Melotut järvet ja lammet

Melottuja järviä ja lampia on kertynyt seuraavasti. Nämä on tarkemmin eritelty melontapäiväkirjoissani ko. retkikertomuksissa. (Ko. vuosi on ensimmäinen vuosi, jolloin olen melonut ko. järvessä.)

1.   Kirkkojärvi (Espoo) 2004
2.   Pitkäjärvi (Espoo) 2011
3.   Nuuksion Pitkäjärvi (Espoo) 2011
4.   Nupurinjärvi (Espoo) 2011
5.   Svartbäckträsket (Espoo) 2011
6.   Kvarnträsk (Espoo) 2011
7.   Dämman (Espoo) 2011
8.   Saarijärvi (Vihti ja Espoo) 2007
9.   Bodominjärvi (Espoo) 2011
10. Lippajärvi (Espoo) 2010
11. Velskolan Pitkäjärvi (Espoo) 2012
12. Vääräjärvi (Espoo) 2012
13. Urja (Espoo) 2012
14. Kattilajärvi (Espoo) 2012
15. Kolmperä (Espoo) 2012
16. Hiidenvesi (Lohja, Nummi-Pusula, Vihti) 2006
17. Lohjanjärvi (Lohja, Sammatti, Karjalohja) 2006
18. Pitkäjärvi (Nummi-Pusula) 2007
19. Musterpyynjärvi (Nummi-Pusula) 2007
20. Savijärvi (Nummi-Pusula) 2007
21. Painionjärvi (Somero) 2012
22. Hirsjärvi (Somero) 2012
23. Saarentaanjärvi (Somero) 2012
24. Rautelanjärvi (Somero) 2012
25. Pusulanjärvi (Somero) 2012
26. Åvikijnjärvi (Somero) 2012
27. Pitkäjärvi (Somero) 2012
28. Hirsjärvi (Salo, Kisko) 1997
29. Saarenjärvi (Salo, Kisko / Raasepori) 2013
30. Orijärvi (Salo,Kisko) 2013
31. Määrjärvi (Salo, Kisko) 2013
32. Degernäs (Raasepori, Fiskars) 2013
33. Enäjärvi (Vihti) 2012
34. Poikkipuoliainen (Vihti) 2012
35. Tervalampi (Vihti) 2012
36. Huhmarjärvi (Vihti) 2012
37. Palojärvi (Vihti) 2012
38. Karhujärvi (Siuntio) 2012
39. Tjusträsk (Siuntio) 2012
40. Vikträsk (Siuntio) 2012
41. Storträsk / Bakträsk (Kirkkonummi) 2011
42. Pyhäjärvi (Säkylä) 2012
43. Saimaa (Ruokolahti ja Taipalsaari) 2011
44. Valkjärvi (Nurmijärvi) 2011
45.  Liesjärvi (Tammela) 2012

Suurlähetystöt

Eri maiden suurlähetystöissä on tullut vierailtua seuraavasti.

1.  Ruotsin Suomen suurlähetystö 2003. Kävin kirjoittamassa osanottokirjaan ulkoministeri Anna Lindin surman johdosta.
2.  Irakin Suomen suurlähetystö 2003. Kulosaaressa käydessä poikkesin lähetystön aulassa.
3.  Kanadan Suomen suurlähetystö 2004. Eurooppa-nuorten järjestämä ekskursio.
4.  Yhdysvaltain Suomen suurlähetystö 2004 ja 2005. 2004 kävin kirjoittamassa  osanottokirjaan presidentti Ronald Reaganin menehtymisen muistoksi. 2005 oli Eurooppanuorten järjestämä ekskursio.
5.  Iso-Britannian suurlähetystö 2004. Järjestin vierailun Pääkaupunkiseudun Eurooppanuorten hallituksen puolesta.
6.  Venäjän Suomen suurlähestystö 2004 Järjestin vierailun  Pääkaupunkiseudun Eurooppanuorten hallituksen puolesta.
7.  Kiinan Suomen suurlähetystö 2006. Poikkesin lähetystön aulassa.
8.  Viron Suomen suurlähestystö 2011. Kirjoitin osanottokirjaan presidentti Lennart Meren menehtymisen johdosta.
9.  Puolan Suomen suurlähetystö 2010. Kirjoitin osanottokirjaan Puolan valtiojohdon lentoturman johdosta.
10.Etelä-Afrikan Suomen suurlähestystö 13.12.2013. Kirjoitin osanottokirjaan presidentti Nelson Mandelan menhtymisen johdosta. Julius oli myös mukana tutustumassa lähetystön aulaan, muistokirjaan ja erilaisiin kuviin.
11.Valko-Venäjän Suomen suurlähetystö 13.12.2013. Poikkesin lähetystön aulassa.


1. Suomen Perun suurlähestystö joulukuussa 2006. Matkis- vierailumme Etelä-Amerikassa sisälsi vierailun suurlähettilään luona.

Retkiluistelu

Kävin Skrinnarin pakollisen teoriakurssin Ville Saarimaan kanssa syksyllä 2011 ja keväällä 2012 olin ensimmäisellä retkellä maalis-huhtikuun vaihteessa Porvoon Mustijoella, noin 30 km. Edellisenä päivänä teimme plutaus-pelastautumisharjoituksen Porvoossa Kråkön saaren rannalla yhden luistelijan mökillä. Mukana mm. Eki Haapomaa.

Skrinnarin muut retket

6.12.2012 Hiidenveden kierto noin 60 km. Vetäjänä Petri Koskinen, vauhtiryhmä III. Sää oli haastava, tuuli ja pyrytti lunta matkan aikana kohtalaisesti. 

24.3. 2013 omatoimiretki Jussarön majakalle Baggöstä Jarin kanssa. Jäät alkoivat heiketä Jussarön saaren länsipuolella, jolloin jouduimme kääntymään takaisin. Matka noin 25 km. Näimme kuitenkin majakan, jonka sain hyvin kameran tähtäimeen. 

14.12. 2013 Loppijärven kierto noin 38 km. Vetäjänä Ilkka Salmi, vauhtirtyhmä IV.
Sää oli upea, kirkas ja tuuleton. Mukana myös mm. Janne Pyykkö ja muita melontaharrastajia.

19.1.2014 luistelin Nuuksion ja Velskolan pitkäjärvet ympäri Espoossa. Nuuksiossa väkeä oli melkein tungokseen asti aurinkoisella säällä mutta Velskolassa vastaan tuli vain kaksi muuta luistelijaa, vaikka jään kunto oli kummassakin hyvä. Pientä jääkukkaa ohuella lumipeitteellä. Matkaa tuli Nuuksiossa noin 15 km ja Velskolassa noin 10 km. Velskolan länsipuolella oli mökin rannassa ilmeisesti pumpulla auki pidettävä avanto, muuten jääpeite oli paksua kauttaaltaan, noin 10 cm. 

Saaret

Olen pitänyt tilastoa saarista, jotka olen kiertänyt joko melomalla tai soutamalla. Lähes kaikki ovat melomalla kierretyjä saaria muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (Partalansaari, Lohjansaari ja Kyläniemi). Saaret ovat listassa suuruusjärjestyksessä. Listaan on valittu saaret Suomen sadan suurimman järvi / merisaarten ryhmästä. Pienempiä saaria on tämän lisäksi toki paljon muitakin 100 suurimman ulkopuolelta.

1.  Ahvenanmanner 685 km2 (Ahvenanmaa) 2010
2.  Kemiö 524 km2 (Kemiö) 2007
3.  Partalansaari 170 km2 (Sulkava, Puumala) (yhteensä 10 kertaa Sulkavan suursouduissa 1999-2013  välillä)
4.  Raippaluoto 160 km2 (Vaasa) 2008
5.  Otava 105 km2 (Naantali) 2013
6.  Lemland 92 km2 (Ahvenanmaa) 2010
7.  Eckerö 91 km2 (Ahvenanmaa) 2010
8.  Äitsaari 74 km2 (Ruokolahti) 2011
9.  Kivimaa 57 km2 (Kustavi) 2012
10.Pyhämaa 53 km2 (Uusikaupunki) 2009
11.Vessölandet 52 km2 (Porvoo) 2006
12.Degerö 47 km2 (Tammisaari) 2012
13.Kaurissalo 36 km2 (Kustavi) 2012
14.Emäsalo 34 km2 (Porvoo) 2006
15.Lumparland 33 km2 (Ahvenanmaa) 2010
16.Björkö 32 km2 (Vaasa) 2008
17.Vartsala 31 km2 (Kustavi) 2012
18.Vårdö 29 km2 (Ahvenanmaa) 2010
19.Luonnonmaa 28 km2 (Naantali) 2013
20.Sarvisalo 28 km2 (Loviisa) 2011
21.Kyläniemi 23 km2 (Taipalsaari) 2011
22.Kumlinge 23 km2 (Ahvenanmaa) 2010
23.Isoluoto 22 km2 (Särkisalo) 2004
24.Hirvensalo 22 km2 (Turku) 2012
25.Munapirtti 22 km2 (Pyhtää) 2006
26.Kakskerta 21 km2 (Turku) 2012
27.Vahterpää 21 km2 (Loviisa) 2012
28.Lohjansaari 20 km2 (Lohja) 2002,2003,2004
29.Kuusisto 19 km2 (Kaarina) 2012
30.Aaslaluoto 17 km2 (Naantali) 2013
31.Ulkoluoto 16 km2 (Särkisalo) 2004
32.Enklinge 12 km2 (Ahvenanmaa) 2007
33.Airismaa 12 km2 (Naantali) 2013
34.Orslandet 11 km2 (Inkoo) 2011
35.Satava 11 km2 (Turku) 2012
36.Seglinge 10 km2 (Ahvenanmaa) 2007
37.Ruissalo 8,8, km2 (Turku) 2012
38.Laajasalo 8,4 km2 (Helsinki) 2004

Vuosi 2013

 3.6. 2013 oli Espoossa kaupungin järjestämä perheretki Isoon Vasikkasaareen yhteysaluksella Matinkylän satamasta, jossa kansimiehenä toimi myös aiemmin TV:stä tuttu Ismo Jokinen. Kävimme ko. retkellä jo neljättä kertaa vuodesta 2010 lähtien, joten voisi sanoa että Vasikkasaaren ekskursio kerran vuodessa on jo vakiintunut tapa. Saaressa oli paljon erilaisia leikkejä ja pelejä, tällä kertaa heitin eniten frisbeetä Juliuksen kanssa ja kävimme myös näkötornissa. Neljä tuntia kului aika nopsaan, kävin Juliuksen kanssa myös uimassa matalassa rantavedessä.

7.6.2013 kävimme Mumman kanssa Muumimaailmassa Naantalissa. Lapset olivat siellä jo kolmatta kertaa peräkkäin, itse tosin nyt vasta ensimmäistä kertaa. Sää oli kaunis ja aurinkoinen. Kävimme Hemulin talossa ja tietysti otimme paljon kuvia lapsista Muumipapan ja Pikku-Myyn ym. kanssa. Pikku-Myy voitti esiintymiskilpailunkin huutoäänestyksellä ja näytti kieltä yhteiskuvassa Juliuksen kanssa!

27.-28.6. 2013 kävin pyöräilemässä Trekilläni Bodomin ympäri. Vastapäivään aikaa meni 1.04 h. ja myötäpäivään 57 min. Onneksi sain peesattua muutamia kilpapyöräilijöitä, jotka siivittivät omankin pyöräni parempaan vauhtiin.

5.7. käytiin perheen kanssa uimassa pohjoisella Myllyjärvellä. Idyllinen kiva pieni ranta, jossa on itse asiassa kaksi erillistä rantaa.
7.7. kävimme Oittaalla, jossa on vastaavasti aina kesällä paljon väkeä. Bongasimme myös uuden Angry Birds-puiston:)

8.8. kävimme uimassa Odilammella Espoon ja Vantaan rajalla. Sorsapariskunta tuli tutkimaan olisiko jäänyt ylimääräisiä eväitä. Lumpeet olivat kasvaneet reilusti yli puolet lammesta umpeen.

3.11. olimme koko perhe Tapiolassa tutustumassa bussin kanssa noin 20 minuutin metrotunnelin tutustumisajelulla. Mielenkiintoinen paikka sinänsä vaikka bussista ei pääsytkään ulos katselemaan tarkemmin paikkoja. Tämän jälkeen kävimme Haukilahden vesitornissa ravintola Haikaran terassilla katsomassa upeita merimaisemia, tosin pimeys oli jo verhonnut maisemat sisäänsä mutta se ei silti haitannut ratkaisevasti. Oli kuitenkin tunnelmavaloa riittävästi. 

10.11. vietimme Nicolaksen 1-vuotispäivää ja isänpäivää Salossa sateen ja tuulen hallitsemassa säässä.

Jälkijossitteluja henkilöistä Bush - Kohl - Gorbatshov

Joskus on mielekästä varsinkin lähihistorian tutkimisessa harrastaa jossittelujakin vaikka historian virallisen tieteteellisen tutkimuksen kannalta tämä onkin täysin epävirallista ja jopa ehkä paheksuttavaakin.

George H. W. Bush (s.1924) on minusta jossain määrin aliarvostettu Yhdysvaltain presidentti. Bush oli Ronald Reaganin aisapari ja varapresidentti kahdeksan vuotta 1981-1989, ennen kuin hänet valittiin tämän seuraajaksi 1988 vaaleissa. Bush tiesi olevansa kuivahkon oloinen, ns. hajuton, mauton ja väritön johtaja joka oli enemmän virkamiestyyppinen vaikuttaja kuin karismaattinen ja värikäs entinen B-luokan näyttelijä Reagan. Reaganhan voitti Bushin republikaanien esivaaleissa 1980 selvästi ja entisestä presidentistä Gerald Fordista piti tulla Reaganin varapresidentti, ennen kuin tämä  hanke lopulta kaatui ja Bush tuli hieman yllättäen hänen tilalleen. Reagan osasi puhua kansalaisille paljon Bushia paremmin ja sai heidät tekemään eri asioita, mutta hän ei ollut mikään asioihin ja yksityiskohtiin paneutuva analyytikko toisin kuin Bush. Bushilla oli mittava ura maansa edustajainhuoneen jäsenenä, YK-suurlähettiläänä, Kiinan lähettiläänä ja CIA:n johtajana ennen vuotta 1980. Ulkopolitiikka oli Bushin vahvuus presidenttinä, hän onnistui luomaan hyvät ja myös käytännössä toimivat suhteet Saksan liittokansleri Helmut Kohliin ja viimeiseksi jääneeseen neuvostojohtaja Mihail Gorbatshoviin. Näiden kolmen johtajan yhteisymmärrys ja saumaton yhteistyö oli ratkaisevan tärkeää, kun kylmän sodan päättymiseen johtaneet mullistukset alkoivat Berliin muurin murtumisella 1989. Saksan yhdistyminen vuotta myöhemmin 1990 oli myös erittäin tärkeä askel ja kaikkein dramaattisin muutos oli Neuvostoliiton hajoaminen, mihin kukaan oikein ei tuntunut aluksi uskovan eikä osanneen tosissaan varautua. Siksi myös Yhdysvaltain suunnalta yritettiin aluksi toppuutella itsenäistymiseen pyrkineiden maiden itsenäistymishaluja, vaikka tämä olikin täysin amerikkalaisten ideologian vastaista. Reaganhan lipsautti mikrofoniin vuonna 1984 että NL oli hänelle "Pahan Valtakunta". Bush yritti vakiinnuttaa aluksi asemaan Panaman diktaattorin Manuel Antonio Noriegan kukistamisella vuonna 1989, joka oli kuin suoraan Reaganin oppikirjasta. 1983 Grenadaanhan ns. "palautettiin demokratia" samoilla opeilla. Bush joutui myös hyödyntämään Kiinan politiikan osaamistaan, kun Tiananmenin aukion verilöyly tapahtui marraskuussa 1989. Bush piti yllä diplomaattisuhteita mutta määräsi silti pakotteita Kiinalle. Bushin merkittävin ulkopoliittinen saavutus oli monikansallisen liittoutuman johtaminen Irakin Konfliktissa 1990-1991 ja tätä seuranneessa Persianlahden sodassa helmikuussa 1991. Kuwaitin vapauttaminen oli toki öljykaupan takia välttämätöntä, mutta ensimmäisen ja samalla viimeisen kerran USA ja NL toimivat yhdessä rintamassa kansainvälisen konfliktin ratkaisemisessa.

Bush oli tietyllä tapaa kuitenkin edeltäjänsä politiikan vanki, hän jatkoi pääpiiretissään Reaganin viitoittamaa sisäpolitiikan linjaa eikä oikein kyennyt esiintymään minään suurena uudistajana kuten Reagan vuonna 1980. 1980-luvulla talous kasvoikin ja korkotaso pysyi matalana, mutta velkaantuminen kasvoi merkittävästi varsinkin 1983 aloitetun Tähtien Sota-hankkeen takia. Talouden laskusuhdanne 1992, kasvava työttömyys ja koko ajan kasvanut budjettivaje antoivat oivallisia aseita demokraattihaastajalle Bill Clintonille Bushin lyömiseen 1992 vaaleissa. Bushin kannatuslukemat romahtivat historiallisesti vuoden sisällä yli 90%  vaalitulokseen 38%.  Bush itse piti Ross Perotin kampanjaa tappionsa merkittävimpänä syynä mitä se pitkälti olikin, toisaalta hän ei myöskään onnistunut omassa kampanjassaan kovin hyvin ja antoi välillä itsestään hieman kansasta etääntyneen vaikutelman.

Bush kävi myös Helsingissä 1990 huippukokouksessa Gorbatshovin kanssa Suomen presidentin Mauno Koiviston vieraana. Bush on ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka on virkakaudellaan allekirjoittanut kaksi eri aseriisuntasopimusta NL:n kanssa, START I heinäkuussa 1991 ja START II tämän jatkona tammikuussa 1993 juuri ennen virasta poistumistaan. Tämä on erittäin merkittävä saavutus kansainvälisen politiikan kannalta pitkällä tähtäimellä, paljon merkittävämpi kuin yksittäisten konfliktien ratkaisut. Bush joutui määrittämään maansa suhteita moniin eri muutoksiin ja luotsaamaan Yhdysvaltoja uudessa, ennalta arvaamattomissa tilanteissa uskottavasti. Jugoslavian konflikti alkoi Bushin kaudella, mutta tämä konflikti siirtyi Clintonille täysin. Lähi-Idän rauhanneuvotteluissa Bush teki merkittävää pohjustustyötä Oslon sopimuksen toteumiseksi syksyllä 1993. Tsekkoslovakia hajosi 1.1.1993 Bushin kaudella ja myös Euroopan yhdentyminen alkoi vahvistua Maatrrichtin sopimuksen ratifioinin kautta vuonna 1992.

Jos Bush ei olisi hävinnyt 1992 vaaleja, hän olisi päässyt julistamaan Oslon rauhansopimusta syyskuussa 1993 Israelin silloisen edesmeneen pääministeri Yitzhak Rabinin ja Palestiinan presidentin Jasser Arafatin kanssa. Toisaalta Jugoslavian kriisi olisi ollut yhtä hankala kuin Clintonillekin 1994-1995. Bush olisi myös itsekin entisenä sotaveteraanina päässyt osallistumaan Normanian maihinnousun 50-vuotisjuhlallisuuksiin Ranskassa 1994 ja II maailmansodan päättymisen 50-vuotisjuhlallisuuksiin toukokuussa 1995. Bush olisi myös toimiessaan virassa 1989-1997 toiminut tasan 200 vuotta myöhemmin kuin edellinen George- niminen presidentti eli maan ensimmäinen presidentti George Washington 1789-1797:)

Helmut Kohl (s.1930) oli merkittävä liitokansleri, koska hän aloitti Saksan Liittotasavallan johdossa vuonna 1982 Helmut Schmidtin saatua epäluottamuslauseen liittopäivillä ja toimi virassa yhtäjaksoisesti 16 vuotta vuoteen 1998 asti. Kohlin tärkein saavutus on eittämättä Saksojen (Saksan Liittotasavalta ja DDR) yhdistäminen vuonna 1990. Helmut Kohl oli myös ratkaisevan tärkeässä roolissa yhdessä Ranskan silloisen presidentin Francois Mitterrandin kanssa nykyisen Euroopan unionin integraation tiivistämisessä. Kohl ja Mitterrand kuvaannollisesti sopivat vanhat ristiriidat seisoessaan käsi kädessä Sommen ja Verdunin uhrien muistomerkillä Ranskassa vuonna 1984 I maailmansodan syttymisen 70-vuotispäivänä. Konkreettisesti tämä toteutui vuonna 1992, kun Saksa ja Ranska 10 muun EY:n valtion ohella. Helmut Kohl oli pitkäaikaisin sodanjälkeisen Saksan liittokansleri, mutta koska hän hävisi vuoden 1998 liittopäivävaalit sosiaalidemokraattien ehdokkaalle Gerhard Schröderille, hänestä ei tullut kaikkien aikojen pitkäaikaisinta kansleria. Tämä titteli jäi Otto von Bismarckin haltuun joka toimi Preussin pääministerinä 1862-1871 ja tämän jälkeen yhdistyneen Saksan ensimmäisenä kanslerina 19 vuotta välillä 1871-1890. Samoin yhdistyneen Saksan pääkaupunki siirtyi Bonnista 50 vuoden tauon jälkeen takaisin Berliiniin vuonna 1999 ja samana vuonna yhteisvaluutta euro otettiin käyttöön talous-ja rahaliittto EMU:n ensimmäisessä vaiheessa. Kohl oli ollut rakentamassa molempia projekteja, mutta ei enää kanslerina päässyt todistamaan näitä muutoksia.

Mihail Gorbatshov (s.1931) oli  ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen mielestäni todella humaani neuvosto / venäläisjohtaja, joka oli ristiriitainen valtiomies siinä suhteessa että menetti virkansa valtion hajottua kirjaimellisesti viran alta. Pitkälti tästä syystä omassa maasaan hänen arvostuksensa onkin mennyt lähes nollille, koska historia usein tunnustaa ja arvostaa omaa imperiumia vahvistaneet johtajat, riippumatta useinkaan paljon siitä millä keinoin ja kuinka verisesti ym. tämä on toteutettu. Hyvänä esimerkkinä Neuvostoliitossa esimerkiksi oli Gorbatshovin aiempi edeltäjä Josif Stalin, jonka verityöt on haluttu unohtaa ja painaa taka-alalle siksi että massiivisella sisäisellä terrorilla ja pelolla hän onnistui masinoimaan neuvostojoukot voittamaan toista maailmansotaa natsi-Saksaa vastaan.

Gorbatshov on minusta Bushin tapaan myös aliarvostettu siinä suhteessa, että hänen ansionaan on rauhanomainen muutosprosessi avoimuuspolitiikka eli glasnost ja talousuudistukset eli perestroika. Gorbatshov tapasi Yhdysvaltain presidentit Reaganin  aseriisuntaneuvotteluissa Genevessä 1985, Reykjavikissä 1986 ja 1987 Start II sopimuksen ratifioinnin yhteydessä Moskovassa 1987 sekä Bushin Reaganin kanssa vuonna 1988 ja Helsingissä 1990. Gorbatshovin kohdalla voidaan jossitella että mitä jos hän olisi käyttänyt asevoimia pitääkseen Neuvostoliiton väkisin kasassa, mikä olisi ollut lopputulos? Tuskin yhtään erilainen, paitsi että samaan oltaisiin päädytty veristen taistelujen kautta. Samoin mitä jos hän ei olisi yrittänyt ajaa uudistuspolitiikkaa läpi vaan yrittänyt edeltäjiensä tavoin takertua vanhaan pysähtyneisyyteen ja oman valtansa pönkittämiseen?  Tuskin NL olisi siinäkään tapauksessa jäänyt hajoamatta. Mitä jos hän ei olisi toiminut yhteistyössä länsimaiden johtajien, erityisesti Bushin ja Kohlin kanssa? Tuskin Saksa olisi silti jäänyt yhdistymättä, se olisi voinut toki viivästyä vuosilla. Samoin ellei aseriisuntasopimuksia olisi tehty, Yhdysvallat olisi joka tapauksessa voittanut kylmän sodan. Vaikka NL hajosi ja tämä myöhemmin aiheutti epävakautta, ryöstökapitalismia ja nationalismin uutta nousua Venäjällä, Gorbatshovin hyveellisiä tarkoitusperiä ei voi millään perusteella kiistää tai kyseenalaistaa. Dramaattisten muutosten hyväksyminen ja niiden toteuttaminen ilman verisiä sisällissotia on aina suuri saavutus.

Hyde & Teepakki Kilpisjärvi - Halti pääsiäisvaellusretki 29.3.-7.4.2013

Perinteinen talvivaellus pääsiäisenä tehtiin tänä vuonna Kilpisjärven Haltin suuntaan. Reitti oli pitkälti sama, kuin viime vuonnakin, tosin paluureitti Norjan puolelta erosi edellisestä. Meitä oli lopulta neljä lähtijää, Jakke Kulovesi, Paavo Leinonen, Harri Heljala ja minä. Viikkoa aiemmin pidimme suunnittelupalaverin HYY:n Batman-huoneessa Tapani Hopkinsin kanssa. Hain ahkiot ja trangiat sekä sukset Espoon kaupungilta muutama päivä aiemmin ja säilöimme tavarat Jaken kanssa Hämiksen eteiseen odottamaan.

Varsinainen retki alkoi torstaina 28.3.2013 bussimatkalla Helsingin Kampista Oulun kautta Kilpisjärvelle. Bussissa nukkuminen oli aika heikkoa, yritin makuupussissakin kieriskellä ja piippuhyllyllä tuli jo vilpoinenkin kun ulkona oli pakkasta -15C. Bussimatka kesti noin 20 tuntia, olimme perillä iltakuudelta Kilpisjärvellä pitkäperjantaina. Jätimme siviilikamat retkeilykeskuksen ullakolle ja pakkasimme retkikamppeet päälle. Ensimmäistä kertaa pakkasin ahkion, joka onnistuikin kohtalaisesti, toki aina enemmänkin tilaa olisi saanut olla. Savotan ahkio oli kapea mutta toisaalta kulki aika sutjakkaasti hyvässä lumessa.  Lähdimme etenemään Saana-tunturia kohti ja ensimmäinen kilometri oli todella raskas. Onneksi otimme lumikengät mukaan, muuten ekat ylämäet olisivat olleet aika toivottomia. Pystytimme teltan Saanan kupeeseen ja söimme hätäisesti. Taivaalla näkyi todella komeita revontulia, joita erityisesti Jakke kuvaili paljon.

Varsinainen ensimmäinen retkipäivä oli pitkäperjantai 29.3.2013, jonka aloitimme vaelluksella Saanalle. Menimme jyrkähköä länsipuolen rinnettä ylös. Vaihdoimme sukset lumikenkiin hieman ylempänä. Kun pääsimme huipulle, alkoi yli kympin tuuli ja tulimme haipakkaa tunturin pohjoispuolelta suojaa hakien takaisin suksille.  Saimme tuntumaa eräsuksilla lasketteluun Saanan rinteitä alas Kalottireitille. Sauvani katkesi laskussa ensimmäisen kaatumisen kohdalla, Paavo onnistui reittitolpasta pätkän katkomalla kiinnittämään uuden palan sauvaani, jotta pääsimme eteenpäin. Hiihto oli tuskaisen hidasta ekat kilometrit koska ei ollut lainkaan pitoa suksissa ja siksi jäimmekin Saana- mökille yöpymään seuraavaksi yöksi. Muut olivat teltassa, minä nukuin mökissä sisällä. Voitelimme sukset ja evästimme.

Toinen päivä oli aprillipäivä, jona jatkoimme Saanajärven poikki kalottireittiä pitkin Saarijärven tuvalle, jossa lounastimme. Oli aika sakea lumipyry. Tästä jatkoimme Kuonjarjoen tuvalle, joka oli tilava ja hyvällä, joskin tuulisella paikalla. Yövyimme tässä tuvassa.

Kolmantena päivänä jatkoimme Meekonjärvelle Urho Kekkosen lempimaisemiin ja kävimme aluksi huiputtamassa Saivaaran tunturin huipunkin. Alhaalla tuuli aika lailla mutta nyt osui täydellisen tyyni ja aurinkoinen sää kun kapusimme tunturin itäpuolen harjannetta ylös huipulle. Urho Kekkosen muistokyltti oli kyllä valitettavasti lumen peitossa eikä löytynyt kaivamallakaan. Lounastimme Meekonjärven pienellä tuvalla, josta jatkoimme eteenpäin Pihtsusjärvelle. Reitillä oli leijahiihtäjäkin pellolla ja tuuli koveni hieman. Menimme sivuun varsinaiselta reitiltä ja näimme Pihtsusjoen kohdalla valtavien lumikönkäreiden alla olevan putouksenkin jotenkuten.  Pihtsusjärven tupa oli viihtyisä joskin ei kovin iso. Illalla toisella yrittämällä löysimme jopa vettä järvestä kairattuamme ensin yli puoli metriä jäätä. Yövyimme tuvassa.

2.4. synttäripäivänäni lähdimme hiihtämään kevyillä ns. eväsahkioilla Haltin tuvalle ja törmäsimme heti kovenevaan vastatuuleen. Tuuli tuiversi koko noin kympin matkan Pihtsusjärven kämpältä Haltin kämpälle. Lounastimme Haltin kämpässä ja odotimme tuulen sekä lumisateen tyyntymistä mutta koska näin ei käynyt lähdimme lopulta suksinemme kapuamaan Haltille. Olosuhteet heikkenivät ja kovenivat koko ajan, lumisade sakeni ja tuuli koveni. Lopulta olimme päässee todella korkealle ja olimme jo jollakin huipulla koska edessämme oli selvä tasanne mutta  sankka lumipyry ja noin 15-20 m/s puhaltava tuuli teki olosuhteet sietämättömäksi ja pakotti nopeasti palaamaan alas. Risteilimme suksilla lasketellen alas rinnettä. Paavon GPS näytti tosin mökin koordinaatit mutta silti oli haastavaa löytää alas oikeaan kohtaan. Alas päästyämme menimme majalle lepäämään ja sitten palasimme Pihtsusjärvelle. Tuuli oli niin kova että lumi pöllysi vaakasuorassa linjassa eteenpäin ja tässä kohtaa se avitti paluumatkaa voimakkaana myötötuulena. Olimme toisen yön Pihtsusjärven mökillä. Nyt tosin tupa oli täyttynyt äijistä ja siellä alkoi olla tiivistä kymmenen miehen ryppäässä.

3.4. jatkoimme Pihtsukselta luoteeseen kohti Norjan rajaa jokiuomaa seuraillen ja tunturin reunalla tasapainoillen. Ahkiot oli välillä todella hankala saada pysymään pystyssä mutta hitaasti matka eteni. Lumisade haittasi suunnistusta aika lailla. Päivä oli melko nihkeä kokonaisuutena, hidas ja vaivalloinen, välillä palelikin jonkun verran vaikka vaatetta oli sentään aika lailla. Seurasimme poroaitoja rajalinjan tuntumassa ja päädyimme lopulta Norjan puolelle Guoddevjohkan kohdalla olevalle laakson pohjalle pienelle järvelle. Lumipyry alkoi tiivistyä samalla kun tuuli koveni ja onneksi leiriydyimme ripeästi suuren siirtolohkareen ja lumikuopan suojaan. Lapiomme lumivallit ja pystytimme teltat, tuuli oli taas samoissa lukemissa kuin edellispäivänä. Valmistimme ruoat trangioissa Sinolilla ja toivoimme että teltat pysyvät pystyssä. Alkoi olla aika lailla selviytymisleirin makua ko. tilanteessa. Puhelimessa ei ollut kentää eikä ollut tiedossa tarkkaa sijaintia. Onneksi kenellekään ei sattunut mitään tämän illan ja yön aikana.

4.4. oli onneksi jo tuuli tyyntynyt aamupäivällä ja lähdimme hiihtämään etelää kohti Norjan puolella. Maisemat olivat todella huimaavan kauniita ja onneksi kirkas sää mahdollisti täydelliset valokuvausolosuhteet edellisten kahden päivän vastapainoksi. Laskettelimme rinteitä alaspäin, nyt pääsimme pitkästä aikaa laskemaan maastoa pitkän nousurupeaman jälkeen. Saavuimme Lossujärven kohdalle Norjan puolelta, jossa lounastimme Norjan puolella olevassa tuvassa. Norjalainen tupa oli kuulemamme mainettaan parempi, siisti ja sisällä oli jopa patjoja erillisessä yläkerrassa sekä peruskerrossänkyjäkin kaksi kappaletta. Kävin ottamassa kuvia rajapyykkikivellä ja kuvasin myös Lossujärven tupaa järven toisella puolella. Tästä jatkoimme edelleen lounaaseen ja yövyimme loivassa notkelmassa tuntureiden välissä. Revontuliakin näkyi taivaalla taas vaihteeksi.

5.4. Oli myös kaunis päivä. Hiihdimme hienoja rinteitä ja mukavia joskin välillä aika haastaviakin laskuja eteenpäin. Hiihdimme Gavrilojärven poikki ja lopulta saavuimme Ison Jehkaksen kohdalle, joka oli komea tunturi pitkästä aikaa Suomen puolella. Näimme ensimmäistä kertaa poron ja aido Lapin Ukon (tosin moottorikelkalla) Kilpisjärvelle menevän maantien varressa noustessamme järveltä. Hiihdimme kohti Siilasjärveä ja leiriydyimme lopulta Kilpisjärven pohjoispäähän Mallatunturin kupeeseen. Illalla lähdimme vielä huiputtamaan Mallatunturia, jonka huipulta avautuikin komeat näköalat Saanalle ja Kilpisjärvelle. Sääkin oli kohtuuhyvä ylhäällä, ei tuullut liian kovaa ja lähdimme laskeutumaan. Harri ja Jakke laskettelivat eräsuksilla otsalamppujen loisteessa alas tunturilta, Paavo ja minä patikoimme koko matkan lumikengillä. Yövyimme teltassa, pakkasta oli noin -15-20 astetta. Seuraavana aamuna hiihdimme Kilpisjärven retkikeskukseen jossa vaihdoimme kamat, saunoimme ja söimme sekä lähdimme bussilla paluumatkalle kohti etelää.

Uidut järvet ja lammet Uudellamaalla, muualla Suomessa ja ulkomailla

Ajattelin tehdä jonkinlaista listaa näistä, koska aika paljon on tullut kierrettyä ja kahlattua reilun kymmenen vuoden aikana, jonka olen asunut Espoossa. (Vuosiluku kertoo milloin kävin ensimmäisen kerran ko. järvessä)  Erillinen lista kertoo järvet, joissa olen käynyt uimassa muualla Suomessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Tämä lista perustuu ensisijaisesti muistikuviin, joten aivan luotettava ja sataprosenttisen tarkka tämä ei siksi ole.

UUDENMAAN ALUEEN JÄRVET JA LAMMET

1.   Bodominjärvi (Espoo) 2002
2.   Nuuksion Pitkäjärvi (Espoo) 2002
3.   Pitkäjärvi (Espoo) 2002
4.   Velskolan Pitkäjärvi (Espoo) 2002
5.   Eteläinen Myllyjärvi (Espoo) 2002
6.   Haukkalampi (Espoo) 2002
7.   Mustalampi (Espoo) 2002
8.   Sorlampi (Espoo) 2002
9.   Hynkänlampi (Espoo) 2002
10. Lippajärvi (Espoo) 2002
11. Gallträsk (Kauniainen) 2002
12. Kuusijärvi (Vantaa) 2001
13. Siikajärvi (Espoo) 2002
14. Sahajärvi (Espoo) 2002
15. Heinäslampi (Espoo) 2002
16. Hauklampi (Espoo) 2003
17. Kolmperä (eteläinen) (Espoo) 2003
18. Kolmikulmalampi (Espoo) 2003
19. Holma-Saarijärvi (Espoo) 2003
20. Kolmoislammit 1,2,3 (Espoo) 2003
21. Valklampi I Nuuksio (Espoo) 2003
22. Hannusjärvi (Espoo) 2003
23. Loojärvi (Kirkkonummi ja Espoo) 2003
24. Ruuhijärvi (Espoo) 2003
25. Majalampi (Espoo) 2004
26. Tuhkuri (Espoo) 2004
27. Hepolampi 2004
28. Hauklampi (Luukki) (Espoo) 2004
29. Käärlampi (Espoo) 2004
30. Väärälampi (Espoo) 2004
31. Halkolampi (Espoo) 2004
32. Mustalampi (Espoo) 2004
33. Kaitalampi (Espoo) 2004
34. Luukinjärvi (Espoo) 2004
35. Kalajärvi (Espoo) 2004
36. Kvarnträsk (Espoo) 2004
37. Pentalanjärvi (Espoo) 2004
38. Odilampi (Espoo ja Vantaa) 2006
39. Mossenkärr (Espoo) 2006
40. Kurkijärvi (Espoo) 2006
41. Korpilampi (Espoo) 2008
42. Sorvalampi (Espoo) 2006
43. Häkläjärvi (Espoo) 2006
44. Mustalampi (Espoo) 2006
45. Pohjoinen Myllyjärvi  (Espoo) 2007
46. Saarijärvi (Vihti ja Espoo) 2007
47. Igelträsk (Espoo) 2007
48. Vääräjärvi (Espoo) 2004
49. Kattilajärvi (Espoo) 2006
50. Urja (Espoo) 2004
51. Orajärvi (Espoo) 2004
52. Kolmperä (pohjoinen) (Espoo) 2004
53. Sulalampi (Espoo) 2006
54. Hakjärvi (Espoo) 2004
55. Nupurinjärvi (Espoo) 2004
56. Pentalanjärvi (Espoo) 2006
57. Väärä-Musta (Espoo) 2013
58. Mylly-Majalampi (Vihti ja Espoo) 2013
59. Iso Majaslampi (Espoo) 2013
60. Mustalampi eli Pöksynhaara (Vihti ja Espoo) 2013
61. Lammijärvi (Kirkkonummi) 2006
62. Kaljärvi (Kirkkonummi) 2006
63. Bakträsk/Storträsk (Kirkkonummi) 2006
64. Hvitträsk (Kirkkonummi) 2006
65. Humaljärvi (Kirkkonummi) 2006
66. Petäjärvi (Kirkkonummi) 2004
67. Hepari (Kirkkonummi) 2004
68. Tampaja (Kirkkonummi) 2004
69. Särkijärvi (Kirkkonummi) 2004
70. Kurkisto (Kirkkonummi) 2004
71. Juusjärvi (Kirkkonummi) 2008
72. Lapinkylänjärvi (Kirkkonummi) 2004
73. Loojärvi (Kirkkonummi ja Espoo) 2004
74. Palojärvi (Vihti) 2006
75. Hiidenvesi (Lohja ja Vihti) 2006
76. Lohjanjärvi (Lohja, Sammatti, Karjalohja) 1997
77. Salmijärvi (Vihti) 2006
78. Iso Parikas (Vihti) 2006
79. Pikku Parikas (Vihti) 2006
80. Iso Sammakko (Vihti) 2006
81. Pikku Sammakko (Vihti) 2006
82. Poikkipuoliainen (Vihti) 2006
83. Perälänjärvi (Kirkkonummi) 2012
84. Kaislampi (Vihti) 2012
85. Kurjolampi (Vihti)  2012
86. Saarilampi (Vihti) 2012
87. Liukoi (Vihti) 2012
88. Ruuhilampi (Vihti) 2012
89. Kaitlampi (Vihti) 2010
90. Valklampi (Vihti) 2012
91. Enäjärvi (Vihti) 2011
92. Suolikas (Vihti ja Espoo) 2004
93. Majalampi (Espoo) 2004
94. Mylly-Majalampi (Vihti ja Espoo) 2013
95. Vaakkoi (Espoo) 2013
96. Pieni Lehmälampi (Espoo) 2013
97. Iso Lehmälampi (Espoo) 2013
98. Kämmenlampi (Vihti) 2013
99. Pyyslampi (Vihti) 2006
100. Otalampi (Vihti) 2007
101. Vihtijärvi (Vihti) 2006
102. Tuusulanjärvi (Tuusula) 2008
103. Finnträsk (Kirkkonummi) 2004
104. Lappträsk (Siuntio) 2013
105. Långträsk (Siuntio) 2013
106. Kakarlampi (Kirkkonummi) 2013
107. Degersjön (Raasepori) 2013
108. Iso Majaslampi (Espoo) 2013
109. Mustalampi eli Pöksynhaara (Vihti ja Espoo) 2013
110. Vihtijärvi (Vihti) 2003
111. Iloittu (Nummi-Pusula) 2006
112. Pitkäjärvi (Nummi-Pusula) 2005
113. Pusulanjärvi (Nummi-Pusula) 2003
114. Karisjärvi (Nummi-Pusula) 2006
115. Rausjärvi (Nummi-Pusula) 2000
116. Hiirlampi (Nummi-Pusula) 20006
117. Saarlampi (Nummi-Pusula ja Karkkila) 2006
118. Pyhäjärvi (Karkkila) 2003
119. Löytty (Nummi-Pusula) 2007
120. Vahermanjärvi (Nummi-Pusula) 2007
121. Oinasjärvi (Somero) 2011

JÄRVET SUOMESSA UUDENMAAN ALUEEN ULKOPUOLELLA

1.  Lehmijärvi (Salo, Perniö)  1980
2.  Hirsjärvi (Salo, Kisko) 1986
3.  Kirkkojärvi (Salo, Kisko) 1986
4.  Päijänne (Padasjoki) 1990
5.  Vesijärvi (Lahti) 1988
6.  Orijärvi (Salo; Kisko) 1989
7.  Naarjärvi (Salo, Muurla) 1990
8.  Painionjärvi (Somero) 2010
9.  Iso-Kisko (Salo, Kisko) 1995
10. Liesjärvi (Tammela) 2012
11. Kuivajärvi (Tammela) 2012
12. Määrjärvi (Salo, Kisko) 1990
13. Pielinen (Nurmes) 1996
14. Saimaa (Sulkava) 1999
15. Kivijärvi (Luumäki) 2011
16. Pyhäjärvi (Säkylä) 1999
17. Enäjärvi (Salo, Suomusjärvi) 1994
18. Lahnajärvi (Salo) 1997

JÄRVET ULKOMAILLA

1.  Titicaca-järvi (Peru ja Bolivia) 2006
2.  Genevejärvi (Sveitsi) 2009
3.  Bodensee (Saksa ja Sveitsi) 2009
4.  Kuollutmeri (Israel ja Jordania) 2011

Kevät 2013

22.5.2013 Otaniemen urheilupuistossa oli lasten Hippo-kisat. Pallonheitto ja 60 metrin juoksu. Julius ja Diana pärjäsivät hyvin, pallo lensi Juliuksella 4.83 m ja Dianalla 3.30 m. Sade oli tosin aika kova koko ajan mikä teki kisasta sadekelin kilpailun kirjaimellisesti.

Melontapäiväkirja 2013

Kiskonjoki 9.5.2013 Latokartanonkoskelle asti. Matka noin 17 km. Joki oli kevätaikaan hyvä meloa, Kosken kartanon kohdalla piti kantaa muutama sata metriä sekä ylittää pieni pohjapato. Saarentaanjärvi oli tulva-aikaan kaunis. Meloimme Melamogulien porukalla retken, yhteensä osallistujia oli 12. Kai Schneider toimi retken vetäjänä ja myös koskimelontaharjoitteita oli mahdollisuus tehdä pienimuotoisesti. Pidimme taukoa Kosken kartanon voimalaitoksen luona, joka oli rakennettu 11.3.1909.

Yksi naisista törmäsi myöhemmin pienessä myötävirrassa kaatuneeseen puuhun ja kaatoi samalla kajakkinsa. Reskutusyritys epäonnistui ja myös toinen porukasta pyörähti nurin puun vieressa. Lopulta naiset saatiin hinattua rantaan, kajakit tyhjennettyä ja melat kiinni. Liimataisen Jari löysi matkan varrelta myös kuolleen joutsenen ja minä sain mukaan myös pienen lahnen kajakin kannelle.

Paimionjoki-melonta 10.-12.5.2013

Paimionjoki on Saaristomereen laskevista joista suurin sekä valuma-alueeltaan että virtaamaltaan ja samalla myös Varsinais-Suomen maakunnan pisin joki, yhteensä järvet mukaan lukien 105 km. Kasvi- ja eläinkunta on runsasta joen varrella, erityisesti lintukanta on keväällä parhaimmillaan äänessä. Meloin Someron puolella ketjussa olevat kahdeksan järveä viime keväänä toukokuussa 2012 Pitkäjärveltä Painionjärvelle. Matka oli noin 30 km. Nyt oli mukava lähteä melomaan Myllylammelta jokea alajuoksun suuntaan. 

Lähdimme Keijo Tikkasen kanssa melomaan perjantai-aamupäivänä Someron Myllylammen uimarannalta Hovirinnankosken kupeesta. Pakkasimme kajakit ja totuttelin ensimmäistä kertaa seuran Kap Horn- kajakkiin 4,7 metriseen kajakkiin. Kajakki oli muuten kätevä jokikäytössä, mutta aiemmin paljon käyttämässäni Aquanautissa oli minusta paremmat pakkaustilat, enemmän tilaa ja tiivis päiväluukku, jossa eväät eivät valu taakse sekä kumiluukut, joissa ei tarvitse vääntää neopreenisuojien kanssa erikseen. Toki kajakki oli silti hyvä valinta jokikäyttöön, koska Aquanaut on lähinnä merikajakki ja puoli metriä pidempi.

Lähtiessämme 10.5. puolenpäivän maissa sää oli poutainen, meloimme joen pohjoisimpaan pisteeseen asti noin 10 km, jonka jälkeen käännyimme etelään päin. Ensimmäinen ylitettävä oli Karjakosken vuonna 1986 rakennettu pato, laskimme kajakit noin 50 metrin päästä akanvirtoja varoen ja laskimme pari pientä virtapaikkaa läpi. Seuraavaksi jouduimme rantautumaan Patakoskella ja kantamaan laskukelvottoman kosken alajuoksulle asti. Kosken kirkon kappeli oli tien vieressä, samoin vanhoja torppia ja myllyn jäänteet koskessa. Kantomatkaa tuli arviolta 200 metriä. Laskimme alajuoksulta kosken loppupätkän noin 50 metriä ennen suvantoa. Seuraavaksi tulimme Raunion sahalle, jossa rantauduimme vasemmalle rannalle kyltin mukaan. Sahan koski oli todella vaarallinen, ei patoa eikä muuta rakennetta pahimman laskun kohdalla. Kantomatkaakin tuli aika lailla ennen kuin pääsimme jatkamaan. Meloimme Maunulan sillan jäänteiden lähelle, päivämatkaksi tuli noin 32 km. Pystytimme teltan kohtaan, jossa rantaan laskeutui vanhan puretun rakennuksen rappusten jäänteet. Siinä oli tasainen ja hyvä kohta ennen nukahtamista. Lintuhavaintoja tuli aika paljon, erityisesti Keijo tunnisti näitä todella paljon. Rantasipi, telkkä, kuovi, käki, helmipöllö, hiirihaukka, töyhtöhyypät soidinlennossa, sekä pääskysiä. Kehrääjälintu oli kuulohavaintona melko harvinainen. Keijo näki myös suuren hauen pulahtavan pinnassa sekä piisamin.

Lauantaina 11.5. jatkoimme pienen kosken yli ja ohitimme Simalan sillan. Palaisten sillan kohdalla nousimme tarkastelemaan Purholan koskea maitse. Keijo päätti uittaa kajakin rantaa myöten ekan laskun, minä laskin kosken, joka meni aika hyvin kääntyen oikealle ensimmäisen laskun jälkeen. Tämän jälkeen saavuimme Krouvinkoskelle, jota pohdimme pidempään. Kantomatka tietä pitkin olisi tehnyt lisää matkaa ja ollut aika työläs, toisaalta kyseisen kosken virta oli aika haipakka edelleen kun virtaama oli jotain 8-9 kuutiota sekunnissa Paimionjoen alueella. Vaikka tulvahuippu olikin laskenut jo ajat sitten. Rannassa oli voimalaitos, jota varten oli rakennettu ns. alakanava kosken alkupäähän. Kannoimme kajakit alakanavan alkupäähän, josta lähdimme melomaan pienemmässä virrassa ennen kuin kanava yhtyi päävirtaan. Juuri tässä risteyskohdassa pirullinen keppi oli lähellä kaataa kajakkini, yritin mahtua kepin alta ja taivuttaa sitä ylöspäin, kun kajakkini kääntyi jo noin 90 asteen kulmaan. Sain onneksi painettua melalla alatukea riittävästi alavirran puolelle ja oikaistua kajakkini pystyyn virran suuntaiseksi. Tilanne oli todella täpärä ja myös vaarallinen, koska Keijo laski takaani. Laskimme etukäteen rannalta tsekkaamaamme reittiä mutkaan, jossa piti kääntyä vasemalle, molemmat kajakit kumahtelivat kiviin, ennen kuin pääsimme suvantoon. Minun vielä pahemmin, mutta onneksi sain kajakkini pysymään pystyssä.

Seuraavaksi piti kantaa Rounanpadon ohi, joka oli aika korkea ja raskaskin ohitettava. Kajakit piti vetää jyrkkää rinnettä ylös ja laskea taas alas. Oma kajakkini jopa karkasi veteen asti, josta Keijo kävi sen onneksi nopeasti hakemassa takaisin. Viimeinen Marttilan kolmen kosken sarjassa oli Koskenpäänkoski, jota mietimme pitkään miten toimia sen kanssa. Katsoimme reitin rannalta ja ihailimme samalla Hakaniityn valkovuokkoja ja keltavuokkoja. Reitillä oli yksi puuntynkä koskessa ja muutama kivi linjalla, mutta ei kuitenkaan kovin pahasti tiellä. Keijo päätti kantaa ja uittaa kajakin loppumatkan. Lähdin itse laskemaan koskea päävirtaa seuraten ja oli todella palkitseva fiilis, kun onnistuin pitämään melontalinjat kohdallaan myös viimeisessä mutkassa väistäen samalla pahimmat kivikohdat. Tästä eteenpäin jatkoimme pitkän suvantovaiheen, näimme mm. laavun Elosen rannalla. Prunkilan kylässä oli myös Silver Riverin melontakonttori, josta Keijo päätti hankkia kajakkikärryn. Tämä oli todella tärkeä ja hyvä hankita loppumatkaa ajatellen. Pidimme taukoa jonkun aikaa tässä kohtaa. Sitten jatkoimme Juvan voimalaitokselle, jossa oli jälleen jyrkkä ja raskas putous edessä. Onneksi nyt saimme kajakit Tarvasjoen rannasta kärryillä alajuoksulle. Kajakkien lasku oli tässä kohtaa todella raskas ja hankala koska piti kallioiden, puiden ja rautaroumujen välistä mutkitella tie alas laskupaikalle. Saimme kuitenkin itsemme ja kajakit ehjänä rantaan. Tästä seuraavaksi piti tulla Kustaa Vaasan mallikartanon maat, emme tosin erottaneet niitä varsinaisesti muutenkin hienosta jokiuoman maisemasta, jokiuoman penger oli koko matkan ajan hienon näköinen. Oli kuusia, mäntyjä, katajaa ja välillä peltoa, hevoslaidunta ym. Joki oli minusta kiva leveydeltään, riittävän leveä ilman kaatuneita puita ja ryteikköä muttei silti liian leveä. Tapanaisen kolmiosainen koski ja sitten Killalan koski. Killalan kosken kävimme katsomassa myös etukäteen, mikä kannattai ettei valittu oikealla olevaa väärää reittiä. Joki piti meloa vasenta linjaa pitkin, kuten oppaassakin neuvottiin.

Huomasimme myös Tarvasjoen yhtyvän jokeen hieman tämän jälkeen. Seuraavaksi piti ylittää Juntolan voimalaitos, joka oli onneksi paljon helpompi reitti Juvaan verrattuna. Suora hiekkatie johdatti alas rantaan ja kärryillä oli hyvä vetää kajakit perille. Tässä kohtaa oli jo myöhä, aurinko alkoi laskea, mutta päätimme silti meloa Askalan voimalaitoksen padolle, jossa pystytimme teltan viereiselle niitylle padon pohjoiselle puolelle.Matkaa tuli päivälle noin 33 km.

Aamulla oli kaunis sää äitienpäivänä ja Keijo huomasi vedess uiskentelevat kaksi saukkoa, mitkä ovat aika harvinaisia havaintoja Suomen luonnossa. Ohitimme pienen Orellinkosken, jonka jälkeen tuli vielä kolme muuta pienempää koskenomaista virtapaikkaa. Paimiossa Kuninkaantien Isosillan ja rautatiesillan kohdalla joki alkoi levetä ja jokiuoma alkoi madaltua selvästi. Moottoritien ja Vanhan Turuntien kohdalla joki oli lähes samalla tasolla viereisen pellon kanssa. Jatkoimme matkaa merelle asti Fuilan rannalle, josta Keijon pojat tulivat hakemaan meidät ja kajakit takaisin auton kyytiin. Loppumatka oli noin 10 km ja koko matka siis 75 km. Retki oli todella onnistunut ja hieno kokemus, sää oli paras mahdollinen, poutainen, mutta ei liian lämmin ja luonto lintuineen ja muine eläimineen joella erittäin monipuolista. Kiitokset erityisesti melontakaverille hienosta yhdessä toteutetusta melontaretkestä:)

16.5. illansuussa olimme Helsingin avokanoottiyhdistyksen kanssa testaamassa miten avokanootti toimii, minä siis ensimmäistä kertaa koskimelonnassa kanootilla;) Meloin Esko Verrosen kanootilla etumelojana. Lähdimme liikkeelle Vantaankosken alajuoksulta, Janne Pyykkö, Tiina Kujansuu, Teemu Markkanen, Esko ja minä. Virtaama oli noin 8 kuutiota sekunnissa, Pitkäkoskessa kolisi kiviin heti, mutta pääsimme kuitenkin melko hyvin eteenpäin. Niskalankoski meni mukavasti, samoin pienen pohjapado ylitys tätä ennen. Ruutinkoskessa oli kovemmat kuohut, mutta onneksi sekin meni ihan kivasti. Mukava retki kokeilla jotakin ihan uutta melontaan liittyvää. Nousimme maihin Haltialan kartanon kohdalla. Matkaa tuli noin 10 km.

27.5. 2013 meloimme kolmikollani Bodomin järven ympäri noin 10 km.  Mukana oli Jari Pihlajamäki ja Diana matkustajana. Näimme joutsenia ja peuran järven pohjoispäässä sekä kurkiparin rantakaislikossa. Samoin kalasääski lensi pesältään kun kiersimme pohjoisempaa saarta. Bodomin kartanon mailla näkyi hevosia. Myös valkoposkihanhia, sinisorsia ja telkkiä näkyi sekä tietekin satakieli antoi kuulua itsestään. Kaunis iltamelonta auringonlaskun aikaan. Noin 10 km matka.

30.5.2013  meloin Ilen kanssa vuoden ensimmäisen meriretken. Lähdimme vakiopaikasta Soukansalmesta ja pujottelimme Suvisaariston kaakkoispuolelta kapeikoissa ennen kuin löysimme reitin selälle. Tästä jatkoimme suoraan Rysäkaria kohti, jossa pidimme hieman kajakissa taukoa. Sitten suuntasimme Koirasaareen, jossa rantauduimme pohjoispuolen kallioille. Oli aika kallioista rantaa eikä kovin hyvää maihinnousupaikkaa ollut mutta onneksi saimme kajakin riittävän hyvin kiinnitettyä kivien väliin. Kävin bongaamassa merilinnustajien mökin joka oli avoimena ja näin harvinaisen paljon pesiviä lintuja joka puolella saarta, mm. hanhia, sorsia, joutsenen, ja telkkiä. Harmajan majakka siinsi idässä noin seitsemän kilometrin päässä Koirasaaresta. Kiersimme Koirasaaren ympäri ja jatkoimme Katajaluodon linnakesaarta kohti. Kiersimme saaren pohjoispuolelta ja jatkoimme suoraan majakkaa kohti. Kiersimme majakkasaaren ympäri ja otin kännykällä muutamia kuvia. Harmajan majakka oli hieno kohde sinänsä, nykyinen versio on rakennettu 1883, jonka vieressä on uusi luotsiasema ja pieni satama. Jatkoimme Pihlajasaarten vierestä Varsasaaren ja Tvijälpin välistä Espoon rantavesille, josta edelleen Ison Vasikkasaaren editse Suinonsalmeen ja kotisatamaan. Matkaa tuli noin 42 km.

2.6.2013 meloin Fiskarsin joen kauniina kesäpäivänä Fiskarsin keskustasta yläjuoksun suuntaan. Kävin paloaseman padolla, yläjuoksulla piti alittaa kolme matalaa siltaa ja lopulta tulin puutehtaalle, jossa piti ottaa kajakki ylös. Edessä oli korkea putous. Ajoin kajakin autolla museon ohi yläjuoksulle uimarannan viereen, josta oli hyvä laskuramppi autolle ja kajakille. Meloin Degersjön-järven eteläreunaa Gennäsin eteläpuolella olevalle niemenkärjelle asti. Katsoin kauempaa että ilmeisesti joku nainen ottaa aurinkoa rannalla, mutta lähempänä tämä osoittautuikin mieheksi!  Mikä karmea pettymys. Kävin katsomassa niemellä olevan hiidenkirnun ja lähdin jatkamaan matkaa takaisin eteläisen Tallholmenin saaren kiertäen. Pienellä luodolla Degernäsin lounaispuolella oli kanadanhanhi pesimässä. Kävin Böleträsketin eli Pasilajärven kohdalla tien kohdalla joka erottaa nämä kaksi järveä toisistaan ja meloin takaisin joen Fiskarsinjoen suulle lähtöpaikalle, jossa kävin uimassa. Paluumatkalla kävin uimassa vielä Linhamarinjärvessä tien vieressä, jossa oli kiva uimaranta kätevästi tien kohdalla.  Matkaa tuli noin 10 km.

13.6.2013. Jussarö Runt. Melontaretkellä Jari Pihlajamäen kanssa meloimme Skärlandetin saaressa olevasta Baggön satamasta Jussaareen ja siitä edelleen majakalle. Jussaari oli todella hieno paikka, noin 120 ha oleva hyvin metsäinen ja monipuolista luontoa omaava ulkosaariston saari. Luontopolku kiersi saaren, oli riittävästi monipuolisia infokylttejä, hyvät opasteet ja hieno hiekkaranta saaren itäpuolella.  Pohjoispäässä on vierasvenesatama, josta tosin kajakilla ei pääse rantautumaan. Melojan kannattaakin rantautua juuri saaren itäpuolelta, jossa on parhaat ja tasaisimmat rannat. Itäpuolelta pääsee hyvin suoraan lyhyen kävelymatkan päästä vanhoille kaivosrakennuksille tutustumaan ja kiertämään kauniilla rantakallioilla kiertävää luontopolkua. Pohjoissatamassa on myös kahvila ja varattavissa oleva sauna. Saaressa toimi rautamalmikaivos vuosina 1961-1967, jonka jäljiltä saaressa on paljon ränsistynyttä rakennuskantaa, yksi iso siilo ja toinen pääkuilun korkea tornirakennus. Armeija suoritti saarella kovapanosammuntoja kaivostoiminnan loppumisen jälkeen ja vuonna 2005 saari siirtyi kokonaan Metsähallitukselle virkistyskäyttöön. Alkuperäinen majakka sijaitsi saaressa 1891-1922, jonka jälkeen se purettiin ja nykyinen majakka rakennettiin etelään Sundharunin saarelle. Vanhan majakan perustalle tehtiin myöhemmin merivalvontatorni. Majakka on saaresta noin 3,5 km etelään, ja kun jatkoimme melontaa Jussaaresta, nousi matalapaine ja tuuli nousi noin 6-8 m/s. Siksi emme yrittäneet maihinnousua majakalle, vaan tyydyimme kiertämään majakan ympäri myötäpäivään. Pahoja pintakiviä ja kareja oli saaren ympärillä joita piti varoa tarkasti. Matkaa reitistä takaisin Baggön satamaan tuli kaikkiaan noin 35 km.

29.6.2013 Kalevan Kierroksen Iitin soutu meni tällä kertaa  melonnan merkeissä. Alue on käytännössä järveä, mutta kuuluu Kymijokeen ns. lumpareena. Lähtö oli Sitikkalantien vanhan veteraanimajan luona olevalta rannalta. Meloin kolmikolla 30 km matkan Jari Pihlajamäen kanssa aikaan 3 h 30 min. Tämä oli positiivinen yllätys, ensi kertaa kajakin nopeutta ja suorituskykyä mitattiin tosissaan ja kajakki oli vielä nopeampi mitä etukäteen arvioin. Pystyimme haastamaan hyvin monia yksinsoutu- ja vuorosoutuveneitä ja ohitimme useita näistä matkan varrella. Heti alkumatkasta hiukan harmitti, kun varoitushuudostani huolimatta kaksi naisveneilijää törmäsivät kylkeemme vaikka olisi ollut tilaa väistääkin. Muuten ilma oli lämmin ja hyvä. Yövyimme Nastolassa, jossa saimme maistaa todella hyvää sahtia:)

3.-4.7.2013 olimme perheretkellä Hangossa. Meloin illalla Itälahden pieneltä hiekkarannalta Kustaa Aadolfin pienen saaren vierestä Gustavsvärnin majakalle. Kustaa Aadolfin rannoilla näkyi jäänteitä vanhoista linnoitteista. Tätä ennen Finnlinesin rahtilaiva piti odottaa, suuri alus kulkee yllättävän hiljaisesti. Kiersin pienen saaren ympäri ja nousin laiturin vierestä maihin. Majakkaseura on aloittanut majakan kunnostusprojektin vuonna 2005 ja nytkin paikalla oli kaksi naista seurasta, jotka toimivat viikon verran vapaaehtoispäivystäjinä asuen vanhassa sumusireeninhoitajan punaisessa mökissä. Saari on pieni, vain noin 100 m x 200 metriä mutta aikanaan kun alueelle alettiin rakentaa linnoitusta 1792 alkaen, saarella toimi enimmillään parisataa miestä 1800-luvulla. Kuningas Kustaa III: monogrammi näkyy myös heikosti linnoituksen raunioissa.

Majakkaseuran edustajat esittelivät saarta ja tupaa, huoneita on uusittu jo merkittävästi ja saarella on myös oma sauna. Majakkatorni on myös remontissa, kävin kurkkaamassa tornin alakerrassa jossa ei tosin ollut muuta kuin rakennusvälineitä tällä hetkellä. Jatkoin matkaani Tullisaareen, jossa parkkeerasin kajakkini Hauensuolen kapeaan salmeen. Kävin paikantamassa vanhoja historiallisia kalliokirjoituksia, löysin Klaus Flemingin signeerauksen hallitsijan vaakunalla varustettuna vuodelta 1568, mutta August Ehrensvärdin nimmaria ei löytynyt millään vaikka kuinka yritin kartan kuvan mukaan tätä paikantaa. Palasin sitten suorinta reittiä Meijerfeltin ja Kobbenin saaren pohjoispuolelta takaisin. Matkaa kertyin noin 10 km.

Kävimme seuraavana päivänä tutustumassa myös näkötorniin ja kirkkoon sekä olimme majakkaristeilyllä Bengtskärissä. Matka oli aika hintava 55 e aikuinen, mutta toki lintumies Seppo Sällylän toimiessa matkan laivaoppaana sotahistoriallinen puoli tuli hyvin käytyä läpi, samalla tarkkuudella kuin kaikki linnut ja kasvit, kokenut sotahistorian harrastaja tiesi sotahistorian sisällön viimeistä yksityiskohtaa myöten erityisesti Bengtskärin taistelua 1941 koskien. Tutustuimme myös taistelun asekokoelmaan, käsikranaatteihin, vanhan prisman lasikappaleeseen ja kivääreihin sekä teräskypäriin. Minulle tämä oli toinen kerta majakalla, ensimmäinen oli vuonna 1996 majakan täyttäessä 90 vuotta. Silloin lähdimme myös Hangosta Anna-aluksella, aikana jolloin matkustaminen oli vielä halpaa ja lohikeittoa oli runsain määrin;) Saarella kiipesimme tornin 252 askelmaa, 14. askelmassa oli käsikranaatin iskemän jälki. Suomalaiset saivat lopulta pidettyä torni hallussaan venäläisten ylivoimaisesta valtausyrityksestä huolimatta. Majakkatornissa ei päässyt ulkoilmaan, prisman vieressä oli hieman hiostavaa. Tornin vieressä oleva sauna oli myös kiva nähtävyys.

Hangossa kävimme tutustumassa myös Neljän tuulen tupaan, jossa saimme maistaa Marskin Ryyppyä sekä kiersimme kasinon vierestä lähtevän luontopolun rantakallioilla, jossa näkyi paljon venäläisten miehitysaikana 1940-1941 rakentamia linnoitteita ja konekivääriasemia ym.

3.-4.8.2013 olimme Päivin ja Nicolaksen kanssa telttaretkellä Säkylän Pyhäjärvellä. Viimeksi poikkesin järven rannalla juhannuksena 1999 Alastaron festarien jälkeen kotimatkalla. Järvi on mahtava ja ainutlaatuinen paikka Lounais-Suomessa. Se on valittu mm. sekä Varsinais-Suomen että Satakunnan maakuntajärveksi Lounais-Suomen suurimpana järvenä. Kävimme ensin Vaskirannassa etsimässä telttapaikkaa mutta tämä osoittautui yksityiseksi alueeksi. Sitten löytyi Katismaan saaren uimaranta ja karaokebaari jonka vieressöä olevalla kalastajien rannalla yövyimme. Aamulla kalastajia lähtikin järvelle ravustamaan telttamme vierestä. Ystävällinen kalamies lahjoitti kotiinviemisiksi meille mukavan kokoisen suutarinkin, jonka valmistin uunissa. Kiitoksia:)  Sää oli kaunis. Meloin sunnuntaina Iissalon ja Emänkarin saarten ympäri, jossa samalla kiersin muutkin pienemmät luodot ja noin 90% koko järven saarista. Iissalossa oli laavu ja paljon hyttysiä. Emänkarin saarella oli myös lounaiskärjessä mökki, joka oli aika tärvelty. Ikkuna oli rikottu ja rojua ympäriinsä, mutta talossa oli melko uusi saunakin. Petivaatteetkin oli neljässä sängyssä, mutta jäi ihmetyttämään miksi paikkaa oli tärvelty niinkin suojaisessa paikassa metsän keskellä. Poikkesin myös Krapanin saarella Emänkarin eteläpuolella, jossa oli mökki, puuvaja ja mukava laavu ulkoilmagrillin kera. Palasin rantaa kiertäen Vaskirannan vierestä edelleen Katismaalle ja kalamajalle teltan luo. Matkaa tuli noin 15 km.

23.8.2013 meloimme Kajn kanssa Storhällenin saarelle Friggesbyn telttailualueelta. Matkaa tuli noin 18-20 km. Saari oli kiva, näytti olevan uusi vihreä tynnyrimökkikin. Arvoitukseksi tosin jäi kenen rakennuttama / omistuksessa tämä oli. Huomasimme jo saarella kierreltyämme rannalla soutuveneen sekä kyltin jossa luki yllättäen "Maihinnousu kielletty".  Tämä ei tietysti koskenut enää jo maihinnousseita henkilöitä;)  Saaren lounaiskärjessä oli komeita hiidenkirnuja ja saarelta oli hienot näkymät avomerelle sekä toisaalta Stora Mickelskärenille ja Bylandetille. Takaisin tullessa pimeys verhosi meidät sisäänsä täysikuusta huolimatta ja saimme tehdä töitä että löysimme takaisin Skorvanin vierestä lähtöpaikalle. Ystävälliset telttailijat olivat jo tosin virittäneet nuotionkin rannalle että löysimme perille:)

28.8. 2013 (Hääpäivänämme) kävimme Villen, Klasun Auliksen ja Lassen kanssa saunomassa Villen veneellä Helsingissä Pikku Leikosaaressa. Diana oli mukana grillaamassa ja kävi myös saunassa ja vedessäkin kastamassa laiturilta. Unohdin nilkkatukeni saunan verannalle ja seuraavana päivänä 29.8. kävin Dianan kanssa meloen noutamassa tämän. Leikosaareen pohjoispäässä pystyy nousemaan maihin kajakillakin hyvin ja saarella on peräti neljä nuotiopaikkaa saunan lisäksi. Meloin tyttö kyydissäni noin 15 km lenkin Kuiva Hevosen kohdalle jossa käännyin takaisin, kiersimme Ison Leikosaaren ja pidimme evästauon Leikosaaren ja Hattusaaren välisellä luodolla. Vieressä oleva Kutukari oli myös hauska harjamainen matalikko.

7.-8.9. 2013 teimme Ilen kanssa retken Naantaliin. Sää oli täydellinen, poutainen ja heikkotuulinen, aurinko paistoi kuin Naantalissa kuuluukin, sillä erotuksella eittei ollut enää itikoita riesana kuten kesällä. Lähdimme Kirkkosalmesta liikkeelle, jossa söin hyvän lohikeiton rantakievarissa ennen lähtöämme. Kävimme myös tutustumassa Rymättylän lossin ja sillan valmistumisesta (vuonna 2001) kertovaan näyttelyyn ravintolan yläkerrassa. Meloimme aluksi Väskin saaren ympäri Kallon saarelle Muumimaailman vierestä, josta sai hyviä kuvia myös Naantalin kirkosta ja Kultarannasta. Tästä jatkoimme Vepsän saarelle, joka oli todella hieno leiriytymispaikka, sesonkiajan juuri päätyttyä muuta väkeäkin oli vähän, yksi satunnainen Turkulainen mies koiransa kanssa sekä yöllä tosin möykkääviä veneilijöitä mölysi uimarannan satamassa jonkin aikaa. Muuten oi tosi rauhallista. Saarella oli korkea näköalapaikka kalliojyrkänteiden välissä, josta avautui hienot maisemat joka suuntaan. Krimin sodan aikana 1854-1856 englantilais-ranskalainen laivasto joutui vetäytymään Vepsän saaren kohdalla yritettyään tunkeutua Turkuun. Venäläinen rannikkotykistö onnistui estämään tämän. Saarella oli myös punaisten piilopaikka sisällissodan aikana. Leiriydyimme saaren uimarannalle ja illalla katselimme komeaa tähtitaivasta satelliitteineen, näkyi hyvin myös Otava:)

Ensimmäisen päivän melontamatka oli noin 24 km, jatkoimme etelään Orisgrundetille eli Orhisaarelle, jossa bongasimme jonkinlaisen tutkatornin tms. Tästä edelleen kiersimme kaikki saaret, Otavan, Luonnonmaan, Airismaan ja Aaslaluodon sekä kymmeniä pienempiä saaria ja luotoja. Pidimme tauon Kariluodon rannalla iltapäivällä. Toisena päivänä matkaa tuli noin 48 km eli yhteensä 72 km. Tämä vanhan Rymättylän kierto oli aika lailla samanpituinen retki kuin 2012 Kustavin kierto. Kokonaisuutena hieno retki hienossa säässä;)

28.9.2013 Olin Kain kanssa Vuosaaressa. Lähdimme idyllisestä Uutelan pienvenesatamasta Vuosaaren uimarannan vierestä kohti Mustaa Hevosta ja Kaunissaarta. Satamassa oli  myös sopiva laskuramppi veneitä varten. Pääsimme Skatan niemen kärkeen asti, mutta jouduimme kääntymään takaisin Skatan selällä kovan pohjoisen- luoteen suuntaisen tuulen takia joka oli noin 10-11 m/s. Outoa oli että ilmatieteenlaitoksen yleensä luotettava merisääennuste näytti 6 m/s ennusteeksi. Tämä petti täysin suunnitelmat, vetäydyimme  Kalliosaaren suojiin, jossa kävimme ihailemassa maisemia aina Söderskärin majakalle asti ja pidimme taukoa. Kiersimme Voirasiran ympäri Neitsytsaarten kapeikosta paluureitille satamaan. Kapeikko oli hauska paikka melojalle. Matkaa tuli alle 10 km.

2.10. 2013 uusi yritys samasta paikasta Kosken Timon kanssa. Nyt sää suosi ja pääsimme Kaunissaareen sekä Tallholmeniin mukavasti. Kaunissaaren raitti oli kiva, paljon oli erilaista infraa kesän jäljiltä, olipa vielä yksi telttakin pystyssä. Kävimme katsomassa rantasaunalla, jossa oli saunanlämmitys juuri käynnissä. Luontopolkua emme sen enempää ehtineet koluta mutta mielenkiintoista oli tieto että aikanaan 1700-luvulla virolaiset miehet olivat paenneet saarelle Venäjän armeijan ns. pakko-ottoja. Saaren eteläkärjestä näkyi hienosti myös Söderskärin majakka. Kiersimme aallonmurtajan ja suuntasimme Tallholmenille. Pimeä ehti laskeutua jon aikana myös tuuli hieman voimakkaammin. Saimme muutamat kuvat Tallholmenin mökistä ja saunasta ja sitten suorinta reittiä takaisin. Vuosaaren tornitalo toimi loistavana maamerkkinä merikorttisuunnistuksen apuna. Cityvalot olivat hieno näky kun lopulta pääsimme riittävän lähelle. Mustan Hevosen kohdalla päätin oikaista hieman mikä osoittautui vääräksi ratkaisuksi. Kartta näytti että Svarthästklobbenin sisäpuolelta pääsisi läpi, mutta tämä ei natsannutkaan.  Aallonmurtaja oli kasattu kivistä ja siinä oli onneksi kajakin mentävä aukko mutta juutuimme silti pohjakiveen kiinni ja jouduimme kahlaamaan kapeikon yli noin 10- 20 metrin matkan. Loppumatka olikin jo helpompaa. Matkaa tuli noin 25 km. 

Venezuela Hugo Chavezin jälkeen - onko realistista kapitalismia olemassa

Chavezin aika Venezuelan johdossa 1998-2013 oli melko ristiriitainen, köyhien avuksi laadittiin erilaisia avustusohjelmia, mutta toisaalta jengirikollisuus ryöstäytyi käsistä ja Venezuelasta tuli yksi maailman vaarallisimpia maita. Pienyrittäjien asema tukahdutettiin massiivisilla ja mielivaltaisilla sosialisoinneilla eikä Chavez ollut erityisen tunnettu diplomaattisista taidoistaan maailmanpolitiikan areenoilla. Chavezin puhe kerran YK:n yleiskokouksessa oli mieleenpainuva kun hän meni puhujapönttöön George W. Bushin jälkeen ja sanoi tulevansa puhujavuoroon suoraan itse Paholaisen jälkeen...

Chavez kuoli 5.3.2013, tasan 60 vuotta Neuvostoliiton Josef Stalinin jälkeen. Aatesuunta oli molemmilla vahvasti sosialistinen. Mietin että aikanaan kun markkinoitiin sosialistista realismia niin onkohan olemassa missään kapitalistista realismia, joka ei rakennu vain epärealistisille unelmille, pohjattomalle ahneudelle eikä kasvottomalle moraalittomalle ryöstö / riistokapitalismille vaan solidaariselle hyvinvoinnin kehittämiselle. Ns. sosialistinen kapitalismi tai kapitalistinen sosialismi. Erilaisia versioitahan on kokeiltu monessa maassa vaihtelevin tuloksin. Sosialismissa perinteisesti yksi herra lähipiirineen on saanut maistaa kapitalismin makeutta kansan nähdessä nälkää ja kurjuutta periaatteenaan sovellettu sosialismi että "Kaikki mikä on sinun on myös minun, mutta mikä on minun ei todellakaan ole sinun".  Toisaalta kapitalistinen järjestelmä on kiistattomasti vakavassa kriisissa niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Monet pankkiirit ja meklarit ovat tienanneet loputtomia rikkauksia väärillä keinoilla, kun luottoluokituksia on manipuloitu ja lyöty vetoa esim. niinkin vakavista jutuista kuin kansantalouksien romahtamisesta. Luottokelvottomien asiakkaiden luotottaminen, erilaisten riskijohdannaisten kehittely ja roskalainojen eteenpäin myynti johti väistämättä maailmantalouden kriisiin. Samalla ympäristöasiat ovat jääneet taka-alalle, kun on sahattu ihmiskunnan hyvinvoinnin ja kasvun omaa oksaa pienen eliitin rajattomalla ahneudella ja voitontavoittelulla. Tästä tuli jokin aika sitten erittäin hyvä dokumentti nimeltä "Talouden madonluvut".

Etelä-Amerikan pitäisi kasvaa yhdeksi maailman keskeiseksi alueeksi myös poliittisesti eikä vain raaka-aineiden tuottaja-alueena saadakseen vaikutusvaltaa. Vaikutusvaltaa ei kuitenkaan voi hankkia pelkästään rettelöimällä ja tölvimällä Yhdysvaltoja, johon esim. Chavez ja Fidel Castro ovat  rakentaneet pitkälti koko poliittisen uransa.

Uudenmaan virkistysalueet

On mukava tilastoida eri asioita, esim. näin retkeilijänä on tullut koluttua aika lailla eri virkistysalueita Suomessa, erityisesti Uudellamaalla.

http://www.uudenmaanvirkistysalueyhdistys.fi/index.php?k=13376

Näitä paikkoja on siis yhteensä 35, joista olen tähän mennessä käynyt 14 kpl.

1. Gölisnäs Inkoo kesällä 2011. Todella mukava juhannuksenviettopaikka perheen kanssa. Pystytimme teltan saunan taakse ja katsoimme juhannuskokkoa illalla. Seuraavana päivänä meloin Julius kyydissä Orslandetin ympäri noin 15 km ja myöhemmin vielä yksin Själön ympäri. Idyllinen lahti, hyvä sauna ja yhteismökki jossa mm. TV  jne.

2. Järvö Kirkkonummi kesällä, 17.-18.6. 2012. Meloin Samuel Marisan kanssa Porkkalan saaristossa ja poikkesimme myös Järvön saaren eteläkärjessä virkistysalueella. Pieni lahti, ei mukavuuksia ja turistien roskia rannalla ym. Muuten saari oli idyllinen maisemaltaan.

3. Kopparnäs Inkoo 2012-2013. Kallioniemi on loistava paikka, kiva grillikatos meren rannalla, jossa Marko Sunin ja poikien kanssa grillattiin syksyllä 2012 melottuani ensin Ingarskilanjoen 51-tieltä mereen.

4. Lappohjanranta 1996 armeija-aikana eri marsseilla sekä vapaa-ajalla myös.

5. Långön Raasepori. Pidimme tauon tässä kallion laella Esa Härmän kanssa keväällä 2012 kun kiersimme Tammisaaressa Degerön saaren.

6. Palakoski Vihti. Vietimme teltassa yön juhannuksena 2003 Päivin kanssa, kun emme keksineet parempaakaan paikkaa. Ei juuri mitään näkemistä, ei voi suositella.

7. Pikku Leikosaari Helsinki. Kävimme Villen, Klasun ja Auliksen kanssa saaressa veneellä kesällä 2011. Kiva idyllinen paikka, mukava rantasauna ja laituri jne. 2013 kävimme myös saarella 28.8.2013. Sekä meloin saarelle 29.8.2013

8. Pirttisaari Porvoo. Kävimme saarella kesällä 2006 Villen, Marjan ja Päivin kanssa. Todella mahtava sisälahti ja kivat vaihtelevat maisemat. Ystävällinen merivartija esitteli meille valvonta-aseman ja ja tarjosi saunankin. Kokeilimme myös mönkijää saarella.

9. Porkkalanniemi Kirkkonummi. Tuttu monesta yhteydestä. Ensimmäisen kerran kävimme telttailemassa Päivin kanssa kesällä 2001.

10. Stora Brändö Kirkkonummi. Kävimme saarella Tapani Hopkinsin kanssa hiihtämällä talvella 2011.

11. Stora Fagerö Inkoo talvella 17.3. 2013. Kiersin saaren jääpotkukelkalla Julius kyydissä. Lähdimme Inkoon satamasta ja kiersimme Vålön saaren sekä Stora Fagerön vastapäivään. Aurinko paistoi ja hanki kantoi hyvin. Paistoimme makkaraa grillikatoksella, saari oli todella kivan tapainen nähtävyys sinänsä. Eteläpuolella komeita nietoksia ja paljasta jäätä railoineen. Näimme myös kaksi peuraa.

12. Varlaxudden Porvoo kesällä 2006. Yövyimme teltassa Päivin kanssa nuotiokatoksen läheisyydessä ja seuraavana päivänä kiersin meloen Emäsalon saaren.

13. Stornäsudden Porvoo kesällä 2006. Samalla matkalla melontaretkellä pidin taukoa ja poikkesin myös pohjoiskärjen nuotiopaikalla lyhyesti.

14. Störsvik Siuntio syksyllä 2012. Viimeinen melontaosuuteni Siuntionjoki-melonnassa päättyi Störsvikin uimarannalle, josta Marko tuli poikien kanssa noutamaan minut jonkin ajan päästä. Marko myös kokeili ensimmäistä kertaa yksikkökajakkiani tässä rannalla.

15. Kalliosaari Helsinki syksyllä 2013. Idyllinen Helsingin kaupungin ulkoilusaari Vuosaaren lähellä. Näkymät aina Söderskärin majakalle asti saaren korkeimmalta kalliolta. 

Paavi vaihtoon 28.2.2013

Oli mielenkiintoista seurata että muuten hyvin konservatiivisena pidetty paavikin Benedictus XVI rohkeni tehdä muutoksen ja eläköittää itse itsensä 85-vuotiaana, mikä oli ensimmäinen kerta vuoden 1415 jälkeen kun paavi itse eroaa virastaan. Minusta asia oli erittäin myönteinen ja voisi vakiintua jatkossakin käytännöksi että paaveilla olisi jonkinlainen ainakin epävirallinen eläkeikä. On minusta kohtuutonta että paavi joutuu viran puolesta kituuttamaan henkitoreissaan viimeisiä messuja. Benedictus XVI jäi minusta muuten edeltäjänsä paavi Johannes Paavali II:n varjoon, koska hän oli virassa vain 8 vuotta, edeltäjä 27 vuotta eikä eroa lukuunottamatta mitään kovin suuria muutoksia, uudistuksia tehty. Päinvastoin latinan kielen asemaan vahvistettiin katolisen kirkon messuissa, vaikka kasvava osa katolisista on espanjankielisellä alueella. Puolalainen edeltäjä Johannes Paavali II oli myös konservatiivinen, mutta keräsi arvostusta toimimalla aktiivisesti kommunismin vastaisessa työssä ja olemalla hyvin aktiivinen muutenkin yhteiskunnallisesti. Benedictus tuli virkaan paljon iäkkäämpänä, joten oli odotettavaaki että hänen kautensa jäisi melko lyhyeksi joka tapauksessa. Todennäköisesti kun seuraavan kerran tornin piipusta nousee musta savu ja uusi paavi on valittu Vatikaanissa, alkavat suuret muutokset vähitellen katolisen kirkon piirissä. Kirkon pitää jo herätä todellisuuteen, jossa ehkäisy ja sukupuolivalistus koko maailmassa, varsinkin kehittyvissä maissa nähdään kaikkien kannalta positiivisena ja välttämättömän tärkeänä asiana. Tämä merkitsee paljon koko maailman hyvinvoinnin kannalta eikä katolisen kirkon siksi tulisi jarruttaa myönteistä kehitystä vanhakantaisiin oppeihin perustuen. Kirkon pitää myös elää ajassa ja reagoida muutoksiin, uuden ajan haasteisiin eikä takertua keskiaikaan tässä suhteessa. Tästä paavi jo antoi rohkaisevaa signaalia uskaltamalla erota ensi kertaa lähes 600 vuoteen.

Uusi paavi Franciscus 1 valittiin 13.3.2013 kun valkoinen savu nousi Vatikaanissa kuuluisasta piipusta. ja astui virkaan virallisesti 19.3.2013. Hyvä että tuli vaihtelua paavin taustaa ajatellen, ei-eurooppalainen, jesuiitta, ensimmäinen argentiinalainen paavi jne. Toisaalta yhtäläisyyksiäkin edeltäjään löytyy, lähinnä juuri että molemmat ovat aika ikämiehiä ja konservatiivisia. Toivottavasti uusi paavi silti omalla vaatimattomuudellaan todistaisi oikeast pyrkivänsä myös uudistamaan kirkkoa, sillä niitä tarpeita jos mitä löytyy runsaasti. 

Talvi 2013

Hauskaa Uutta Vuotta 2013 kaikille lukijoille!

Uudenvuodenpäivä meni lepäillessä ja 5.1. loppiaisaattona pidin varpajaiset Otaniemen kattosaunassa, jossa oli mukavasti porukkaa, 14 henkilöä.

19.1. pidettiin ristiäiset Espoon tuomiokirkossa ja kastejuhla Espoon Pitäjäntuvassa. 

26.1. oli hieno retkiluistelupäivä, lähdimme luistelemaan Pellingin saaresta etelärannalta Glosholmenin saaren länsipuolelta. Merivartioaseman torni näkyi, mutta vanha majakka räjäytettiin jo vuonna 1940 eikä siitä luonnollisesti näkynyt enää mitään  saaren ulkopuolelle. Luistelimme ahtojäitä vältellen Tove Janssonin vanhalle kesämökille Klovharun saarelle. Mökki oli avoin retkeilijöille ja pidimme sisällä evästauon. Mökki oli idyllinen, pieni sauna oli alakerrassa. Tuuli oli noin 14 ms/s joka teki oman säväyksen luisteluun, varsinkin saarena laella tuuli tarttui navakasti kiinni. Mökki oli juuri sopivasti kallion suojassa.


27.1 kävimme kirkossa kuuntelemassa tuoreen vauvamme nimen Nicolas Frans Augustus

3.2. oli Kalevan Kierroksen luistelu Oulunkylässä. Olin tosi tyytyväinen, 30 km aikaan 1.17. edellinen ennätys viime vuodesta parani 3 min.

5.2. Runebergin päivä.

7.2. oli Hyden perinteinen avantosauna Otaniemen rantasaunassa, nyt en käynyt avannnossa kuin 7 kertaa, viime vuonna 12 kertaa;)

22.-24.2. perheleiri Hilassa Kirkkonummella, sunnuntaina kävimme myös Meikon järvellä ja Lappträskissä leirin jälkeen.

28.2. hiihdin Ilen kanssa Paloheinästä Pirkkolaan ja stadionin viereen niin pitkään kuin latua riitti. Ihan Töölönlahdelle asti ei sentään päässyt. Matkaa tuli noin 20 km.

2.3. oli Pirkan hiihto Tampereella, muuten meni tosi hyvin, hiihdin Jari Pihlajamäen kanssa samaa matkaa. 33 kilometrin kohdalla Vattulan huoltiopisteen jälkeen iski ripuli kahdesti, joka vei tehoja aika lailla. Johtui todennäköisesti vääränlaisesta ja epäsopivasta urheilujuomasta jota sai asemilla. Onneksi juoman lopettaminen auttoi, loppua kohti pystyin taas kiristämään vauhtia. Loppuaika 12.33.

7.3. hiihdin Paloheinästä Vantaanjoen rantaa Pikkukoskelle asti, jossa oli jääkiipeilijöitä kalliolla ja avantouimareita. Kivan tapainen paikka jossa voisi kesälläkin käydä. Tästä jatkoin Oulunkylään, jossa jouduin kävelemään noin 2 km Käpylän juna-aseman ohi ennen kuin pääsin Pirkkolaan menevälle ladulle takaisin.

10.3. oli teatteri Savoyssa Lapinlahden Lintujen jäähyväiskonsertti. Minusta se oli lyhyesti ja tylsästi sanottuna yksinkertaisesti "hyvä". Joku katsoja toki huusi että olisi halunnut myös Lappareiden massiivisen ihmispyramidin kasaan, mutta maestro Mikko Kivinen tokaisi että rakentakoon ko. katsoja itse vain housuihinsa pyramidia...

Tapio Liinoja, Markku Toikka, Timo Eränkö ja muut olivat joka tapauksessa vakuuttavia ja itse sitä toivoisi jatkossakin vastaavaa originellia viihdettä jenkeistä matkittujen tv-formaattien sijaan.

14.3. hiihdin Jarin kanssa Vermon radan kupeesta Talin puiston läpi Pirkkolaan ja takaisin, matkaa tuli noin 25 km.

15.3. hiihdimme Jarin kanssa Nuuksiossa Vääräjärveltä Kattilajärvelle, josta kannaksen yli Hurjaan Urjaan ja sieltä kanjonia pitkin Saarijärvelle. Iso Majaslampea yritimme löytää tuloksetta, Mustakorvenkallion kupeesta ei löytynyt yhtään järkevää suksilla mentävää reittiä. Kiersimme Saarijärven Espoon sisävesien suurimman saaren ja palasimme Pikku Myllyjärven kautta autolle. Matkaa tuli noin 10 km. 

16.3. hiihdin Markon kanssa iltahiihdon Nuuksiossa. Lähdimme Högpackasta reitti 2000:a seuraten Pikku Parikkaan järvelle, jossa etsimme turhaan tietä metsän kautta Kuuslammelle. Mitään reittiä ei löytynyt kaatuneiden kuusten seasta ja olin vähällä hukata karvalakkinikin metsään kun oksa nappasi sen pipon päältä huomaamattomasti. Paluureitillä pidimme taukoa Takalan laavulla jossa oli neljä muutakin karpaasia grillaamassa mm. poronmaksaa. Aikoivat yöpyäkin laavulla. Paluumatkalla oli kiva kruisailla Kattilantietä takaisin autolle metsäosuuden jälkeen. Matkaa tuli noin 12 km.

17.3. kiersin Juliuksen kanssa jääpotkukelkalla Inkoossa Stora Fagerön saaren. Matkaa tuli noin 15 km, olin aika piipussa reissun jälkeen, mikä oli hiukan yllättävää. Lähdimme Inkoon satamasta uimarannan kautta kiertäen Vålön saaren kautta Fagerölle vastapäivään. Fagerön eteläkärjessä todella huikeita luminietoksia paljaan ahtojään reunassa ja myös kaksi peuraakin kauempana jäällä.

21.3. hiihdin Oulunkylästä Vanhankaupunginlahden ympäri Viikin luonnonkauniin puiston läpi ensin Herttoniemeen ja sieltä metron vierestä lyhyen kävelymatkan jälkeen Kulosaaren salmeen, josta jatkoin jäätä pitkin Kivinokan eteläpuolelta edelleen Arabianrantaan ja takaisin lähtöpaikkaan. Vantaanjoki oli hyvä hiihtää ja Pikkukoskella näkyi jo kiipeilykallion lumet sulaneen jonkin verran ylhäältä. Matkaa tuli noin 20 km.

24.3. hiihdin Kiskossa Orijärveltä kapean kannaksen läpi ensin Määrjärveen ja siitä edelleen Määrniemen nokan kautta Seljänalaselle. Orijärven ja Määrjärven välinen kannas oli umpijäässä mutta Määrniemen nokalla Seljänalaseen johtava vesiväylä oli sulana. Hiihtoreitti kulki maitse siitä vierestä. Sää oli todella kaunis, kiersin kaikkiaan 13 saarta ko. lenkillä. Matkaa tuli noin 16 km. Moottorikelkkojen tekemiä latuja oli hyvä hiihtää, toki myös hankikanto oli hyvä.

26.3. olin retkikelkalla Jarin kanssa Tammisaaressa. Lähdimme Baggön satamasta Jussaaren suuntaan ja Espingskärin saaren  kohdalla  luminen jää vaihtui melko sileään retkiluistelujäähän. Jari vaihtoi tässä sukset luistimiin, mutta pienen pohjoisen Jussaaren kohdalla huomasimme sulia kohtia ja jouduimme keskeyttämään retken aiemmin kuin oli suunnitelmissa. Otin majakasta kuvia luodolta ja lähdimme varovasti takaisin päin. Merivartioston hydrokopteri lähti Jussaaren eteläkärjestä samaan aikaan ja seurasimme hetken sen jälkiä. Oli myös rikkonut jäätä perässään heti yhdessä kohtaa melko lähellä. Jää oli vain noin 2 cm paksua. Muuten sää oli kaunis mutta auringonpaiste oli liian voimakkaasti jo ehtinyt sulattaa paikkoja. Matkaa tuli noin 18 km yhteensä.