seuraavan päivän meloin vielä läheisen Själön saaren ympäri. Kesällä myöhemmin kävimme Ruokolahdella kadonnutta leijonaa etsimässä, joka 1992 hätkähdytti koko maata. Kävin melomassa Äitsaaren ympäri Juliuksen kanssa, matkaa tuli noin 40 km. Meloimme läheltä kuikkalaumaa, jolla saattoi olla soidinmenot tms. kyseessä, sen verran villiä menoa näytti olevan lähellä kajakkia. Puolivälissä kävimme ulkoilemassa Karonniemen leirintäalueella saaren luoteiskärjessä. Saarella oli myös hieno muinainen kalliomaalaus. Meloin myöhemmin Taipalsaarella vielä Kyläniemen saaren ympäri Kutveleen kanavan kautta Huuhan hienoille hiekkarannoille. 20.8. teimme kesäretken Loviisaan, jossa meloin Juliuksen kanssa Sarvisalon saaren ympäri. Merenlahti oli paikoittain hyvin kaislottunut ja alkoi kasvaa umpeen mutta veneellä ja kajakilla toki pääsi vielä hyvin läpi. Näimme paljon harmaahaikaroita ja merimetsoja ym. Matkaa tuli pienien kiertelyjen kanssa lopulta noin 40 km.
3.9. kävimme Nurmijärven Klaukkalassa testaamassa koko perheen kanssa Star 670 Tripleä ja Argomax 630-mallia ja meloimme lenkin Valkjärven ympäri. 4.9. oli hieno ilma, kirkas ja heikkotuulinen syyssunnuntai. Kävin melomassa Suvisaaristossa, kävin Miessaaren vieressä ja kiersin läpi Espoon kaupungin tärkeimmät ulkoilusaaret. Kävin Torra Lövössä, jossa on mm. hienoja kalliokaiverruksia ja poliisien erämaja. Tästä jatkoin Gåsgrundiin, joka on eniten veneilijöiden suosiossa. Saaressa oli eniten laavuja ja keittokatoksia verrattuna muihin pienempiin saariin sekä mm. kaksi venelaituria. Rannalla oli myös pieni idyllinen sauna. Tämän jälkeen jatkoin Rövarenin saareen Stora Herrön vieressä. Saari on hyvin korkeaprofiilinen, jyrkät rantakalliot ovat komeita itärannalla, joissa on tosin syytä olla hyvin varovainen ettei loukkaa itseänsä pahan kerran. Paikalla laiturilla oli myös ystävällinen veneilijä, joka tarjosi mukaan valmiiksi fileroidun puolistoistakiloisen hauen kotiin viemisiksi. Kiitoksia vielä kerran! Tämän jälkeen kävin vielä vieressä Rövargrundetin pikkuisessa ja piskuisessa saaressa, jossa niin ikään oli mukava keittokatos.