Chavezin aika Venezuelan johdossa 1998-2013 oli melko ristiriitainen, köyhien avuksi laadittiin erilaisia avustusohjelmia, mutta toisaalta jengirikollisuus ryöstäytyi käsistä ja Venezuelasta tuli yksi maailman vaarallisimpia maita. Pienyrittäjien asema tukahdutettiin massiivisilla ja mielivaltaisilla sosialisoinneilla eikä Chavez ollut erityisen tunnettu diplomaattisista taidoistaan maailmanpolitiikan areenoilla. Chavezin puhe kerran YK:n yleiskokouksessa oli mieleenpainuva kun hän meni puhujapönttöön George W. Bushin jälkeen ja sanoi tulevansa puhujavuoroon suoraan itse Paholaisen jälkeen...
Chavez kuoli 5.3.2013, tasan 60 vuotta Neuvostoliiton Josef Stalinin jälkeen. Aatesuunta oli molemmilla vahvasti sosialistinen. Mietin että aikanaan kun markkinoitiin sosialistista realismia niin onkohan olemassa missään kapitalistista realismia, joka ei rakennu vain epärealistisille unelmille, pohjattomalle ahneudelle eikä kasvottomalle moraalittomalle ryöstö / riistokapitalismille vaan solidaariselle hyvinvoinnin kehittämiselle. Ns. sosialistinen kapitalismi tai kapitalistinen sosialismi. Erilaisia versioitahan on kokeiltu monessa maassa vaihtelevin tuloksin. Sosialismissa perinteisesti yksi herra lähipiirineen on saanut maistaa kapitalismin makeutta kansan nähdessä nälkää ja kurjuutta periaatteenaan sovellettu sosialismi että "Kaikki mikä on sinun on myös minun, mutta mikä on minun ei todellakaan ole sinun". Toisaalta kapitalistinen järjestelmä on kiistattomasti vakavassa kriisissa niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Monet pankkiirit ja meklarit ovat tienanneet loputtomia rikkauksia väärillä keinoilla, kun luottoluokituksia on manipuloitu ja lyöty vetoa esim. niinkin vakavista jutuista kuin kansantalouksien romahtamisesta. Luottokelvottomien asiakkaiden luotottaminen, erilaisten riskijohdannaisten kehittely ja roskalainojen eteenpäin myynti johti väistämättä maailmantalouden kriisiin. Samalla ympäristöasiat ovat jääneet taka-alalle, kun on sahattu ihmiskunnan hyvinvoinnin ja kasvun omaa oksaa pienen eliitin rajattomalla ahneudella ja voitontavoittelulla. Tästä tuli jokin aika sitten erittäin hyvä dokumentti nimeltä "Talouden madonluvut".
Etelä-Amerikan pitäisi kasvaa yhdeksi maailman keskeiseksi alueeksi myös poliittisesti eikä vain raaka-aineiden tuottaja-alueena saadakseen vaikutusvaltaa. Vaikutusvaltaa ei kuitenkaan voi hankkia pelkästään rettelöimällä ja tölvimällä Yhdysvaltoja, johon esim. Chavez ja Fidel Castro ovat rakentaneet pitkälti koko poliittisen uransa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti